Onko täällä ihmisiä jotka tulivat baari-ikään 80-luvulla tai ennen, millaisia muistoja kapakoista?

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1985 eka kertaa raflassa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Muistan aina tupakansavun hajuiset hiukset ja vaatteet baari-iltaa seuraavana aamuna, vaikkka en itse polttanut. Drinkkejä juotiin ja tutuiksi tulivat ainakin Sininen enkeli ja Ampiainen sekä muut ällömakeat drinksut, joihin en enää koskisi pitkällä tikullakaan.

Oli tosiaan ällönmakeita paukkuja nuorilla tytöillä. Mut onhan nykyäänkin kuulemma joku ananaslonkero suosittua. Aika kamalaa, veljen synttäreillä maistoin, hyi. Joi meidän nuoruudessa lähes kaikki lähes kaikkea, olutta, mielellään aata, kossua, punkkua, jopa viskejä. Maalla ei mitään kiljuja värkätty, ehkä sahtia sai niin monesta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Lenkkareissa ei päässyt moneen paikkaan, tuskin missään collegehousuissakaan. On kyllä värikkäitä muistoja. Joskus kaipaa niitä ns. huolettomia aikoja. Jotenkin ihmiset oli vielä ihmisiä ja kanssakäyminen vaivatonta.

Kapakkavaatteet oli erikseen. Ei niitä muualla käytettykään. Muistan, miten tarkasti vaatekaupassa valikoitiin muodin mukaisia ja yhteensopivia uusia vaatteita. Niitä tosin ostettiin aika harvoin, ei tarvinnut joka kerta mennä uusissa kuteissa. Olivat myös hyvin kalliita, ei ollut halpaketjuja silloin ja kukaan itseään kunnioittava kaupunkilainen ei ostanut Halpa-Hallista Hyvin Tärkeitä Vaatteita, ne nimittäin erottuivat räikeästi. Yhtä hyvin niissä olisi voinut lukea isolla Olen Ostanut Nämä Halpa-Hallista :)

Ai että oli kiva saada tanssia koko ilta. Ei siinä juoda ehtinyt kuin hätäisesti tosiaan yksi sininen enkeli. Discon huumaa! Pojat tulivat hakemaan ahkerasti, koska tanssin jokaisen hakijan kanssa. Pojatkin olivat hieman epävarmoja hakemaan, mutta minua haettiin leveän hymyn kanssa.

Käsilaukut ja juomat muuten jätettiin pöytää huolettomasti meidän tyttöjen päätettyä lähteä yhdessä tanssimaan. Siellä ne odottivat koskemattomina. Rehellisyys oli itsestäänselvyys. Etenkin tiputanssi veti pelkästään tyttöjä lattialle ja ai että naurettiin ja oii hauskaa.

Koskaan en käynyt ennen työpäivää kapakoissa enkä juonut alkoholia. Halusin säästää hauskanpidon perjantaille tavallaan työviikon nollaus. Kaikki ystäväni oli samanlaisia eli teimme yhteisen päätöksen joka suhteessa. Emme halunneet olla paikkunnan ”helppoja” tyttöjä.

Oi niitä rehellisyyden ja viattomuuden aikoja. Eivät tule enää koskaan takaisin, valitettavasti.

up

Vierailija kirjoitti:

Kutsuttiinko silloin myös ne kilteinmätkin pojat mukaan pitämään hauskaa ja juhlimaan? 🥹

Kyllä.

Opiskelin 80-luvulla silloisessa Joensuun yliopistossa. Baareissa käytiin paljon. Opiskelijoiden iltoja olivat keskiviikko ja perjantai. Lauantaisin oli vanhempi väki liikkeellä. 

Baariin piti lähteä todella aikaisin, jos mieli välttyä jonottamiselta. Legendaarisen Jokelan portieeri oli nuorille mahdollisimman veemäinen. Jonotettuasi puoli tuntia vesiselvänä hän saattoi torpata sisäänpääsysi känniin vedoten.

Valomerkki tuli tavallisesti 00.30, "jatkoaikapaikoissa" 01.30. Se oli näin jälkeenpäin ihan hyvä.  

Nuo siniset enkelit ja ampiaiset eli ällömakeat paukut olivat tyttöjen juttu. Pojat joivat etupäässä keskiolutta.

Kyllä tytöt silloin(kin) tekivät aika rohkeasti aloitteita. Vaikka olin aika tavallisen näköinen, niin yleensä baarissa aina joku tuli juttelemaan. Myös nykyinen vaimoni. Ei se mikään miesten maailma ollut.

Poltin siihen aikaan itsekin, mutta silti baarien tupakansavu tuntui kammottavalta. Etenkin Jokela-illan jälkeen sai koko vaatekerran työntää saman tien pesukoneeseen.

Luulen, että alkoholi baareissa oli suhteessa nykyistä halvempaa. Kyllä opiskelijabudjetillakin pystyi ainakin keskiolutta juomaan. Nyt eläkeläisenä tuntuu toistakymppiä maksava olut aika arvokkaalta.