Surullinen kirje haudan takaa; kaikki olikin turhaa.
Tämä on jotenkin niin surullista. Paljastui kuolinpesää tutkiessamme että pienehköä firmaa pyörittänyt Johtaja kertoi kiejeessänsä kuolinvuoteellaan tajunneensa että koko elämä oli turhaa; hän oli paiskinut erittäin pitkää päivää töissä koko elämänsä ja omistanut sen firmallensa ja maallisen mammonan hankkimiselle.
Perhe jäi etäiseksi, lapset eivät tutustuneet kunnolla isäänsä koskaan. Työminänsä oli jämpti ja pragmaattinen mutta kukaan ei tuntenut millainen hän todella oli. Hän kirjoittaa että muut vastaavassa tilanteessa olevat tajuaisivat että ei oke mitään järkeä uhrata koko elämäänsä työnteolle. Koko elämä jäi elämättä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Eräässä kyselyssä suurimpana esille nousi se, ettei tullut nähtyä maailmaa, vaan tuli juututtua kotiin. Mielestäni se on melko lailla rahaan liittyvä asia. Itsekin matkustelisin enemmän jos olisi rahaa. Mutta koska olen vasemmistolainen, ei minulla koskaan omaa rahaa ole.
Vierailija kirjoitti:
No, joskus provosta voi tulla hyviäkin juttuja:
Isä teki viimeiset vuodet paljon yli- ja pyhätöitä, pyysi ihan niitä - se vaikuttaa eläkkeeseen. Niinhän se sitten teki: hänen nettoeläke oli parempi kuin minun bruttopalkka! Kiroili sitten sitä, et verottaja vie, kun hierarkiassa alempana ollut sai käytännössä saman verran käteen.
Tuo naapuri sitten kuoli (ilmeisesti sydänvika, sepelvaltimot, en tiedä.
Vuosien jälkeenkin hän/isä oli katkera: niin monta juhlapyhää hän oli töissä kun kaverit vaan "biletti".
Siis isä vai naapuri vai sekä että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Tarkennus: siis tarkoitti sitä että ne viimeiset toiveet tai katumuksen asiat eivät liittyneet rahaan eli sitä ei edes mainittu vaan hyvinkin inhimillisiä ja pieniä toiveita ja katumuksen asiat liittyivät ihmissuhteisiin tai ettei toteuttanut jotakin unelmaa. Tuo unelma saattoi olla hyvinkin pieni asia.
Kyllä se raha vaan on tärkeää, Modernissa yhteiskunnassa ei voi tehdä ilman rahaa yhtään mitään. Ihan turha alkaa jaarittelemaan ilmaisista kirjastoista ja lenkkeilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Eräässä kyselyssä suurimpana esille nousi se, ettei tullut nähtyä maailmaa, vaan tuli juututtua kotiin. Mielestäni se on melko lailla rahaan liittyvä asia. Itsekin matkustelisin enemmän jos olisi rahaa. Mutta koska olen vasemmistolainen, ei minulla koskaan omaa rahaa ole.
Suurin osa vasemmistolaisista matkusteleekin muiden rahoilla! Tee sinäkin niin!
Mitään täältä ei mukaansa saa. Se kannattaa pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Tarkennus: siis tarkoitti sitä että ne viimeiset toiveet tai katumuksen asiat eivät liittyneet rahaan eli sitä ei edes mainittu vaan hyvinkin inhimillisiä ja pieniä toiveita ja katumuksen asiat liittyivät ihmissuhteisiin tai ettei toteuttanut jotakin unelmaa. Tuo unelma saattoi olla hyvinkin pieni asia.
Kyllä se raha vaan on tärkeää, Modernissa yhteiskunnassa ei voi tehdä ilman rahaa yhtään mitään. Ihan turha alkaa jaarittelemaan ilmaisista kirjastoista ja lenkkeilystä.
Ei voi tehdä mitään ilman rahaa?
Minulla on rahaa mutta surin osa asioista mitä teen on ilmaisia tai erittäin edullisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Tarkennus: siis tarkoitti sitä että ne viimeiset toiveet tai katumuksen asiat eivät liittyneet rahaan eli sitä ei edes mainittu vaan hyvinkin inhimillisiä ja pieniä toiveita ja katumuksen asiat liittyivät ihmissuhteisiin tai ettei toteuttanut jotakin unelmaa. Tuo unelma saattoi olla hyvinkin pieni asia.
Kyllä se raha vaan on tärkeää, Modernissa yhteiskunnassa ei voi tehdä ilman rahaa yhtään mitään. Ihan turha alkaa jaarittelemaan ilmaisista kirjastoista ja lenkkeilystä.
