Mitä mieltä tuuliviiri ihmisistä?
Kommentit (21)
Pitää se ratinkin kääntyä mutkaan tullessa. Muuten menee mehtään.
Ei kai tuuliviirillä ole mitään mielipidettä ihmisistä, sehän miettii vaan tuulta
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla tuuliviiri?
Ensin ollaan niin ystävää ja seuraavassa hetkessä ollaan heittämässä luiskaan.
Yritän pysyä mahdollisimman kaukana. Töissä ollut työparina sellainen, aina oli pieni jännitys vatsanpohjassa että mitä tulee seuraavaksi. Aina välillä sai järjettömiä raivokohtauksia. Lähipiirissä on kans sellainen. Hän on mukava kun hänellä on hyvä päivä mutta ilkeä jos ei ole. Tällaiset ihmiset vievät ihan kamalasti energiaa.
Kiva miettiä, että olenkohan nyt hänen suosiossaan vaiko en.
Tuosta ratinkääntelystä muistui mieleen: Maalla olin käymässä, ikää 16v. Luvanneet sitten, et naapurille ajamaan metsästä puita, rankoja. Setä laittoi minut ajamaan: traktrori+kärri. Siinä Fergussa oli lappia ohjauksessa kääntelin eestaas. Setä istui lokasuojan päällä ja sanoi: ei sitä tarvitse ajaa kuin amerikkalaisissa elokuvissa! :)) - Katot, et mihin suuntaan se lähtee menemään ja sitten (vasta) korjaat ohjausta.
Ei ollut ohjaustehostinta, siinä eikä seuraavassakaan (Ford). Joskus se löi/iski tosi kovaa sormille! (jos vaikka kivi tmv. tiellä tai pellolla).
Arvaamaton johon ei voi luottaa pienimmissäkään asioissa, minun täydellinen vastakohta jonka kierrän helvetin kaukaa. Jos jotain sanotaan tai päätetään se myös pidetään, mutta tuuliviiri ei ole se, joka tekee jo olemassa olevaan jonkin muutosehdotuksen. Tuuliviiri on päätöksentekokyvytön paskiainen.
Tuuliviiri voi olla myös epävarma ja se osoittautuu tänään tätä huomenna tota -oireiluna, eli tuuliviirinä oleminen kuuluu tarkistaa eikä vain haukkua, toki voi olla, että siihen on useampi syy, vaihtelunhaluinenkin voi sopia kuvaan. Inhottaa tuollainen ihmisten ominaisuuksien haukkuminen tai ruotiminen.
Tuuliviiri on ihmisistä sitä mieltä, että ne ovat alhaalla maan pinnalla liikkuvia pieniä hahmoja. Joskus harvoin joku nokikolari kiipeää katolle tuuliviiriä moikkaamaan.
En jaksa yhtään. Välttelen parhaani mukaan jos osuu kohdalle. Nuoruudesta ja vielä aikuisuudestakin traumaattisia kokemuksia ko ihmisistä. Heidän ihmisyydestään puuttuu jonkinlainen ydin, minuuden pohja.
Minulla on ollut tuollainen kaveri. Sen kanssa päätettiin, että yhden kolmannen kanssa ei kaveerata ja puhuttiin hänestä pahaa selän takana. Nyt se kaveri kuitenkin kaveeraa tuon kanssa jota haukuttiin. Siinä on selän kääntöä kerrakseen.
Narsisteja?