Kiusaaminen on aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa

Niin olet aiheuttanut. 

Ihan tilanteenmukainen reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Niin olet aiheuttanut. 

"Niin olet aiheuttanu" ja te ette ole aiheuttaneet tai ne edelliset kiusaajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olet aiheuttanut. 

"Niin olet aiheuttanu" ja te ette ole aiheuttaneet tai ne edelliset kiusaajat?

Eikö sulla ole lääkitystä noihin sun harhoihin?

En osallistu tällaisiin.

Turvattomuus paikkakunnalla

on ratkaistu rationaalisesti

> siirtymällä kotiinkuljetukseen

elintarvikkeiden osalta.

Hyvin simppeli ratkaisu.

Ei vaadi valitusvirsiä eikä

Vauva-otsikoita. E

Itsellänikin kävi näin,a🥲

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olet aiheuttanut. 

"Niin olet aiheuttanu" ja te ette ole aiheuttaneet tai ne edelliset kiusaajat?

Eikö sulla ole lääkitystä noihin sun harhoihin?

Onko 2 vuotta kestänyt nettikirjoittelu harhaa, johon on syyllinen Jukka A. ja kumppanit. Jos tietokoneella on 5000 kuvakaappausta, jossa mainitaan nimi, harrastukset yms. Ne on harhaa????

 

K-koulussa opettaja haukkuu idiootiksi. Juuso niminen opettaja lopettaa opettajan käytöksen takia vuonna 2015. Soitin vielä ja kysyin asiasta. "Oli Markku sitten mukava, kun hain tavarani". Sekin harhaa?

 

Ei ole lääkitystä. Valitettavaa, kun ette usko toisen kokemuksia vaikka todisteet on puolella. Samoin Lahdessa Timo käytös epäasiallista. Taavi alkoi arvostelemaan: "Eihän se osaa edes ajaa autoa". Tuokin harhaa????

Suomalaiset on vain mulkkua väkeä. Minkäs sille voi? Paska maa ja paskoja ihmisiä

Narsistit eivät ymmärrä kilttejä eikä kiltit ymmärrä narsisteja

Eli hänellä, Ap:lla, on oma

kokemusmaastonsa Jukka A-nimisestä

henkilöstä. Me kaksi emme tunne

toisiamme + operoin in high Integrity:

Id est > EN mainitse paikkakunnan

nimeä [koskaan missään ikinä]

enkä nitä hlöitä, jotka ovat

epäeettisesti/làkia rikkôen joissain konteksteissa minua Savossa

kohdelleet. E

Harald Hirmuinen | HS.fi https://share.google/hE8oHPZ9gRmeWIEmE

Ap, lohdutukseksi Sinulle. E

Vierailija kirjoitti:

Harald Hirmuinen | HS.fi https://share.google/hE8oHPZ9gRmeWIEmE

 

Ap, lohdutukseksi Sinulle. E

Siltä tuntuu, että vastavirtaan joutunut soutamaan jo monta vuotta. Sehän sen elämän tekee raskaaksi, että ei koskaan auteta.

Siitä pelosta voi päästä yli, sun pitää sietää olla omalla epämukavuusalueella ja huomaat että sä selviät kyllä tilanteista mitkä jännittää ja pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olet aiheuttanut. 

"Niin olet aiheuttanu" ja te ette ole aiheuttaneet tai ne edelliset kiusaajat?

Eikö sulla ole lääkitystä noihin sun harhoihin?

Onko 2 vuotta kestänyt nettikirjoittelu harhaa, johon on syyllinen Jukka A. ja kumppanit. Jos tietokoneella on 5000 kuvakaappausta, jossa mainitaan nimi, harrastukset yms. Ne on harhaa????

 

K-koulussa opettaja haukkuu idiootiksi. Juuso niminen opettaja lopettaa opettajan käytöksen takia vuonna 2015. Soitin vielä ja kysyin asiasta. "Oli Markku sitten mukava, kun hain tavarani". Sekin harhaa?

 

Ei ole lääkitystä. Valitettavaa, kun ette usko toisen kokemuksia vaikka todisteet on puolella. Samoin Lahdessa Timo käytös epäasiallista. Taavi alkoi arvostelemaan: "Eihän se osaa edes ajaa autoa". Tuokin harhaa????

Poistu somesta kokonaan, ei se ole välttämätöntä. Kukaan ei susta jaksa kommentoida jos et itse ole aktiivinen. 

Tuosta koulussa tapahtuneesta on jo 11v aikaa, joten unohda. Jokaisen elämä on jo ehtinyt muuttua valitettavasti eikä kukaan muu kuin sinä muistele noin vanhoja. 

Olet oikeassa. Kyse onkin tulevaisuuden kokemuksista. Noi vanhat asiat varjostaa myös tulevaisuutta. Suomi on pieni maa. Toisilla annetaan tilaisuuksia, toisille ei. Joskus ap voi sössiä, joskus joku muu.

