Mummi "lainaa" rahaa joka kuukausi. Mitä tehdä?
Olemme nuori perhe. Mieheni on työtön ha meillä on tiukkaa mutta nyt anoppi on keksinyt että meiltä voi lainata rahaa. Käyttää tekosyynä sitä että tarvitsee rahaa lääkkeisiin. Tosiasiassa ne rahat menee omakotitalon kuluihin kun Mummi on liian kiintynyt taloonsa. Saa leskeneläkettä pitkälti toista tonnia kuussa mutta ei suostu muuttamaan pienempään kämppään kun hävettäisi kuulemma liikaa.
Ymmärrän että Mummu on vanhan kansan ylpeä edustaja ja hyvinkin viisas mutta onko oikein että nyt käytännössä kahden lapsemme lapsilusämme menevät joka kk Mummulle?
Mieheni on sitä mieltä että Mummua pitää avustaa ettei ylpeys kärsisi mutta nyt kärsimme me? Pitääkö tässä ruveta erolla uhkaamaan vai mitä tekisitte??
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Ahne sukupolvi on todella ahnetta.
Nimeät yhden tapauksen perusteella koko sukupolven ahneeksi?
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista spekulaatiota täällä. Uskon, että aloitus on sanasta sanaan totta ja ap:n tilanne tosiaan vaikea. Mutta kyllä te pärjäätte, kun suunnittelette taloutenne tarkasti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ja lisää soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista spekulaatiota täällä. Uskon, että aloitus on sanasta sanaan totta ja ap:n tilanne tosiaan vaikea. Mutta kyllä te pärjäätte, kun suunnittelette taloutenne tarkasti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ja lisää soopaa.
Ennenkin olen tämän saman tarinan kuullut. Mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu, kun tälläistä paskaa kirioitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahne sukupolvi on todella ahnetta.
Nimeät yhden tapauksen perusteella koko sukupolven ahneeksi?
Tuo "ahne sukupolvi" on joskus 30 vuotta sitten yhden Osku Pajamäen keksimä nimitys. Hän houraili eläkepommista syyttäen suuria ikäluokkia kaikesta mahdollisesta työnteista lähtien. Läksynsä lukeneet käyttävät sanaa edelleen ja syyllistävät suuria ikäluokkia siitä että esim teollisuus tarjosi paljon työtä ennen automatisoinnin kehittymistä.
Suuret ikäluokat on kiitettävästi kuolleet, ikäluokat on jo pienempiä kuin osa nuoremmista polvista.
Tämä nyt on sellainen asia, että se tulisi sinun itse ratkaista. Jos kyseessä olisi oma tilanteeni ja mieheni olisi työtön, niin perheen yhteisistä rahoista tai minun palkastani ei ylpeän anopin kuluja makseltaisi. Jos yli tonnin eläke ei riitä omakotitalossa elämiseen, niin muutto halvempaan asuntoon. Muorihan voi aina sanoa, että halusi muuttaa pienempään. Eihän sitä tarvitse vieraille myöntää, että rahat ei riitä.
Kirjoittamiseen. Kannattaa ensin tehdä luonnos aikajanoista ja perhesuhteista kaaviona viereensä jotta pystyy muistissa iät ja oliko kyseessä anoppi vai miehen mummu. Missä välisukupolvi eli miehen vanhemmat?
Kirjoissakin joskus on niin pahasti aikajanat ja iät ja sukulaisuudet ja silmien värit sekaisin että näin pikkutarkkaa ihmistä kiusaa.
Eilen jäi Dowtonissa vaivaamaan mitätön pikkuasia, jaksossa vilahtavat lapset. Vuosia on vierinyt, lapset on yhtä pieniä vaikka toisenkin tyttären au-lapsi jo parivuotias.
Kyllä mä uskon että voi olla totta. Meillä anoppi on myös lainaamassa rahaa pojaltaan joka kuukausi, vaikka olemme pienituloinen lapsiperhe. Milloin tarvitsisi ruokaa, milloin lääkkeitä. Ja kummasti viimeksi kun käytiin, anoppi haisi vanhalle viinalle. Velkoihin ja viinaan se raha menisi.
Onneksi mies ei enää lainaa, vaan käy ostamassa ruokakassin. Ei anoppi ajattele onko pojalla varaa ja olisiko pojalla omakin perhe elätettävänä, vaan oma napa kiinnostaa. APn mies tarvitsee vetää rajat.
Omakotitalossa asuminen ei ole edullista. Jos hän saa toista tonnia eläkettä se ei ole paljon kun otetaan verot huomioon. Kädestä suuhun elää.
Kun sanotaan toista tonnia se tarkoittaa yl. 1100€-1400€ mionus verot eli todella vähän.
Kannattaa selvittää saisiko hän asumistukea.
Toki ymmärrän että taloutenne on kovilla ka raha stressaa. Miehesi pitäisi löytää työ.
