Miten olla oma itsensä

Sitä, ettei vedä mitään roolia. Olet rennosti se, mikä olet. Roolinvetämisen yleensä huomaa.

Ensimmäisenä pitäisi ymmärtää, että kuka olet. Identiteetti ja se mitä me tuodaan maailmaan muuttuu joka ikinen sadasosasekunti, en lähtisi sen pohjalle rakentamaan yhtään mitään ja tekemään tuomioita, että en kelpaa kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä pitäisi ymmärtää, että kuka olet. Identiteetti ja se mitä me tuodaan maailmaan muuttuu joka ikinen sadasosasekunti, en lähtisi sen pohjalle rakentamaan yhtään mitään ja tekemään tuomioita, että en kelpaa kenellekään.

En ole koskaan harrastanut identiteettejä. Ihan vain tämä ihminen, joka olen, joka on tässä, tekee havaintoja, tuntee, ajattelee, ilmaisee itseään. Ei ole koskaan kelvannut. Eihän siinä silloin ole muuta mahdollisuutta kuin elää yksin?

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Ensimmäinen ja tärkein on tykätä itsestä, muilla ei ole mitään väliä pitävätkö.

Mitä itse oletat syyksi, miksi sinusta ei pidetä? Vai etkö vain herätä mielenkiintoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

Mitä hittoa? Miten itsenään oleminen liityy mitenkään siihen mitä mieltä muut ovat?

Mihin tarvitset muiden tykkäämisiä?

Aitous ei ole sama kuin mielistely.

Kaikkia ei voi miellyttää eikä kannata esittää muuta, joten vaihtoehdoksi jää että olet oma itsesi ja toivottavasti löydät sellaisen ympäristön jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.

Omana itsenään oleminen tarkoittaa sitä, että tunnet omat arvosi, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja uskallat toimia omien tunteidesi mukaisesti ilman jatkuvaa pelkoa muiden arvostelusta. Se ei tarkoita itsekästä muiden ohittamista, vaan tasapainoa oman aitouden ja muiden kunnioittamisen välillä.

Se joka yhdelle kumartaa se muille pyllistää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse oletat syyksi, miksi sinusta ei pidetä? Vai etkö vain herätä mielenkiintoa?

En ole vuosikymmenissä keksinyt, mitä niin kamalaa minussa on, ettei kukaan ole halunnut nähdä... Enkä oikeasti jaksa enää miettiäkään. Olen märehtinyt asiaa terapioita myöten jo aivan liikaakin, turhaan. Ei asia ole siitä muuksi muuttunut. Nyt täytyy vain oppia elämään yksin, ei-haluttuna.

Omana itsenä oleminen vaatii sen ymmärtämistä, että olet riittävä juuri tuollaisena.

Onko sinulla ehjä itsetuntemus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

No töissä nyt toki voi joutua vetämään roolia, mutta jos henk.koht. suhteissakin tarvitsee, mikä järki siinä on? Et tule kohdatuksi, nähdyksi, rakastetuksi missään?

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset muiden tykkäämisiä?

No onhan se elämä yksin aika ankeaa... Mutta se pitää nyt hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset muiden tykkäämisiä?

Lapsuudesta jäi päälle pelko, etten selviydy ilman muita ihmisiä ympärilläni... Vasta nyt tullut tästä selviytymiskeinosta tietoiseksi ja opettelen siitä pois.