Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen elämässä on surullista, kun osa yhteisöstä puuttuu.
03.09.2026 |
Aikuisen elämässä on surullista, kun osa yhteisöstä puuttuu. Sama pätee lapsuuteesi, kun osallistut sinua kiinnostaviin aktiviteetteihin, peleihin tai tehtäviin. Miten sitten löydät oman yhteisösi?
Yliopistoaikoina vietin usein aikaa tutkimustiimini kanssa. Kun muutin pois yliopistokaupungista, ystävät hajaantuivat. Työ vaihtui, asuinpaikka vaihtui, elämän olosuhteet muuttuivat.
Miten voit jälleen tuntea oppimisen ja kuulumisen tunteen paikkaan? Olen poikkeuksellinen lapsi, joten minulla ei ole veljeä tai siskoa. Työ voi olla etätyötä tai vain lyhyt viiden minuutin juttelu toimiston kahviossa. Se voi olla pelottavaa ja yksinäistä, kun yhteisöä ei ole tukemassa ja hoitamassa sinua. Se on kuin lintu, joka revitään kynsistä.
Kommentit (10)
On ihmisiä, joille jää jokaisesta elämänvaiheesta kaveri/ystävä/tuttava mukaan. Sosiaaliset taidot ja ns. sosiaalinen silmä on todella arvokas luonteenpiirre. Itselläni on tuttavia/kavereita koulu- ja opiskeluajoilta joiden kanssa tehdä asioita, perhe, jonka kanssa vietän arkea ja juhlaa, työyhteisö, jossa ollaan hybridimallissa ja joku onnistuu saamaan harrastusporukasta seuraa.
Eli yrittäisin elvyttää vanhoja tuttavuuksia ja käydä työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos on kokemusta hyvistä yhteisöistä. Jos huonoista, yksinolo on luksusta ja "yhteisöllisyys" ruma sana.
Itse sanoisin, että ei ole puhtaasti hyviä ja huonoja yhteisöjä. Tilanteet muuttuu ja elää. Joku voi loukata huomaamattaan, mutta yhteyttä voi kevyesti silti pitää yllä jollain tasolla. Eri elämänvaiheissa eri ihmiset astuvat voimakkaammin sisään sinun elämääsi.
Itse olen tutustunut netissä ihmisiin ja saanut seuraa. Mun luonteella on vaikeaa tutustua muuten. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos on kokemusta hyvistä yhteisöistä. Jos huonoista, yksinolo on luksusta ja "yhteisöllisyys" ruma sana.
Itse sanoisin, että ei ole puhtaasti hyviä ja huonoja yhteisöjä. Tilanteet muuttuu ja elää. Joku voi loukata huomaamattaan, mutta yhteyttä voi kevyesti silti pitää yllä jollain tasolla. Eri elämänvaiheissa eri ihmiset astuvat voimakkaammin sisään sinun elämääsi.
On ihmisiä, joilla ei ole mitään asiaa elämääni. Ja ihmiset satuttavat toisia myös tarkoituksella tai välinpitämättömyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yksineläjä. Kuitenkin koen, että ihminen on tarkoitettu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Mun yhteisöt ovat löytyneet harrastusryhmistä ja vapaaehtoistyöstä. On myös muutama ystäväporukka, heitä tosin tulee harvemmin nähtyä.
Taisit varastaa tekstisi toisesta, koronaeristyksen aikaisesta aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, aloittaisin itseäni kiinnostavan harrastuksen. Uskon, että yhteinen kiinnostuksenkohde olisi hyvä pohja ystävyyden rakentamiselle.
En koskaan muuttanut pois opiskelukaupungista, ja näin yhteisöni säilyi. On erilaisia yhteisöjä, kuten omiin lapsiin liittyvät ja harrastustoiminta. Mitä jos muuttaisit takaisin yliopistokaupunkiin? Suomessa on vaikeaa tavoitella yhteisöllisyyttä. Aikuisena se onnistuu parhaiten mm. harrastusten kautta. Oma harrastukseni on sellainen, että henkeni riippuu toisen harrastajan valppaudesta, joten tämä väkisinkin ohjaa vahvaan sosiaaliseen siteeseen.
Ehkä, jos on kokemusta hyvistä yhteisöistä. Jos huonoista, yksinolo on luksusta ja "yhteisöllisyys" ruma sana.