-+-+-ALKUVIIKKOON SYYS-04-Muorit-+-+-

Ei mun silmiin ainakaan pistänyt. Joten koin velvollisuudekseni aloittaa uuden:)



Ulkona taitaa olla melkein helle. Parikymmentä astetta lämmintä. Mutta minä vaan istun sisällä. Odottelen, josko Onni nukahtais päikyille. Eilen tarvi sellaiset, nukkui tunnin ja tänäänkin ajattelin yrittää, kun heräs puoli 8.



Käytiin ostaan paaaljon paljon tavaraa kaupasta. Pitäs leipoa tänään jossain välissä vaikka ja mitä. Miehellä on huomenna synttärit. No 31-v vaan, ettei mitkään isot juhlat mutta kun ei ole mitään tarjottavaa. Ja kakkua tai muuta herkkua lupasin viedä kerhoon keskiviikkona kun on viimeinen kerta.



No eipä mulla paljon muuta ollutkaan asiaa. Ai niin, yks asia mikä korpeaa on se, etten löydä mistään Onnille lenkkareita enkä sandaaleja!!! Marketeista olen katsellut ja ei niitä vaan ole. Ei ole oikein mallejakaan ja jos löytyy jotain, ei ole kokoja. Alan olla ihan hiilenä jo. Viime kesäiset mahtuu vielä tovin mutta ovat niin vaikeat laittaa jalkaan kun niissä on semmonen kuminauhasysteemi tarran sijasta. On tosi tiukka ja käy kipeää kun väkisin joutuu survomaan jalkaan.



Ja hirrrveä hinku olis ostella kukkia pihalle mutta eipä taida vielä kannattaa näillä leveysasteilla. Tulppaani ei kuki vieläkään!!! MIkähän noissa on kun menee niin kauan...



Nyt kurkistamaan joko poikanen nukkuu.



T-P

Kiitos Ynis Jumbo reissusta :) Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa.



Yöllä oli kyllä tosi raju ukkosmyrsky, en malttanu mennä nukkumaankaan. Hirvitti vähän selviikö taimet hengissä siitä rytäkätästä, selvisivät.



Ankkis se jaksaa touhuta työhakemusten kanssa, peukut pystyssä.



Enkeli, musta ei ollenkaan huono idea tutkia, voiko Nekulla olla kuuloyliherkkyys.



Kolme viikkoa työharjottelua, sitten on kurssi käyty ja kesäloma alkaa, ihanaa.

Tällä viikolla postitetaan kutsut koulun valintakokeisiin, saapi nähdä kolahtaako sellainen mun postiluukusta. Tosi rasittavaa odottaa ja jännittää.



Saamuska, tsemppiä kuntoharjotteluun, oot kyllä tosi reipas.



Pesutupa kutsuu... lakanoitten vaihto on sellanen homma mitä mä inhoon, yleensä käyn ne pesutuvassa pesemässä ja kuivaamassa ja homma on ohi muutamassa tunnissa.



Hilu

meillä pikkuinen kuumeessa 38,6, huusi kuin tapettava koko yön, itellä kurja olo kun en tiedä mikä sillä on. Luultavimme hampaat, ihan kuin olisin nähnyt yläikenessä aavistuksen valkoista pilkistävän.... Tai sit flunssa tulossa, tai sit se oikeesti satutti eilen päänsä kun putosi auton turvakaukalosta eteisen lattialle.... hups. Miehellä poju siinä ja vyöt ei ollu kiinni, ja putosi kun mies nosti kaukaloa.... huusi hetken mutta oli kyllä sitten ihan normaali sen jälkeen... Aika morkkis miehelle tuli, lupasi ettei enää koskaan....



mummi tuli tänään onneksi ja haki syystaaperon luokseen päiväksi. Sain äsken vähän nukuttua, univelkaa on jo ihan mukavasti kertynyt kun yöt ihan pätkiä vaan... Syyspojalla tulee aika täällä vähän pitkäksi kun äiti ei jaksa mitään ja uloskaan ei kuumeisena mennä....



t-p: meilläkin miehellä synttärit huomenna :) Tilanne vaan se, että meillä ukkokulta töissä koko päivän ja illan perään, eli kakkua en taida edes itselleni viitsiä väsätä. Mulla yh-viikko menossa, mies joka ilta myöhään tällä viikolla....



viikonloppuna lähdetäänkin sitten risteilylle koko perhe. Toivottavasti tauti tai mikä lie onkin on siihen mennessä voitettu ja äitikin saanut nukkua edes muutaman tunnin putkeen... ja isi. saa nähdä nukutaanko me hytissä vkoko reissu vuorotellen... ;)



päivähoitopäätöstä odotellaan edelleen. sais tulla jo että tietäis...