Mulla aiheutti se että haukuttiin koko kouluaika rumaksi ja miehiltä en ole koskaan saanut mitään huomiota. Rumuuteni aiheuttaa minulle järkyttävää häpeää itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olet aiheuttanut. 

"Niin olet aiheuttanu" ja te ette ole aiheuttaneet tai ne edelliset kiusaajat?

Ei kiusaajissa ikinä itsessään mitään vikaa ole. Ehkä ne on narsisteja?

Siedätyshoito auttaa parhaiten. Hakeudu asiakaspalveluammattiin ja ryhdy pelaamaan jotain joukkuelajia.

Täälläkin sosiaalisten tilanteiden pelko noussut kovasti, kun meidän johto meni ihan hysteeriseksi koronan etätöistä. Viihdyin etätöissä tosi hyvin, kun kotona saa keskittyä rauhassa töihin, toisin kuin hälyisessä avokonttorissa. Käyn kyllä konttorissa kokouksissa, kun johdolle etäkokoukset ovat niin vaikeita, mutta jatkuvasti hälyssä oleminen stressaa tosi paljon.

Samoja piirteitä tunnista nuoresta minästä, ja tuolloin tuli itse diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelko sekä lievä masennus, mutta koskaan en saanut vastauksia mietteisiini lukuun ottamatta kuraattorin teettämää masennustestiä, mikä oli mielestäni tyhjän kanssa koska konkreettista näyttöä oli antaa masennusepäilylle ja sen vahvistamiselle. 

Syy-seuraussuhde oli varma: koulukiusaaminen neljännestä luokasta alkaen, mikä paheni yläasteella, jolloin aloin entistä enemmän pelkäämään muiden lähestymistä ja muiden päästämistä lähelleni - jo toisen tervehtiessä olisin halunnut vain piilotella itseäni, ryhmä- ja paritöitä ja liikunnan tanssitunnit pelotti poikien takia, joista tiesin miten he vain ilkkuisivat toisilleen, kun ovat joutuneet minun kanssa tanssimaan. Tai jos minut määrättiin jonkun kiusaajan pariksi, niin hänelle kuittailtiin kuinka "heitäkin vituttaisi". Muistan, kuinka minut oli kahdesti määrätty yhden kiusaajan pariksi, enkä uskaltanut sanoa mitään vastaan, ja toisella kerralla lähinnä vapisin osoittaen hiljaista vastarintaa kiusaajan samalla hokien, ettei ainakaan minun kanssa halua tehdä mitään - siitä olinkin samaa mieltä, mutta en uskaltanut sanoa ääneen olleeni ujo, ja opettaja vain kehoitti minua olemaan ystävällinen hänelle. Pelkäsin yläastelaisena esitellä omia töitäni, jos niissä piti käyttää mielikuvitusta - niille naurettaisiin. Sain jo tehtävänannon aikana sen fiiliksen, etten uskalla, en keksi mitään, muut nauravat minulle. Vapisin, jos joku kiusaaja käytti minusta sanaa "vammainen" tunnin aikana. 

Tämä vain on luonut minut epävarmemman, pelokkaan ja paskalla itsetunnolla varustetun ihmisen, joka on pelännyt nolaavansa itsensä ja arvostelujen kohteena olemista. Aivan syystäkin tekisin itsenäisesti töitä, jos vain voisin mutta kun on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia eli kognitiivinen osaaminen heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen. Tekisin jossain omassa komerossa töitä, mutta eipä sen tyyppisiä töitä ammattikoulusta löydy. Ei mikään ihme, kun minulla on sairaalloinen nuoruuden kaipuu: esittää nuorempaa ulkoisesti, ja mikäpä mukavinta olisi elellä vielä vapaana aikuisten velvollisuuksista ilman rahahuolia yms., mutta kokisin aivan häpeällisenä peräkammarin tytöksi heittäytymisen, enkä ihan sellainen halua olla. Silti en koe itseäni oikein aikuiseksi, vaikka asun yksin, osaan hakea työpaikkoja ja etuuksia, maksaa laskuja jne. tai sanotaanko, että olen aivan jäljessä monesta asiasta hukatessani parhaat ikävuodet nettiriippuvaisena lapsena pelätessäni aloittaa keskusteluja oikeiden ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Samoja piirteitä tunnista nuoresta minästä, ja tuolloin tuli itse diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelko sekä lievä masennus, mutta koskaan en saanut vastauksia mietteisiini lukuun ottamatta kuraattorin teettämää masennustestiä, mikä oli mielestäni tyhjän kanssa koska konkreettista näyttöä oli antaa masennusepäilylle ja sen vahvistamiselle. 

