Lue keskustelun säännöt.
Elintason nousu – unohdetaanko kuinka valtavasti Suomi on muuttunut 1970-luvulta?
02.09.2026 |
Kun nykyajan elintasoa verrataan 1970-lukuun, on nousu ollut aivan valtava. Silti keskusteluissa tulee helposti sellainen kuva, että ennen kaikki oli paremmin ja tavallisella palkansaajalla oli enemmän rahaa kuin koskaan.
1970-luvulla tavallisessa kodissa ei ollut internetiä, älypuhelimia, suoratoistopalveluja, navigaattoreita, etätyömahdollisuuksia eikä valtavaa valikoimaa tavaraa ja palveluita. Ulkomaanmatka oli monelle harvinainen luksus, ravintolassa käyminen erityistapaus ja autonkin omistaminen huomattavasti suurempi hankinta kuin nykyään.
Kodinkoneet olivat yksinkertaisempia, elektroniikka kallista ja valikoimat kaupoissa nykyiseen verrattuna melko vaatimattomia. Nykyään lähes jokaisella on taskussaan laite, jolla voi ilmaiseksi pitää videopuhelun toiselle puolelle maailmaa, katsoa lähes rajattomasti elokuvia, hoitaa pankkiasiat ja tilata tavaraa kotiovelle. 1970-luvulla tällainen olisi kuulostanut tieteiselokuvalta.
Myös terveys, lääketiede ja elinajanodote ovat kehittyneet valtavasti. Suomen väestön terveys ja toimintakyky paranivat nopeasti 1970-luvulta eteenpäin, ja elinajanodote nousi pitkällä aikavälillä merkittävästi.
Toki kaikki ei ole paremmin. Erityisesti asuminen pääkaupunkiseudulla on kallista, ja monella on aidosti tiukkaa. Mutta kokonaisuutta katsottaessa väite siitä, että tavallinen suomalainen eläisi nykyään huonommin kuin 1970-luvulla, on aika erikoinen.
Ongelmana taitaa olla myös se, että elintason noustessa käsitys "välttämättömyyksistä" muuttuu. Ennen pärjättiin yhdellä televisiolla ja lankapuhelimella. Nyt pidetään lähes itsestään selvänä, että jokaisella perheenjäsenellä on oma älypuhelin, tietokone, suoratoistotilaukset, auto, ulkomaanmatkoja ja jatkuvasti uutta tavaraa.
Ehkä emme ole koskaan eläneet niin vauraasti kuin nyt – mutta emme myöskään ole koskaan osanneet olla näin tyytymättömiä siihen, mitä meillä on.
Tilastokeskuksenkin pitkän aikavälin tarkastelut osoittavat, että kulutusmahdollisuudet ja tavaroiden saatavuus ovat kasvaneet huomattavasti, vaikka kehitys ei ole ollut samanlaista kaikilla alueilla tai kaikissa menoerissä.
Mitä mieltä muut ovat: olemmeko oikeasti köyhempiä kuin ennen, vai ovatko odotukset elämästä nousseet nopeammin kuin elintaso?
Kommentit (31)
Suomessa miljoona ihmistä asuu vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun äitinä luettelen siltä kannalta suurimmat muutokset.
Äitiysloma 3 kk, ei hoitovapaita. Nyt vaikka kuinka pitkät.
Ei ollut päiväkoteja kuin hyvin vähän. Esikoulu oli maksullinen näille kotihoidetuille.
Isät ei päässeet synnytyksiin. Kakkosen synnytin sairaalassa johon vielä -81 ei isät päässeet. Synnytysosastoilla ei suku pyörinyt päiväkausia.
Neuvolat kyllä toimivat hyvin, ilmeisesti tiheämminkin niitä oli.
No ei meillä ainakaan ollut varaa omakotitaloon ja se mökkikin oli vanha mummonmökki marjapensailla, omenapuilla, kasvimaalla ja perunamaalla. Talviomenoita syötiin jouluun asti ja talven vitamiinit saatiin mehuista ja pakasteesta. Ulkomaanmatkat olivat tyyliin risteily joka kolmas vuosi tms.
Muuten oli suunnilleen kaikki mitä siihen aikaan ylipäätään oli, TV, levysoitin, ym. En nyt keksi mitä olisin kaivannut, kerrostalojen pihat oli täynnä lapsia eli kavereita oli paljon. Siihen aikaan kyläiltiin usein ja oltiin muutenkin enemmän yhteisöllisiä. Mun tädin perhe rakensi okt:n pääasiassa omin voimin mutta suvun miehet siellä talkoilivat ja auttoivat. Ja se oli itsestäänselvyys, apua annettiin ja tarvittaessa saatiin. En tiedä haluaisitko palata autenttiselle 70-luvulle mutta mielellään jotain osia sieltä toisin tälle vuosikymmenelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei silloinkaan eletty tynnyrissä. Jos ei ollut internettiä, niin tieto välittyi muutamassa minuutissa ympäri maailmaa, kuten Kennedyn murha 60-lvulla sähkösanoman ja faksin välitykselläm. Myös lehtien tarjota oli suurta ja niitä myytiin kaikkialla, kuten kadulla, junassa , bussissa jne. ja painoksia otettiin pitkin päivää.