Jos kyseessä ei ole oikeasti ole laina vaan lahjoitus, niin mummin pitää maksaa lahjaveroa.
Ovatpa ihmiset onnekkaita, kun eivät voi uskoa tällaista todeksi. Mun kaveripiirissä on aivan liikaa kokemusta 40-50-luvuilla syntyneiden vanhempien itsekkyydestä ja ahneudesta. Ja miten talot, mökit ja krääsä menevät aina edelle.
Mun ja mieheni vanhemmilla (tai mieheni vanhemmilla ja minun isälläni) on kaikilla kuvitelma siitä, että voivat asua kuolemaansa saakka omakotitaloissaan, koska "onhan meillä lapsia". Kun yrittää tuoda esille ajatuksen epärealistisuutta ja lasten näkökulmaa, seuraa perustelu "kyllähän lapsetkin haluavat perintöään suojella!". Nyt puhutaan muuttotappiokuntien remontoimattomista taloista, jotka on täynnä lastulevyhuonekaluja ja lattiasta kattoon arvotonta sälää. Kesä olisi pitänyt viettää näitä remontoiden ja lasten rahalla, koska "pianhan ne on teidän ja ei meidän pienistä eläkkeistä piisaa", nyt pitäisi jo ryhtyä laittamaan mökkejä talviteloille ja sitten saakin jo rientää lumitöihin 150km päästä, sillä " kyllä sitä nuorena pitää sen verran viitsiä."
Joten uskon täysin, mitä ap kirjoittaa.
Mikä ihmeen "leskeneläke on toista tonnia"? Siis kai se nyt ihan omaakin eläkettä saa? Leskeneläke on vain pieni lisä sen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa asuminen ei ole edullista. Jos hän saa toista tonnia eläkettä se ei ole paljon kun otetaan verot huomioon. Kädestä suuhun elää.
Kun sanotaan toista tonnia se tarkoittaa yl. 1100€-1400€ mionus verot eli todella vähän.
Kannattaa selvittää saisiko hän asumistukea.
Toki ymmärrän että taloutenne on kovilla ka raha stressaa. Miehesi pitäisi löytää työ.
Lue aloitus, sai leskeneläkettä toista tonnia, siihen päälle tulee vielä eläke, minimissään lähes tonni.
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa ihmiset onnekkaita, kun eivät voi uskoa tällaista todeksi. Mun kaveripiirissä on aivan liikaa kokemusta 40-50-luvuilla syntyneiden vanhempien itsekkyydestä ja ahneudesta. Ja miten talot, mökit ja krääsä menevät aina edelle.
Mun ja mieheni vanhemmilla (tai mieheni vanhemmilla ja minun isälläni) on kaikilla kuvitelma siitä, että voivat asua kuolemaansa saakka omakotitaloissaan, koska "onhan meillä lapsia". Kun yrittää tuoda esille ajatuksen epärealistisuutta ja lasten näkökulmaa, seuraa perustelu "kyllähän lapsetkin haluavat perintöään suojella!". Nyt puhutaan muuttotappiokuntien remontoimattomista taloista, jotka on täynnä lastulevyhuonekaluja ja lattiasta kattoon arvotonta sälää. Kesä olisi pitänyt viettää näitä remontoiden ja lasten rahalla, koska "pianhan ne on teidän ja ei meidän pienistä eläkkeistä piisaa", nyt pitäisi jo ryhtyä laittamaan mökkejä talviteloille ja sitten saakin jo rientää lumitöihin 150km päästä, sillä " kyllä sitä nuorena pitää sen verran viitsiä."
Joten uskon täysin, mitä ap kirjoittaa.
Vauvapalstan kirjoittajat ovat ihan oma lajinsa. Kaikki maaseudulta 80 - vuotiaiden lapsia.
Ei tosiaan vastaa minun tuntemiani 80-vuotiaita, elossa olevia ja kodeissaan asuvia.
Johan sillä vuosittainen lääkekatto on tullut täyteen jos alkuvuodesta jos joka kuukausi tarvitsee lapsilisien verran rahaa lääkkeisiin. Kysypä tätä.
Putinin kirjoituskoulu antoi huonot eväät AP:lle.
Ajatelkaas kaikki vanhuksianne vihaavat. Jos teillä elonpäiviä riittää tulee myös teistä vanhoja. Tosin teillä tulee olemaan hyvät eläkkeet koska tulonne ovat ihan toista luokkaa kuin nyt tavis-eläkeläisellä.
Mutta silti tulette olemaan taakkana lapsillenne ja heidän lapsilleen koska se kauna elää geeneissänne ja luonteessanne. Perimässä.
Lapsenne kärkkyen odottavat sitä "homemörskää."
Jos hän saa leskeneläkettä, niin miehesi isä on kuollut ja miehesi omistanee siitä perintötalosta puolet. Kyllä hänen pitääkin osallistua sen huoltokuluihin.
Se onkin arvoton homemörskä itärajalla