Lapsen alkuperästä kertominen lähipiirille

Eihän se asia kenellekään kuulu, mutta kyllä minä kokisin, että helpompaa olisi, jos ainakin lähisukulaiset ja parhaat ystävät tietäisivät.

Oma isäni on sellainen ihminen, joka kaivaa suvun näköä vaikka väkisin kaikista lastenlapsistaan. Keskustelut lahjoitusalkuisen lapsen vanhempana olisivat varmasti rennompia, jos ei tarvitsisi kuunnella hänen kummasteluaan, että voisiko tuo nenä olla Reino-sedältä vai ehkä sittenkin toiselta puolelta. Anoppi on toinen ihan samanmoinen.

Jossain toisessa suvussa varmasti sitten on hienotunteisempia ihmisiä, mutta ainakin meidän lapset analysoitiin hyvin tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kohdallasi taitaa olla parempi ettet lisäänny ollenkaan, millään tavalla tahansa toteutettuna.

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, että mitkä perustelut sulla on tähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä näkökulmasta. Tämän ympärille yritän omia ajastuksia jäsentää. Lahjasoluneuvonnan terapeutti painotti, että pitää kertoa mm. työkavereille, mutta en saa kiinni, miksi ihmisten, jotka todennäköisesti koskaan edes lasta tapaa, pitäisi tietää

Haluaisitko itse kuulla työpaikalla kuvauksen, miten työkaverisi Pertin kaksi lasta on laitettu alulle?

 

Terapeuteiksi hakeutuu usein henkilöitä, jotka ovat itse hieman epätasapainossa. Koulutus altistaa besserwisserismille, joka pahimmillaan on henkistä väkivaltaa. Lisäksi työ saattaa vääristää käsitystä mistä asioista yleensä puhutaan vieraiden kanssa.

 

Toki et sano vastaan näille "ammatti-ihmisille". Heillä on valtaa. Nyökyttelet hymyillen. Omassa elämässäsi toimit niin, että teillä on hyvä olla. Aina on parempi olla ennemmin liian yksityinen kuin liian lörppäsuu.

Jokainen on tietenkin yksilö, mutta väestötasolla on runsaasti tutkimustietoa, että parhaiten erilaisista kriiseistä selviytyvät ne ihmiset, jotka kertovat asioista avoimesti läheisilleen. Tietenkin voidaan ajatella, että heillä lähtökohtaisesti ensinnäkin on läheisiä ja toiseksi heillä on luottamuksellinen suhde näihin, mikä jo itsessään on mielenterveyttä tukeva asia. Mutta ihan oikein terapeutit neuvovat pääsääntöisesti.

Yleinen näkemys taitaa olla, että lapsen itsensä pitäisi kasvaa tietoon ikätasoisesti ihan pienestä pitäen. Näin ollen ainakin lasta hoitavien läheisten tulisi tietää myös, jos asia joskus heidän keskinäisissä jutuissaan puheeksi tulee. Muuten voi lapselle tulla sellainen kokemus, että asiassa on jotain salailtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä näkökulmasta. Tämän ympärille yritän omia ajastuksia jäsentää. Lahjasoluneuvonnan terapeutti painotti, että pitää kertoa mm. työkavereille, mutta en saa kiinni, miksi ihmisten, jotka todennäköisesti koskaan edes lasta tapaa, pitäisi tietää

Ei todellakaan kuulu työkavereille!!