Ei voi tehdä mitään ilman rahaa?
Minulla on rahaa mutta surin osa asioista mitä teen on ilmaisia tai erittäin edullisia.
Rahattomuutta ymmärtää vain se jolla ei ole rahaa. Jostain syystä tällainen keskiluokkainen kuvittelee rahattomuudeksi sitä, ettei voi joskus hankkia jotain kun siihen ei ole varaa. Oikeasti se ei ole tuota vaan sitä että jopa perusasioiden kanssa saa olla tarkkana että saa esim. ruokaa koko kuukauden. Ja jos tulee ylimääräinen hankinta, esim. kengät tai housut hajoaa niin se on monen kuukauden projekti saada nuo hankittua olemattomilla rahavaroilla ja muusta säästäen. Lisäksi vielä kelan nasseasenne eli sinulla on 50 euroa kuun vaihteessa tilillä, vähennämme tuon tulevasta tt-tuesta jota tapahtuu välillä.
Ap:n isän näkökulma on ymmärrettävä, mutta se on vain osa totuudesta. Kokonaisuus on paljon monimuotoisempi.
Runsaat tulot antavat monenlaisia mahdollisuuksia, mutta elämä voi olla rikasta ja täytää myös pienemmillä aineellisilla resursseilla. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
ei vuoteessa makaava vanhus jaksa mitään kirjeitä rustailla. voi herranen aika näitä juttuja täällä. yrittäjillä on aika aktiivinen elämä tapaa ihmisiä ja on perhettä ja lapsiakin monella monen naisen kanssa. eikö se sitä elämää ole.
Mitä tekee perheellä ja lapsilla, jos ei ole aikaa näille?
Onhan näitä asioita listattu, mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-…
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isän näkökulma on ymmärrettävä, mutta se on vain osa totuudesta. Kokonaisuus on paljon monimuotoisempi.
Runsaat tulot antavat monenlaisia mahdollisuuksia, mutta elämä voi olla rikasta ja täytää myös pienemmillä aineellisilla resursseilla. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Onko tuo tekoälytarina vai miksi se toistaa joitain osia pariin kertaan?
Vierailija kirjoitti:
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.
Iäkäs lähisukulainen on parhaillaan hyvin todennäköisesti kuolinvuoteellaan.
Hän ei ole eläessään ollut kirjoittajaihmisiä, mutta puhuu paljon ja pohdiskelee nyt mm. elämänsä turhuutta. En kirjoita noita mietiskelyjä ylös, sillä ne ovat viimeiseksi jääviä keskusteluitamme ja tosi yksityisiäkin. Emme pitkinä vuosikymmeninä ole koskaan puhuneet yhtä paljon elämästä ja saati sen tarkoituksesta. Tosin itse olen kuuntelijana lähinnä, koska en voi esim. hänen itseruoskintaansa osallistua, korkeintaan rauhoitella ja tarvittaessa väitän vastaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isän näkökulma on ymmärrettävä, mutta se on vain osa totuudesta. Kokonaisuus on paljon monimuotoisempi.
Runsaat tulot antavat monenlaisia mahdollisuuksia, mutta elämä voi olla rikasta ja täytää myös pienemmillä aineellisilla resursseilla. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Onko tuo tekoälytarina vai miksi se toistaa joitain osia pariin kertaan?
Vuosia palstalla kiertänyt tooosi ärsyttävä spämmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei vuoteessa makaava vanhus jaksa mitään kirjeitä rustailla. voi herranen aika näitä juttuja täällä. yrittäjillä on aika aktiivinen elämä tapaa ihmisiä ja on perhettä ja lapsiakin monella monen naisen kanssa. eikö se sitä elämää ole.
Mitä tekee perheellä ja lapsilla, jos ei ole aikaa näille?
Jos hankkii perheitä sinne tänne, joutuu yrittämään, että selviytyy elatusmaksuista. Ei siinä yrittäjä muuta kerkiä.
Ap, mene töihin.
Tätähän sinä tarvitsit kuulla.
Se oli sitten hänen elämäntarinansa. Elämä on valintoja joka päivä. Ehkä hän halusi kirjeellä kehottaa muita tekemään toisen valinnan kun mitä hän itse teki.
Entisenä pienyrittäjänä ymmärrän asian. On pakko tehdä että saa pidettyä yrityksen pystyssä ja sitten elämä onkin eletty. Kaikki se raataminen turhan takia.
Plus että ihan tutkitusti perhe voi huonoiten ja lapsille on haitallisinta, jos ollaan hirmu köyhiä. Vanhempien työnteko ei ole yleensä haitallista lapsille.