Paljon piti viikkispinosta kommentoida mutten muista enää mitään. Kone sammui kuin sain sen luettua ja en siksi heti kommentoinut, nyt päässä on ei mitään.



äk ja kuumepipi pieni kohta 6kk

mitä antaa lahjaksi miehelle? 34v tulee täyteen, ja yhteisiä vuosi on jo 15 eli kaikki ideat on käytetty... vai onko? Mitä T-P ostit lahjaksi?



äk

Melkein. Leivoin pullaa, innostuin tekeen manteli-dallaspullia sekä yhden hillittömän kokoisen pitkon eli leetan, kuten Oulussa sanotaan. Sitten tein kuivakakun. Tai se on uunissa. Saa nähdä mitä tulee. Resepti on sellainen, jonka olen kirjoittanut jostain kirjasta noin 15v sitten. Tuolloin mulla oli hirveä vimma aina leipoa ja kun ei kopiokoneesta ollut tietoakaan, kirjoittelin sitten kauheasti reseptejä milloin mistäkin.



No tuota kakkua kun aloin tekeen, mä vähän epäilin heti, että olen kirjoittanut ohjeen vääriin. Kun muka munat ja sulatettu rasva olis pitänyt saada kuohkeaksi... Sitten ehdin jo kaikki kuivat aineet sekoittaa keskenään, myös sokerin sotkin jauhojen sekaan... No enpä saanut todellakaan munia ja sulaa rasvaa kuohkeaksi, joten roskiin vaan. Nyt sitten kokeilin sokerit ja munan vatkaamalla saada jotain aikaan. Saa nähdä mitä tulee. Vielä kakkupohja pitäs tänään paistaa niin huomenna tarvii vain täyttää. Tuttu kakku, suklainen semmonen ihanuus:)



Äitikuu: En olle ostanut mitään. En edes 30v lahjaksi vuosi sitten, eli nyt siis täyttää 31. Mutta kunnollista akkuporakonetta on toivonut, että luultavasti mun vanhemmat antaa siihen rahaa ja saa sitten sen. En oikein muuta itse keksi. Ja kun mulle ei ole mun valtaisa työttömyystili tullut, ei ole ´omaa´ rahaa tilillä, jolla ostaa. Yhteisillä en oikein näe syytä ostaa... Kun en kerran keksi mitään todella yllättävää.



Mullakin alkaa torstaina yh-loppuviikko. Mies menee Vantaalle työmatkalle torstaiksi ja sieltä sitten kotikonnuillensa veljeänsä autteleen rakennuspuuhissa.



Onni purkaa tuossa aggressiotaan hakkaamalla paperiin kynällä reikiä. Pitää siis mennä.



T-P

pinot huonosti luettuna, arjen uuvuttamana.



Lauantaina oltiin Ahtärin eläinpuistossa Ee tykkäs





Mari ja miehet

Mies on työmatkalla yön yli ja minä lasten kanssa neljästään...



Lapset riehuu iltapesulla ja koti on mullin mallin, mutta mikäs meillä tässä ollessa. Karen eskarista pyydettiin sellaista kelalappua mikä pitäisi kesähoidoksi täyttää, mutta sellaista lappua en ole nähnytkään. Joten olen levitellyt papereita joka puolella lappua etsiessäni ja lopulta laitoin kelaan sähköpostia.



Väsyttää kamalasti. Kunpa loma alkaisi pian että saisi nukkua. Sain eilen assarilta hyvää palautetta gradun kyselylomakkeestani ja sen innoittamana väsäsin gradua pikkutunneille :-/. Mutta koska sitä muuten sitten tekisin? Päivät olen töissä ja illat kuuluvat lapsille ja perheelle.



