Hei!
Yritin av palstalla kysellä toisten äitien kokemuksia tästä mutta vastaukset olivat mielestäni pääsääntöisesti vähän kummallisia. Joten voitko sinä auttaa?
Tilanne: Lapseni, poika 8 v., kaveri kertoi minulle suutuspäissään, että lapseni on ilman lupaa ottanut rahapussistani 2 euroa. Puhuttelin tietysti lapsen, hän yritti ensin kieltää mutta tunnusti sitten näin tehneensä ja kertoi, ettei ollut ensimmäinen kerta. Mitään järkevää selitystä ei osannut teolleen antaa. Rahaa hän on hyvillä perusteilla aina saanut tarpeisiinsa. Annoin rangaistuksen, jota en halua tässä nyt eritellä (ei ole fyysinen tietenkään) vaan haluaisin mielipiteitä siitä, mikä olisi kohtuullinen rangaistus sinun mielestäsi tästä?
Pelikielto ei tehoa, sitä on jo kokeiltu aikaisemmissa jutuissa. Mikä olisi siis mielestäsi kohtuullista?
Kommentit (7)
Vähän samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa. Mistä poika normaalisti saa rahaa, viikkoraha, kotityöt? Jos saa viikkorahaa, peruisin sen ja jos saa kotitöistä, niin meillä tekisi niitä vähintään varastamansa rahamäärän edestä, mieluummin vähän yli. Eli liittyisi jotenkin juuri siihen rahaan. Minäkään en mitään hirveän ankaraa rangaistusta antaisi, sitten jos toistuu, olisin kyllä ankarampi.
Meillä poika repi tapettia seinästä " huvikseen" (ikää 8v). Laitoin mm. kitkemään rikkaruohot koko pihasta. Tapetit on ollu rauhassa sittemmin.
mutta ei hänen omien sanojensa mukaan eka kerta kun näin tapahtui.
Lapsi saa normaalisti rahansa viikkorahoina, juuri kaksi euroa/viikko. Sen lisäksi olen antanut joskua euron, joskus toisen jostain kotityöstä. En usko, että kysymys on siitä, etteikö poika saisi tarpeeksi rahaa. Mielestäni kysymyksessä voisi olla joko se, että tilaisuus oli liian hyvä tai sitten kaverin yllytys. Kaveri oli kuulemma sanonut, että ota vaan, ei sun äitisi mitään huomaa.
Keskustelimme pitkään siitä, mitä varastaminen on ja miksi sitä ei saa tehdä. Lapsi oli tosi pahoillaan, itkikin ja pyysi anteeksi. Näitä tilanteita on ollut ennenkin ja vaikka lasta täydestä sydämestä rakastankin en oikein usko hänen vilpittömyyteensä tässä anteeksipyynnössä.
Annoin lapselle rangaistukseksi koko kesän mittaisen karkinsyöntikiellon. Tiedän, että rangaistus on kova ja sen pitäminen tulee olemaan vielä kovempaa. Olenkin aikonut hoitaa asian niin, etten osta kotiin lainkaan mitään karkkeja, en edes itselleni. Karkin syöminen lapsen vieressä olisi jo liian julmaa. Olen myös päättänyt " armahtaa" lasta esim. kuukauden karkkilakon jälkeen " hyvästä käytöksestä" . Ts. jos hän ei saa jatkuvasti hepuleita karkinsyönnin kieltämisestä ja ilmaisee jollain tavalla ymmärtävänsä syyt, pidämme jossain välissä esim. jäätelönsyöntipäivän. Olen tämän myös lapselle selittänyt. Syy miksi rangaistus on juuri tämä on se, että lapsi on jonkinverran ylipainoinen ja käytän tätä aasinsiltana ohjatakseni lasta oikeaan suuntaan ja katkaistakseni makeanhimon kierteen. Tilallehan voi aina tarjota vaikka mansikoita tms. Uskon, että lapsi tyytyy esim. mansikoihin nyt paremmin, koska tietää, ettei saa karkkia tietystä syystä.
Olenko täysin väärillä jäljillä? Harkitsin pitkään tätä rangaistusta, olen valmis pitämään lasta hyvänä monilla muilla tavoilla niinkuin tähänkin asti mutta mielestäni varastaminen on yksi niistä asioista, jonka vääryyden täytyy saada lapsi ymmärtämään.
Kiitos, jos jaksat vielä vastata.
ap
Itse olisin keskustellut lapsen kanssa siitä, että varastaminen on väärin ja miksi se on väärin. Jo luottamuksen menettäminen on iso juttu. Lapsi olisi korvannut varastamansa rahat työnteolla. Minusta on jo paljon, että lapsi on pahoillaan ja katuu tekoaan.
