Elintason nousu – unohdetaanko kuinka valtavasti Suomi on muuttunut 1970-luvulta?

Kun nykyajan elintasoa verrataan 1970-lukuun, on nousu ollut aivan valtava. Silti keskusteluissa tulee helposti sellainen kuva, että ennen kaikki oli paremmin ja tavallisella palkansaajalla oli enemmän rahaa kuin koskaan.

1970-luvulla tavallisessa kodissa ei ollut internetiä, älypuhelimia, suoratoistopalveluja, navigaattoreita, etätyömahdollisuuksia eikä valtavaa valikoimaa tavaraa ja palveluita. Ulkomaanmatka oli monelle harvinainen luksus, ravintolassa käyminen erityistapaus ja autonkin omistaminen huomattavasti suurempi hankinta kuin nykyään.

Kodinkoneet olivat yksinkertaisempia, elektroniikka kallista ja valikoimat kaupoissa nykyiseen verrattuna melko vaatimattomia. Nykyään lähes jokaisella on taskussaan laite, jolla voi ilmaiseksi pitää videopuhelun toiselle puolelle maailmaa, katsoa lähes rajattomasti elokuvia, hoitaa pankkiasiat ja tilata tavaraa kotiovelle. 1970-luvulla tällainen olisi kuulostanut tieteiselokuvalta.

Myös terveys, lääketiede ja elinajanodote ovat kehittyneet valtavasti. Suomen väestön terveys ja toimintakyky paranivat nopeasti 1970-luvulta eteenpäin, ja elinajanodote nousi pitkällä aikavälillä merkittävästi.

Toki kaikki ei ole paremmin. Erityisesti asuminen pääkaupunkiseudulla on kallista, ja monella on aidosti tiukkaa. Mutta kokonaisuutta katsottaessa väite siitä, että tavallinen suomalainen eläisi nykyään huonommin kuin 1970-luvulla, on aika erikoinen.

Ongelmana taitaa olla myös se, että elintason noustessa käsitys "välttämättömyyksistä" muuttuu. Ennen pärjättiin yhdellä televisiolla ja lankapuhelimella. Nyt pidetään lähes itsestään selvänä, että jokaisella perheenjäsenellä on oma älypuhelin, tietokone, suoratoistotilaukset, auto, ulkomaanmatkoja ja jatkuvasti uutta tavaraa.

Ehkä emme ole koskaan eläneet niin vauraasti kuin nyt – mutta emme myöskään ole koskaan osanneet olla näin tyytymättömiä siihen, mitä meillä on.

Tilastokeskuksenkin pitkän aikavälin tarkastelut osoittavat, että kulutusmahdollisuudet ja tavaroiden saatavuus ovat kasvaneet huomattavasti, vaikka kehitys ei ole ollut samanlaista kaikilla alueilla tai kaikissa menoerissä.

Mitä mieltä muut ovat: olemmeko oikeasti köyhempiä kuin ennen, vai ovatko odotukset elämästä nousseet nopeammin kuin elintaso?