Kiitos kaikille peukutuksista! Vielä ei ole kuulunut mitään mutta hakuaikaakin on vielä jäljellä useampi päivä.



Enkeli, en pidä ollenkaan huonona ajatuksena tuota mahdollisen kuuloyliherkkyyden tutkimista. Ammattilaisena sanoisin sen, että vanhempien huoli on aina riittävä syy lähteä tutkimaan.



Syyslapsosten isosisarukset -osastoa: Milo, yhdeksän vuotta, on tänä vuonna hukannut: yhden koululaukun sisältöineen, yhden kännykän, yhden jalkapallon, yhden koripallon, lukemattomia hanskoja, kaksi lippistä, yhden pyöräilykypärän, yhden drymaxxtakin (viime viikolla), ja tänään viimeksi yhden pesäpalloräpylän. Niitten lisäksi on kavereiden tai vanhempien toimesta löytynyt ainakin avaimet muutaman kerran, koululaukku muutaman kerran, kännykkä muutaman kerran, paaaljon vaatteita koulusta. Auttakaa! Olen epätoivoinen! Lapsihan hukkaa kohta itsensä! Ja vie ainakin vanhempansa vararikkoon. Miten lapsen saisi pitämään huolta omista tavaroistaan??? Neuvokaa kiltit viisaammat!



Nyt Lilli pyytää apua hampaitten pesussa. Täytyy mennä. Hyvää yötä (jos tänään en edes avaisi sitä " gradu" -kansiota että pääsisin ajoissa nukkumaan).



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

♥onnea lähipäivien hääpäiväsankareille ja synttärisankareille♥



T. Ankkis

Meidän Antsahan on poika, joka todella on tapojensa orja ja erittäin epäluuloinen kaikkea uutta, varsinkin uusia vaatteita, kohtaan. Tänään sitten olin iltapäivällä lähdössä koiranulkoilutus-kuntoilulenkille tarkoituksena ottaa poika mukaan rattaissa. Pahaksi onneksi Antsan lippis oli jäänyt autoon, jolla isikulta oli huristellut kauppaan. Antsan krokotiililippis on oranssi lippis, jossa vihreä krokotilli-aplikaatio (äitinsä osti viime keväänä Pariisista...krö-höm..). Äitikulta yritti siis suositella pojalleen ensin yhtä, sitten toista ja lopulta kolmattakin lippistä tahi lakkia, mutta Antsa oli järkähtämätön: " KlokotiiliLIPPIS!" Ilmoitin pojalle, ettei lenkille lähdetä, jos ei jotain ole päässä, joten tässä ovat vaihtoehdot ja poika vain märisi: " KLOKOtiiliLIppIS!" Viisitoista minuuttia tämä kesti ja lopulta isi tuli kotiin mukanansa tuo kullanravoinen lakki. Nyyhkytellen ja riemuiten Antsa laittoi sen päähänsä ja vielä lenkillä silitteli välillä lippiksen krokotiilinkuvaa hymisten itsekseen... Jotenkin mietin, että tapauksen olisi voinut käyttää jonkinlaisena opetuksena ja pakottaa poika laittamaan toinen lakki päähänsä, mutta miten sen nyt olisi voinut tehdä, kun mies kiikuttaa lippistä ja poika hihkuu voitonriemuisena?



Päätän raporttini lippislandiasta tähän (taas tuli käveltyä reippaasti iltapäivällä 30 min ja edessä 10-20 min stepperiä :))..Miten niin ylppis?



Ja vielä: Onnittelut sankareille ja sankarien vaimoille! (Minäkään en muuten osaa ostaa miehelle lahjoja, siksi kävimme 40-vuotis" lahjaksi" ostamassa hänelle yhdessä puvun).



Saamuska♥

Virallinen toimintapa meillä on ollut se, että jos on jotain hukannut, niin hukkaaja on joutunut " kärsimään" . Eli olemaan x päivää ilman avainta (ei kiva, jos velipoika pääsee kaksi tuntia myöhemmin koulusta, pitkä aika odottaa) tai jos kadotettu on ollut esim. takki, niin sitä on pitänyt lähteä Heti etsimään, samaten avainta aletaan etsiä välittömästi kun huomaa, että se puuttuu. Avaimen hukkaamisesta on lisäksi peloteltu sillä, että JOS joku paha sattuu sen löytämään ja syystä tai neljännestä osaa yhdistää sen hukkaajaan, niin meille on aivan esteetön pääsy koska tahansa, eikä vakuutus korvaa mitään, jos avaimilla tullaan. Syyllistämistä? Kyllä. Mutta tärkeistä tavaroista On Opittava Huolehtimaan.