Sen sijaan en ymmärrä mitä tekemistä varastamisella ja karkkikiellolla on toistensa kanssa. Lapselle (tai herkkusuu aikuiselle, kuten minulle) totaalinen kielto tekee karkit kahta houkuttelevimmiksi. Motivaatio lapsellakaan ei varmaan ole kovin suuri (vrt. lapsi saa innon terveellisten elintapojen noudattamiseen). Huolesi lapsen pienestä ylipainosta tulee vahvasti ilmi ja käytit eräällälailla tilaisuutta hyväksesi ja yhdistit omaa mieltäsi painavan asian ihan toiseen asiankuulumattomaan asiaan.
tehdä taas " tilaisuudesta varkaan" . Lapsellahan karkkia tosiaan tekee mieli, samoin kuin jäätelöä kesällä, lomalla. Houkutteleeko kielletty hedelmä uuteen rikkomukseen ja sitä kautta syyllisyyden tunteeseen.
Mielestäni terveet elämäntavat pitäisi tulla ns. miellyttävällä tavalla, ei rangaistuksena.
Meillä tokaluokkalaisella viikon kolme " töllöstä" esim. hyökkäily (kädestä kiinni ottaminen suutuspäissään) tuo kalenteriin kolme viivaa, ja viikon kolmesta viivasta menee lauantain karkkipäivä. Harvoin on näin päässyt käymään, koska päivä on lapselle todella tärkeä.
itselläni on 2 vuotta vanhempi poika joka oli ottanut pikkusiskon säästöistä rahaa (tiettävästi vain kerran, sisko on toooosi tarkka rahoistaan, vaikkakin vähistä sellaisista). Jäi kiinni kun ihmettelelin millä rahalla hän oli käynyt karkkia ostamassa ja kertoi onneksi suoraan itse. Pidin aikamoisen puhuttelun, miksi niin ei saa tehdä jne, kuten varmaan sinäkin ja hänen oli pyydettävä siskoltaan kauniisti anteeksi. Meillä on lapsilla viikkoraha ja pojan oli omasta rahastaan maksettava ottamansa summa siskolle takaisin. Tietty viikkispävänä oli sitten paha mieli kun pienestä summasta oli annettava siskolle osa, mutta käytiin vielä asia läpi, miksi ei kannata ottaa toiselta ja muistutin, että seuraavan kerran kiusauksen yllättäessä muistelee miten kurja olo oli kummallakin. Ei ole pihistely toistunut tämän jälkeen, toivottavasti ei tulekaan toistumaan.
Tekohan oli " ensimmäinen" kerta, tai ainakin ensimmäinen kerta kun hän siitä jäi kiinni. Eikä summa (onneksi) ollut kovin iso. Mutta toisaalta sehän ei ole asian ydin.
Onko teillä viikkorahakäytäntöä? Silloin voisi perua viikkorahan esim. muutaman viikon ajalta.
Mä itse varmaan kallistuisin jonkinnäköisen arestin suuntaan. Koulun jälkeen ei kavereita eikä telkkaria eikä pelaamista viikkoon. Meillä nuo olisivat varmaan ne eniten lasta harmittavat seikat.
Ehkä lapsi myös voisi korvata varastamansa rahan jollain tapaa. Jokin kotityö lisää viikoksi tms.
Kuitenkaan mä en itse kannata mitään älyttömän kovia rangaistuksia tällaisesta ekan kerran jälkeen. Alkaisin itse seuraamaan hyvin tarkkaan rahapussia ja sitä, ettei rahaa katoa mistään. Jos sitten sama juttu tapahtuisi uudelleen, niin silloin rangaistus olisi tietenkin selvästi kovempi.
Kysymyshän on aika vaikeista asioista, eikä mielestäni kuitenkaan kannata lähteä ylilyönteihin. Niistä yleensä saa nousemaan vaan vihaa ja vastustusta, jos lapsi kokee rangaistuksen liian suurena tekoon verrattuna.
Erikseen voi vielä miettiä sitä, tarvitsisiko lapsi lisää keskustelua asian moraalisesta puolesta. Eli kokeeko lapsi oikeasti tehneensä edes väärin? Mikä oli syynä, jännitys, vai se, että kavereilla on enemmän rahaa...? Mitä lapsi ajattelisi, jos häneltä otettaisiin tavaroita tai rahaa ilman lupaa ja ilman palautusta. Itse varmaankin keskustelisin lapsen kanssa pitkään myös näistä seikoista.