Opiskelu työn ohessa. Kuinka olette onnistuneet?

Lopeta. Molemmat.

Itse en pystyisi, ei riittäisi voimat. Opiskelin aikuisena perheellisenä uuteen ammattiin, mutta kokoaikaisesti. Sen jälkeen vasta töihin.

Ei onnistuisi ikinä minulta. Nostan kyllä hattua niille, jotka molempia jaksavat tehdä! Minut opiskelu vie kokonaan, jos opiskelen. Samoin työ, jos työskentelen.

Opiskelen työn jälkeen ja viikonloppuisin. Yritän pitää pe-illat vapaana.

Hyvin onnistuu, kun ymmärtää omat rajansa eikä kuvittele, että voisi tehdä sekä töitä että opiskelua täysipäiväisesti joka päivä. 

Minulla onnistuu vain työaikaa lyhentämällä. Nyt teen töitä 20 h viikossa ja opiskelen yliopistolla normivauhtia

Hyvin hoitui. Sain tutkinnon parissa vuodessa tehdyksi. Opintokoordinaattorista oli rutkasti apua.

Tottakai niissä on paljon hommaa. Jos aikoo molempia tehdä, pitää opetella aikatauluttamaan ja priorisoimaan. Selkeät ajanjaksot viikolle, jolloin olet töissä ja selkeäst ajanjaksot jolloin opiskelet. Ja se tärkein: Selkeät ajat, jolloin palaudut. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin hoitui. Sain tutkinnon parissa vuodessa tehdyksi. Opintokoordinaattorista oli rutkasti apua.

Pakko olla joku pilipali AMK-tutkinto, jonka saa tehtyä vasurilla. Itselläkin sellainen tehtynä ja oli todella kevyttää. Ihan eri asia kuin jos opiskelee esim. lääkiksessä. 

Onko verkko-opintoja vai lähiopetusta? Onko itsenäisiä tehtäviä vai ryhmätehtäviä? 

Filip Riska opiskeli kasvatustieteden maisteriksi JA kauppatieteden maisteriksi samalla, kun pelasi ammatikseen jääkiekkoa. Eli kyllä se onnistuu, mutta vaatii toki paljon. 

Todella helppoa. Töitä oli vaan liian vähän niin velkaannuin ja jouduin ulosottoon. 

Kyllä mä opiskelin työn ohella. Olihan se välillä rankkaa. Kun halusin vielä hyvät arvosanat.

Onnistuin siirtymällä kokopäivätyöstä keikkalaiseksi. Meillä oli niin paljon pakolisia lähiopetuspäiviä, ettei olisi mitenkään ollut mahdollista opiskella kokopäivätyön ohella. 

Meni viisi vuotta, keväällä valmistuin kone ja sähkö insinööriksi. 

Aikoinaan tein kolmea työtä ja opiskelin lukiossa. Oli hullun hommaa, mutta pakko oli tehdä niin, koska rahaa ei tullut muualta kuin töistä ja halusin lakin, jotta pääsen jatko-opintoihin. Nuorena jaksoi, mutta enää minusta ei tuollaiseen olisi. 

Todella hyvin kalenteroimalla ja suunnittelemalla.

Itse opiskelen verkkotutkintona, vain aloituksen lähipäivät oli pakolliset. Ekan vuotena, kevät 25 sain sovittua TA:n kanssa, että tein 4 töitä ja 3 vapaata. Opiskelin töiden jälkeen ja ylimääräisenä vapaana ja pyrin aina pitämään kaksi vapaata viikossa, joskus harvoin pidin yhden. Tänä aikana tahkosin menemään 65 op:n verran. Lisäksi otin niin paljon kesäopintoja kuin pystyin, koska oma kesäloma sattui opintojen kannalta hyvään saumaan. Toiseen lukukauteen (syksy25) käytin vuosilomia, extravapaita, saldo- ja koulutusvapaita ripotellen sinne tänne missä tarvetta oli. Lisäksi vaihdoin lomarahat vapaapäiviin, joten siitä sai extravapaita taas sinne missä oli tarve, eikä tarvinnut vuosilomiaan polttaa pois.

Nyt toisena vuotena (kevät26) pidin saldovapaita taas ripotellen ja keväällä olin harkassa, jonka työvuorot sain sovittua opitojen kannalta hyvin. Kesällä en opiskellut. Nyt syksy 26, mulla on 165 opintopistettä ja jäljellä muutama kurssi ja opinnäytetyö. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, koska olen harjoittelussa ja pystyn taas sumplimaan aikataulujen kanssa hyvin. Lisäksi otin taas puolet lomarahoista vapaapäiviksi ja otin vähän extrapäiviä opintovapaaksi, jotta voin sitten loppuvuodesta edistää opintojani ennen töihin paluuta. Opinnäytetyön pitäisi olla valmis tammikuussa 27 ja silloin tulee 2 vuotta opintoja tehdyksi, kun normaali suoritusaika on 3,5 vuotta. 

Mä olen koko ajan exceliin tehnyt kurssipohjaa, että mitä suoritan milloinkin, jolloin seinältä pystyin seuraamaan, että mitä tulee ja menee ja mihin omat rahkeet riittää. Ja kalenteriin olen koko ajan laittanut opinnot, tehtävien palautukset, vapaapäivät todella tarkasti. Alussa tästä oli tosi iso apu, että vaan pysyi kartalla mitä menee ja mitä on tulossa ja koko ajan olen niin paljon valinnut kursseja etukäteen kuin mahdollista. Esim. tän syksyn kurssit valitsin jo huhtikuun alussa, jotta varmasti pääsen niihin eikä se siitä jää kiinni.

Tän vuoden tammikuussa jättäydyin yhdeltä kurssilta pois, koska siellä tehtiin ryhmätöitä ja siihen mun resurssit ei olisi riittänyt - en vaan olisi jaksanut veivata muiden aikatauluja enää omiini, koska edellisen ryhmätyön veivaaminen oli aivan kamalaa. Ei siinä, suoritan parhaillaan kyseistä kurssia.

Ja koska olen mennyt näin vauhdilla niin olen myös väsynyt, tottakai. Mutta olen myös tyytyväinen, että olen loppusuoralla, oma opiskelumotivaatio on kärsinyt, mutta olen saanut sitä kaivettua ylös taas, kun kurssit on alkaneet. Nopeesti pois alta -taktiikka toimii mulla ja hyviä arvosanoja on kursseista tullut, mutta en usko, että olisin tässä pisteessä ilman tarkkaa suunnittelua.

Tein täyttä työviikkoa ja opiskelin samalla maisteriksi. Luentopäiville otin palkatonta vapaata tai lomapäivän. Lomilla tein tutkintoon liittyvät harkat. Käytännössä en siis pitänyt lomia ja illat ja viikonloput opiskelin. Näin tein vajaa 5- kymppisenä. Jos näin vanha jaksaa, niin luulisi nuorempienkin jaksavan.

Tuore maisteri