Lasteni onneksi minä en pysty muistamaan edes kuukautta taaksepäin, saati vuotta :) Vaikka ei unohtelu oikeasti paljon naurata.

Oltiin tänään illalla pienten päiväkodissa kevätjuhlassa. Hellyttävän näköistä, kun nämä alle kolme vuotiaan taapertajat olivat harjoitelleet laululeikkejä yhdessä tätien kanssa :) Suloisia nallekarhuja, jotka olivat onkimassa, poimivat marjoja ja tanssivat.



Vielä kolme hoitopäivää lapsilla ja sitten alkaa KesäLoma. Ei tosin minulla vaan miehellä ja lapsilla. Esikoinen saa todistuksensa sitten lauantaina. Jännättävää on, laskeeko numerot vai pysyvätkö samana. Koulumenestys on ollut ihan hyvää, tosin esimurkkuikä taitaa nostaa jo päätään, koska välillä harjoitukset taikka pleikkarin pelaaminen sivuttavat esimerkiksi englannin kappaleiden suomentamisen... Niin, oudoltahan tuo tuntuu, että esikoinen täyttää jo 11 vuotta. Miten se on mahdollista, koska viimeiset kymmenen vuotta olen täyttänyt aina vaan sen 22 vee.



Kesäloma suunnitelmia ei ole. Johtunee loman puutteesta. Ankeaa todeta, että koko kesä menee työn merkeissä. Vapaata tulee se kuusi päivää kolmessa viikossa. Joten siinäpä ei paljon reissailla.



Tuohon tavaroiden hävittämisejuttuun ei ole oikein neuvoja antaa, koska yllättäen esikoinen on aika tarkka ja huolellinen tavaroiden suhteen. Kerran on etsitty kännykkää, kun se oli jäänyt linja-autoon. Ja kerran on pyöränavain hävinnyt. Se jouduttiin uusimaan. Mutta niin on säikähtänyt noista tapauksista, että melko lailla on tavarat pysyneet hallussa.



Lapset nukkuu ja pitäisi mennä itse suihkuun. Väsyttää. Huomenna olisi sitten yövuoroon meno. Taas vaihteeksi. Vastahan viime viikolla olin kaksi yötä töissä. Ja sama tahti siis jatkuu tällä viikolla. ***huoh***



Saamuskalle kuntoiluintoa!



Ja Äitikuun pikkuprinssille paranemista. Meillä on kanssa T nyt kipeä, tai viikonloppuna piti käyttää lääkärissä, kun yksi yö valvottiin ja itkettiin kipeää korvaa; tärykalvo oli tulehtunut. Voi reppanaa. Ai muuten, miten Prinssi voi muuten olla jo 6 kk, vastahan se pieni mies syntyi?!



Missä on Lempo? Lila? Adoptio-Ampi? Simam? Adalmiina? Leanna? Ja moni muu? HUHUUUUU!



Nyt mars suihkuun ja nukkumaan. Ei se aamulla paljoa naurata, kun pienet herättävät kuudelta... :/



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset (pian siis 11v, 2v9kk sekä 1v5kk)

Kun lista rupesi venymään, niin piti oikein tarkistaa. Valitettavasti en oikein osaa neuvoa. Meillä lapset jo noin pieninäkin on aika tarkkoja tavaroistaan. Yleensä muistavat päiväkodistakin aina lelut mukaan. Mies on sitten vähän hankalampi tapaus, muttei taida ihan niin toivoton enää olla kuin ennen. Kerran hukkasi bussipysäkille minun lemppari kakkuvuoankin:)



Olen minä kyllä itsekin muutaman kerran onnistunut, vaan useimmiten on ollut onni matkassa ja kadonnut tavara löytynyt. Kerran jätin bussiin apteekin pienen pussin jossa suht kalliit lääkkeet. Mies oli silloin tulossa pyörällä kotiinpäin ja sattui sopivasti seuraavan pysäkin kohdalle ja sai lääkkeet bussista. Se oli jo ihme tuuria.