Ja myös kodinkoneita oli, kuten pyykinpesukoneet.
Faksia ei ollut, oli telex. Pyykinpesukoneita oli murto-osalla. Jääkaappi oli ja sitten kahvinkeitin.
Lienet isosta kaupungista ja rikkaasta perheestä.
Elintaso on näennäisesti parempaa.
Globalisaatio on tuonut halvat härpäkkeet, mutta vienyt halvat asunnot, stressittömän työelämän ja puhtaamman luonnon.
Näin kärjistetysti. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän kuin halvat härpäkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on näennäisesti parempaa.
Globalisaatio on tuonut halvat härpäkkeet, mutta vienyt halvat asunnot, stressittömän työelämän ja puhtaamman luonnon.
Näin kärjistetysti. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän kuin halvat härpäkkeet.
Hyvin palkattujen duunaritöiden häipyminen on tuonut lisäksi mukanaan persut.
Ja some on tuonut somekuplautumisen. Seuraukset näkee esim. tällä palstalla.
Olin parikymppinen 1970-luvulla. Elämä oli varsin niukkaa etenkin maaseudulla. varsinkin vuosikymmenen alkupuolella taloissa oli usein ulkohuussi, kantovesi ja peseytyminen hoidettiin saunassa muuripadan avustuksella kesät ja talvet.
Onneksi paneminen oli ilmaista ja voi hyvänen aika, että sitä jörnittiinkin. Silloin vedettiin useimmiten paljaalla ja pyrittiin vain roiskaisemaan lasti johonkin, mistä se ei hedelmöitä. Sukupuolitaudeista ei ollut niin suurta pelkoa, koska AIDS / HIV oli vielä tuntematon "keksintö".
Autoja ei ollut maaseudulla läheskään joka perheessä. Kaipaan 1970-luvulta runsaan jörnimisen lisäksi semmoista reipasta omilla pärjäämisen meininkiä: töihin pääsi silloin kun halusi ja omalla työllä pärjättiin. Ei ollut kaikenlaisia yhteiskunnan tukia ja kotona yhteiskunnan varoilla loisiminen ei ollut yksinkertaisesti mahdollista. Näin pitäisi kyllä olla nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla sai yhden limukkapullon vuodessa.
Tämäkään ei välttämättä ole huono juttu. 1970-luvulla ei ollut läskejä ihmisiä samalla tavalla, kuin nykyään. Nykyään mussutetaan sipsiä, karkkia, limsaa ja mäkkärin epäterveellisiä ruokia jatkuvasti ja lihotaan. 1970-luvulla makeisia ja limsaa oli vain erityispäivinä tarjolla, kuten synttäreillä ja annoskoot olivat pienempiä.
Ruoka oli suhteellisesti ottaen kalliimpaa, huonolaatuisempaa ja valikoima paljon suppeampi kuin nyt. Kotipuutarhat ja viljelypalstat olivat enemmän arvossaan kuin myöhemmin. Ei ollut hävikkialeja, ja supermarketitkin tekivät vasta tuloaan. Pienissä lähi- ja kyläkaupoissa peruselintarvikkeet olivat paljon kalliimpia: pitihän pienenkin kaupan olla kannattava. Laatu taas oli vähän niin ja näin. Kylmälaitteiden, tuotepakkausten ja -päiväysten osalta ei ollut ihan niin "tarkkaa" kuin nykyään.
Pienissä lähi-ja kyläkaupoissa elintarvikkeet on vieläkin paljon kalliimpia kuin marketissa.
Kasarilla ruoka ei ollut ainakaan erityisen kallista. Keskiluokkainen perhe meillä oli tili lähikaupassa ja sieltä sai ostaa mitä tahtoi.
Voi upea 80-luku. Kukaan ei ollut köyhä luokastani. Kaikkea uutta tuli. Satelliittikanavat, musiikkivideot. radiokanavat, huvipuistot, autot, kodinkoneet mikrot, videonauhuri, 2 cd mankat, Maskotti lelut. Pizzeriat. Etelän lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon oli vuokrat 70-luvulla? Entä keskipalkka? Eikä siyten niitä:Tuolloin vielä moni perhe asui 20m2 yksiössä.
Tämä elintason nousu on aiheuttanut ilmastonmuutoksen ja lajikadon. Kohta ei ole elinkelposta maapalloa. 70-luvulla oli tosiaan asiat paremmin.