Mummi "lainaa" rahaa joka kuukausi. Mitä tehdä?
Olemme nuori perhe. Mieheni on työtön ha meillä on tiukkaa mutta nyt anoppi on keksinyt että meiltä voi lainata rahaa. Käyttää tekosyynä sitä että tarvitsee rahaa lääkkeisiin. Tosiasiassa ne rahat menee omakotitalon kuluihin kun Mummi on liian kiintynyt taloonsa. Saa leskeneläkettä pitkälti toista tonnia kuussa mutta ei suostu muuttamaan pienempään kämppään kun hävettäisi kuulemma liikaa.
Ymmärrän että Mummu on vanhan kansan ylpeä edustaja ja hyvinkin viisas mutta onko oikein että nyt käytännössä kahden lapsemme lapsilusämme menevät joka kk Mummulle?
Mieheni on sitä mieltä että Mummua pitää avustaa ettei ylpeys kärsisi mutta nyt kärsimme me? Pitääkö tässä ruveta erolla uhkaamaan vai mitä tekisitte??
Kommentit (78)
Huono provo.
Ei mikään "vanhan kansan ylpeä edustaja" lainaisi koko ajan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori perhe ja mummi suuria ikäluokkia?
Joo, vanhusten (eläkeläisten) lapset on jo lähempänä 50 vuotta.
Olemme kolmekymppisiä. Anoppi on 86.
Ap
The math ain't mathing
Nythän vitsin lykkäsit. Anoppisi on saanut viiskymppisenä poikansa, ainokaisensa?
Ymmärrän jos omette nuoria ja lapsellisia ette osaa hankkia mummolle apua.
Olen 32. Mieheni on 46.
Ap.
Äsken kirjoitit, olette kolmikymppisiä. Älä viitsi muunnella tarinaasi ja korjata kun huimaat aikajanavirheesi.
Vierailija kirjoitti:
Mummolla on Gampialainen miljonääri mies ystävä joka tarvitsee hetkellisesti rahaa että saa miljoonansa ulos pankki tililtä,maksaa kyllä mummolle kaikki korkojen kanssa takaisin. :-)
Tunnen yhden ihmisen ja tiedän toisen, joilla on gambialainen "poikaystävä".
Toinen asuu Suomessa. Kaikki raha mitä irti saa ja vähän päälle menee siellä olevan perheen elatukseen.
Joo mutta se rakastaa mua, niin niin!
Toinen asuu Gambiassa ja tarvitsee rahaa plantaasin hoitoon.
Onkin iso, yksi vuohi ja kaks neliötä takapihalla!
Mutta se rakastaa mua.
Niin niin.
En kyllä ymmärrä, miksi nämä keksityt sukupolvien väliseen kateuteen tähtäävät aloitukset saavat kommentoijat liekkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Ahne sukupolvi on todella ahnetta.
Älä kutsu juoppoa yksilöä sukupolveksi. Yleensä nämä nimittäin kielivät riippuvuudesta.
Ettekö huomaa? Miehen ikä vaihtui, yhdessä välissä mummo oli miehen mummo, välillä äiti.
Maksaako maksava taho näin huojuvasta vanhusvihajutusta?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi nämä keksityt sukupolvien väliseen kateuteen tähtäävät aloitukset saavat kommentoijat liekkeihin.
Propagandaa idästä. Tähtäimessä kaikenlainen kansakunnan keskinäinen viha.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tätä vanhusvihaa somessa pyörittääkään ja maksaa on nyt aika epäuskottava aloitus. Mutta aloittajan tienattava kun on homman lisätyökseen ottanut. Aina ei onnistu.
Venäjä ja sen rahoittamat tahot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hän on miehesi mummo?
Joo
Aloituksessa oli nuoren parin, kolmikymppisten, anoppi.
En usko. Tässäkin perusteena se että kommentin tyyli ei ole nuoren ihmisen kirjoittama. Keksi muuta tekemistä!
Mummun tulee kääntyä omien lastensa puoleen eikä lapsenlapsen, tämän 46 -vuotiaan lapsenlapsen.
( joka aloituksessa oli kommikypinen ja rahanpyytjä anoppi).
Yritän juuri laskea miten 86-vuotiaalla voi olla 46-vuotias lapsenlapsi. Tutulla 46 v on 100-vuotias vaari.
Koko ajan joutuu nyt laskemaan kun vasta laskin miten 86-vuotiaalla voi olla kolmikymppinen lapsi.
Jos kyseessä on miehesi isän kuolinpesän osakkuus, on ihan kohtuullista, että miehesi osallistuu talon kustannuksiin. Olettehan te sitten lähivuosina talon ainoat perilliset. Ehkä miehesi ei halua luopua lapsuudenkodistaan. Olet muuten ihan liian nuori 46- vuotiaalle miehelle. Et ymmärrä, että hänen elämässään voi olla muutakin kuin sinä.
Kaikkea ei pidä uskoa mitä tänne kirjoitellaan. No tarina se on tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on miehesi isän kuolinpesän osakkuus, on ihan kohtuullista, että miehesi osallistuu talon kustannuksiin. Olettehan te sitten lähivuosina talon ainoat perilliset. Ehkä miehesi ei halua luopua lapsuudenkodistaan. Olet muuten ihan liian nuori 46- vuotiaalle miehelle. Et ymmärrä, että hänen elämässään voi olla muutakin kuin sinä.
Kohtahan se mummu keikahtaa. Pääsee ap omakotitaloon asumaan ja pojalle oma pelihuone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori perhe ja mummi suuria ikäluokkia?
Joo, vanhusten (eläkeläisten) lapset on jo lähempänä 50 vuotta.
Olemme kolmekymppisiä. Anoppi on 86.
Ap
The math ain't mathing
Nythän vitsin lykkäsit. Anoppisi on saanut viiskymppisenä poikansa, ainokaisensa?
Ymmärrän jos omette nuoria ja lapsellisia ette osaa hankkia mummolle apua.
Olen 32. Mieheni on 46.
Ap.
Äsken kirjoitit, olette kolmikymppisiä. Älä viitsi muunnella tarinaasi ja korjata kun huimaat aikajanavirheesi.
AP on krapulassa kun kirjoittaminen ei onnistu.
Ensin se oli äiti ja nyt mummo, sitten he olivat kolmekymppisiä ja nyt lähentelevät viittäkymppiä.
Mikä muuttuu vielä.
Ai niin että te kuppaattekin mummon rahat.
Kaikenlaista spekulaatiota täällä. Uskon, että aloitus on sanasta sanaan totta ja ap:n tilanne tosiaan vaikea. Mutta kyllä te pärjäätte, kun suunnittelette taloutenne tarkasti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Otsikon perusteella luulin että mummi "lainaa" rahaa sinulle ja sinulla on ongelma mihin rahat käyttäisit.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi nämä keksityt sukupolvien väliseen kateuteen tähtäävät aloitukset saavat kommentoijat liekkeihin.
Sitä on kiva torpata alas, pian se poistaa koko viestiketju kun se laitettiin nalkkiin.
Menkää yhdessä ostamaan ne lääkkeet hänelle, jos hän siihen rahaa tarttee.
Kuka tätä vanhusvihaa somessa pyörittääkään ja maksaa on nyt aika epäuskottava aloitus. Mutta aloittajan tienattava kun on homman lisätyökseen ottanut. Aina ei onnistu.