Minuunkin on purrut kuntoilukärpänen, vaikkei ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Saamuskalle. Mutta innolla jo odotan, että pääsen taas loppuviikosta pyörällä töihin (toivottavasti sääkin sen sallii!). Tänään kävelin vajaan puolen tunnin matkan siirytessäni iltapäivällä oman firman toimistolle. Siellä sitten istuinkin klo 19 saakka. Tuli aika pitkä päivä, kun aamulla olin töissä jo 7.30.



Taidankin lähteä iltapesulle ja nukkumaan. Viime yönä nukuin tuskin ollenkaan. Päätin pitkästä aikaa kokeilla omaa sänkyä, mutta täällä yläkerrassa oli ihan tuskaisen kuuma. Jos ensi yö on yhtä surkea, niin ehkä muutan jo pysyvästi alakerran sohvalle nukkumaan:(



T: Ynis

tuli hukkaamisesta sellainen mieleen, että mitä väsyneempi tms. äiti, sitä enemmän lapset ovat kamojaan hukanneet. Yhden perheenjäsenen stressi on koko perheen stressi - ehkä tavaroiden hävittäminen on huomion hakemista: " äiti, minä tarvitsen sinua ja / tai apuasi" .



Väkkärällä on tänään kontrollikäynti a-saikkulassa, siksi minä olen vielä tähän aikaan kotona. Kohta lähdetään. Tämä muu härdelli on tehnyt sen, että as:aan meno ei tunnu enää missään :)



Aivan hengästyksissäni lueskelen teidän kuntoiluja! Ehkä minäkin joskus... " Aikaa sitten aikuisena" oli kirja, jonka luin taannoin, jospa minäkin sitten " aikuisena" eli kun lapset on lentäneet pesästä :/ Kraak, toivottavasti jo vähän ennen!



Huhuillut henkilöt, mitä teille kuuluu?

huomenta rakkaat! Pikkuisen suussa näkyy jo pieni valkoinen pilkahdus, ensimmäinen hammashan sieltä on tulossa! Vähän tuo kuume silti epäilyttää vielä, on tois korkea 39.5 ja laskee panadolilla vain asteen 38.5:teen.... netissä sanottiin että ns. hammaskuume on lievä, mak 38.5 ja sen yli on aina jotain muuta..... hmmm. Katsotaan nyt vielä tänään kuitenkin ennenkuin rynnätään lääkäriin turhaan.



Mä olen tavaroiden mestarihukkaaja! Just viime viikolla hukkasin lompakon, lisäks vaikka mitä, joskus olen hukannut repun ja kerran vuosia sitten unohdettiin rahat hotellin tallelokeroon tukholmassa, tuli vähän äkkilähtö aamulla kun nukuttiin pommin.... ;D

joskus unohdan oikeesti itseni vielä jonnekin... :D



aamunjatkoja kaikille, täytyy mennä...

Äkn perheelle paranemista!!On kauhia tauti! :(

En ole varma onko pieni täällä vieläkää kunnos..



Aika kuuma päivä oli eilen.huh huh!!

Nyt näyttäis tulevan samanlainen.

Tämäkin kesä menee vissii metsässä tai järvessä :)



Mulla olis kuntoilukuume kuume mutta ei meinaa olla aikaa..

Eilen olin jumpalla ja ai että teki hyvää!!!!

Paino tippunut pari kiloa.Jeeee!Enään 7kg jäljellä.





Voi Ankkiksen pojan hukkailu kuullostaa ihan minulta :)

Pienenä tai isona!



Kirppunen kovasti nousee pystyyn päivin,öin--

Hilman uhma hellittänyt,ollaan oltu kuin parhaat kaverukset!





Nyt ulos

Hauskaa Päivää kaikille!!!!



Ramika

Hilma syysneiti ja Kirppu 9kk 5päivää(tänään kauemmin maailmassa kuin mahassa :)

Lämmin sellainen. Pinon pelastus vaan sivulta 2.



T-P

Vietähän kivat synttärit!



Meillä lapset kirmaa ulkona keskenään, Kare vahtii siskoaan. Vähän hirvittää, mutta ei auta.