 

Syy-seuraussuhde oli varma: koulukiusaaminen neljännestä luokasta alkaen, mikä paheni yläasteella, jolloin aloin entistä enemmän pelkäämään muiden lähestymistä ja muiden päästämistä lähelleni - jo toisen tervehtiessä olisin halunnut vain piilotella itseäni, ryhmä- ja paritöitä ja liikunnan tanssitunnit pelotti poikien takia, joista tiesin miten he vain ilkkuisivat toisilleen, kun ovat joutuneet minun kanssa tanssimaan. Tai jos minut määrättiin jonkun kiusaajan pariksi, niin hänelle kuittailtiin kuinka "heitäkin vituttaisi". Muistan, kuinka minut oli kahdesti määrätty yhden kiusaajan pariksi, enkä uskaltanut sanoa mitään vastaan, ja toisella kerralla lähinnä vapisin osoittaen hiljaista vastarintaa kiusaajan samalla hokien, ettei ainakaan minun kanssa halua tehdä mitään - siitä olinkin samaa mieltä, mutta en uskaltanut sanoa ääneen olleeni ujo, ja opettaja vain kehoitti minua olemaan ystävällinen hänelle. Pelkäsin yläastelaisena esitellä omia töitäni, jos niissä piti käyttää mielikuvitusta - niille naurettaisiin. Sain jo tehtävänannon aikana sen fiiliksen, etten uskalla, en keksi mitään, muut nauravat minulle. Vapisin, jos joku kiusaaja käytti minusta sanaa "vammainen" tunnin aikana. 

 

Tämä vain on luonut minut epävarmemman, pelokkaan ja paskalla itsetunnolla varustetun ihmisen, joka on pelännyt nolaavansa itsensä ja arvostelujen kohteena olemista. Aivan syystäkin tekisin itsenäisesti töitä, jos vain voisin mutta kun on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia eli kognitiivinen osaaminen heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen. Tekisin jossain omassa komerossa töitä, mutta eipä sen tyyppisiä töitä ammattikoulusta löydy. Ei mikään ihme, kun minulla on sairaalloinen nuoruuden kaipuu: esittää nuorempaa ulkoisesti, ja mikäpä mukavinta olisi elellä vielä vapaana aikuisten velvollisuuksista ilman rahahuolia yms., mutta kokisin aivan häpeällisenä peräkammarin tytöksi heittäytymisen, enkä ihan sellainen halua olla. Silti en koe itseäni oikein aikuiseksi, vaikka asun yksin, osaan hakea työpaikkoja ja etuuksia, maksaa laskuja jne. tai sanotaanko, että olen aivan jäljessä monesta asiasta hukatessani parhaat ikävuodet nettiriippuvaisena lapsena pelätessäni aloittaa keskusteluja oikeiden ihmisten kanssa. 

Tähän vielä lisäys: sosiaalisten tilanteiden pelkoa aloin epäillä silläkin perusteella, että aloin pelätä jopa julkisilla paikoilla liikkumista ja koulumatkalla oleminen pelotti. 

Niin nöyryyttävä tilanne kävi pahimman kiusaajan kanssa koulumatkalla, jolloin hänellä oli jotain erimielisyyksiä jostakin joidenkin kanssa, mikä oli viivästyttää koulumatkaa. Kuski määräsi hänet istumaan minun viereen, mistä hän valitti (harmi vain, kun ei saanut tahtoaan läpi koska en olisi itsekään halunnut häntä viereeni. Olisi pitänyt todeta, että sori, hänellä on lähestymiskielto, mitä olisin halunnut hakea hänelle), mutten itse uskaltanut protestoida. Tämä kiusaaja aiheutti minulle vapinaa sanalla "vammainen" ja itkuakin mainitessaan sen yhden haukkumasanan liittyen yhteen tragediaan. 

Helvetti, kun olen tällainen reppana. 31-vuotias, joka ei osaa oikein mitään, missä pitäisi näyttää liikkein ja käsin tehden itseään, muttei kognitiivista kapasiteettia ole tarpeeksi korkeakouluunkaan, missä olisi valinnanvaraa ammatteihin, joissa voisin päättää itse työni. Vain näiden laitteiden, digitaalisten vempeleiden, näyttöjen takana oloni on turvallinen. Voisinkin olla työssäni näkymätön...

Ap, jos olet alaikäinen, pyydä apua kouluterveydenhuollosta ja sitä kautta lääkärin lähetteen. Kokemuksen mukaan koulussa terveydenhuolto pelaa psremmin vrt. tk-asiointi joista jälkimmäisessä saa vängätä lähetteistä ja tarpeesta psykoterapiaan ym. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä pelosta voi päästä yli, sun pitää sietää olla omalla epämukavuusalueella ja huomaat että sä selviät kyllä tilanteista mitkä jännittää ja pelottaa. 

Helposti sanottu kuin tehty.

Katsohan niitä mielenterveyshuollon resursseja. Lääkkeet kouraan, koitahan pärjäillä ja lycka till vaan. 

Seuraus > sos. tilanteiden pelkoa ei tunnisteta eikä asiaan perehdytä sen koommin. Nuori jää yksin oman onnensa nojaan. Tulkitaan ongelma jopa väärin. Eräskin vaikeasti masentunut nuori oli oppimishäiriöinen ja sitä polttomerkkiä vastaan taisteltiin pitkään.