Työkuviossa taas uutta: Tänään erinäisten käänteiden jälkeen selvisi että saisin kuitenkin jatkaa nykyisessä paikassa, vaikka jo kerran kieltäydyin kunniasta. Lupasin sanoa huomenna kyllä :-) keskusteltuani miehen kanssa.



Ayap, kiitos. Tosiaan, tuo hukkaaminen on kyllä viimeisimmän vuoden aikana lisääntynyt huimasti. Vaikka aina on kyllä hukkaillut. Että ehkäpä tuossa huomionhuutamisteoriassa on perää... Tämä on kyllä ollut aikamoinen vuosi minulla. Mutta nyt helpottaa! Kunhan loma alkaa teen opiskeluhommia vain päivisin ja illat omistan lapsille. Kiitos. Ja toivottavasti vierailu allergiasairaalassa tuo hyvää mieltä.



Minun tekisi mieli neljättä vauvaa... ihan vain tiedoksi :-/. Ei liene toivoa. Mutta kunhan sanoin.



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Voi kun on ihana kun on lämmin :-) Topissa ja minarissa on kuuma-sopii mulle.Eilen oli vielä sellanen ukkoskuuma mut nyt on aurinko porottanu siniseltä taivaalta..kumpa jatkus!!



TiPille paljon,paljon synttärionnea!!!



Tuo Ankkiksen lapsosen " hukkauslista" sai mulle suunnilleen paniikin..MEidän poika ei kyllä pidä huolta mistään tavaroistaan!Pihallekin onnistuu hävittämään vaikka lähteny aina illalla ettimään...miten sitten ku tavarat voi olla koulussa,ip-kerhossa,kaverilla,matkalla.....Kääk!Viimekesänäkin hävitti takin..pihalle!



Huomenna on pojan kevätjuhla,viiminen tarhassa...voi haikeus...



SAin varattua risteilyn heti loman alkuun.Kaveritki varmaan lähtee samaan aikaan :-) Pitäs niitä muumipakettejakin kysellä...Mitenhän suosittuja ne mahtaa olla....



Piti päästä tänää kävelylenkille,mut mies ei olekaa kotona :-/ Ärsyttää,pitäs päästä säännöllisesti muuten menee into...



Paranemista pienille sairastajille!



jatu

Väkkärää on pistänyt kämmenselkään ampiainen (niin ainakin pk:ssa arveltiin). Pistosjälki oli ilmestynyt eilen ip, illalla oli n. sentin halkaisijaltaan paukama. Aamulla patti oli levinnyt puolen kämmenselän kokoiseksi, allergiasairaalassa annettiin 5ml Zyrteciä. Illalla patti oli taas isompi, annoin kuuden aikaan 5 ml Ataraxia. Patti levisi vieläkin, nyt se peittää koko kämmenselän ja tuntuu kuumalta. Annoin vielä kyypakkauksesta yhden tabletin. Soitin (ennen kortisonin antoa) terveysneuvontapalveluun - kas kummaa, kysyn vielä teiltä, te viisaat, onko tehty kaikki mitä pitääkin?

Huomenna vein tyypin lääkäriin, jos ei käsi ala parantua.



Minä en kestä, jos tuo pikkujamppa kuolee johonkin ampiaisenpistoon - ekasta pistosta tuollainen reaktio, tuleeko seuraavasta pahempi vai vähempi, tietääkö kukaan? Tottuuko ampparimyrkkyyn vai saako seuraavalla kerralla voimakkaamman reaktion?

Arvaatko onko käynyt mielessä, että poika olisi voinut tukehtua viime yönä?



Huoh. En osaa ajatella nyt muuta.

Varmaankin kaikki on tehty niinkuin pitää,olethan jutellut ammattilaisten kanssa.Tuosta mahd.seuraavasta pistosta..Kauan,kauan sitten työkaverini kertoi että oli saanut pahat reaktiot pistosta ja hänelle oli sanottu et seuraava on pahempi ja hän kantoi mukanaan jonkinlaista pistettävää lääkettä(sellasta kynää)jos uusi pisto tulis...

En halua pelotella tai huolestuttaa mutta kannattaa tosiaan lekurilta kysellä tulevasta!



Hali!



jatu