Minä se en vaan opi empatiaa

Itsellä sama, ei vaan kiinnosta randomit ihmiset. Läheiset kyllä kiinnostaa.

Ei se ole mikään vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kiinnostava aloitus! Uskon, että on totta, että toiset ihmiset kokevat ylipäänsä empatiaa enemmän ja toiset vähemmän. Ja toisilla ihmisillä on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja kokemuksiin enemmän ja toisilla vähemmän. Ap, jos vaikka ajattelet nyt ukrainalaista lasta, joka on menettänyt kotinsa ja asuu tilaspäismajoituksessa Ukrainassa neljäs kylmä talvi edessä ja isä rintamalla, tunnetko mitään? Tämä lapsi ei ole itse sössinyt asioitansa.

Kuten jo aiemmin totesin niin en tunne mitään. Mainitsemassasi tilanteessa voin ajatella että tilanne on väärin absurdi ja kauhea ja tietyllä tavalla kokea, ajatella että en itse ikinä tahtoisi kokea moista. Tunne on kumminkin enemmän yleisluontoinen ja liittyy tilanteeseen eikä ihmiseen sinällään.

 

Ap

Jos ajattelet, että olisit itse se lapsi ja miltä sinusta tuntuisi sinä lapsena siinä tilanteessa, niin tunnetko mitään? Osaatko asettua siihen toisen asemaan, ja kuvitella, miltä siitä toisesta tuntuu? 

Jos oikein yritän niin varmaan hetkellisesti voin. Mutta se menee äkkiä ohi ja tilanne on minulle lopulta liian kaukana omasta elämästä että tuntisin mitään sen enempää. En osaa "asettua toisen asemaan" kuten asian ilmaisit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet siis psykopaatti!

Tai autisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis psykopaatti!

Tai autisti

Ei autismiin liity empatiakyvyttömyys. Päin vastoin, yleensä koetaan todella voimakkaasti empatiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kiinnostava aloitus! Uskon, että on totta, että toiset ihmiset kokevat ylipäänsä empatiaa enemmän ja toiset vähemmän. Ja toisilla ihmisillä on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja kokemuksiin enemmän ja toisilla vähemmän. Ap, jos vaikka ajattelet nyt ukrainalaista lasta, joka on menettänyt kotinsa ja asuu tilaspäismajoituksessa Ukrainassa neljäs kylmä talvi edessä ja isä rintamalla, tunnetko mitään? Tämä lapsi ei ole itse sössinyt asioitansa.

Kuten jo aiemmin totesin niin en tunne mitään. Mainitsemassasi tilanteessa voin ajatella että tilanne on väärin absurdi ja kauhea ja tietyllä tavalla kokea, ajatella että en itse ikinä tahtoisi kokea moista. Tunne on kumminkin enemmän yleisluontoinen ja liittyy tilanteeseen eikä ihmiseen sinällään.

 

Ap

Jos ajattelet, että olisit itse se lapsi ja miltä sinusta tuntuisi sinä lapsena siinä tilanteessa, niin tunnetko mitään? Osaatko asettua siihen toisen asemaan, ja kuvitella, miltä siitä toisesta tuntuu? 

Jos oikein yritän niin varmaan hetkellisesti voin. Mutta se menee äkkiä ohi ja tilanne on minulle lopulta liian kaukana omasta elämästä että tuntisin mitään sen enempää. En osaa "asettua toisen asemaan" kuten asian ilmaisit.

 

Ap

Sitä voi harjoitella. Yksi merkittävimpiä tapoja kehittää kykyä asettua toisen asemaan on lukea paljon kaunokirjallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kiinnostava aloitus! Uskon, että on totta, että toiset ihmiset kokevat ylipäänsä empatiaa enemmän ja toiset vähemmän. Ja toisilla ihmisillä on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja kokemuksiin enemmän ja toisilla vähemmän. Ap, jos vaikka ajattelet nyt ukrainalaista lasta, joka on menettänyt kotinsa ja asuu tilaspäismajoituksessa Ukrainassa neljäs kylmä talvi edessä ja isä rintamalla, tunnetko mitään? Tämä lapsi ei ole itse sössinyt asioitansa.

Kuten jo aiemmin totesin niin en tunne mitään. Mainitsemassasi tilanteessa voin ajatella että tilanne on väärin absurdi ja kauhea ja tietyllä tavalla kokea, ajatella että en itse ikinä tahtoisi kokea moista. Tunne on kumminkin enemmän yleisluontoinen ja liittyy tilanteeseen eikä ihmiseen sinällään.

 

Ap

Jos ajattelet, että olisit itse se lapsi ja miltä sinusta tuntuisi sinä lapsena siinä tilanteessa, niin tunnetko mitään? Osaatko asettua siihen toisen asemaan, ja kuvitella, miltä siitä toisesta tuntuu? 

Jos oikein yritän niin varmaan hetkellisesti voin. Mutta se menee äkkiä ohi ja tilanne on minulle lopulta liian kaukana omasta elämästä että tuntisin mitään sen enempää. En osaa "asettua toisen asemaan" kuten asian ilmaisit.

 

Ap

Sitä voi harjoitella. Yksi merkittävimpiä tapoja kehittää kykyä asettua toisen asemaan on lukea paljon kaunokirjallisuutta. 

Kognitiivista empatiaa voi harjoitella, mutta toisilla ei vain luonnostaan ole kykyä empatiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kiinnostava aloitus! Uskon, että on totta, että toiset ihmiset kokevat ylipäänsä empatiaa enemmän ja toiset vähemmän. Ja toisilla ihmisillä on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja kokemuksiin enemmän ja toisilla vähemmän. Ap, jos vaikka ajattelet nyt ukrainalaista lasta, joka on menettänyt kotinsa ja asuu tilaspäismajoituksessa Ukrainassa neljäs kylmä talvi edessä ja isä rintamalla, tunnetko mitään? Tämä lapsi ei ole itse sössinyt asioitansa.

Kuten jo aiemmin totesin niin en tunne mitään. Mainitsemassasi tilanteessa voin ajatella että tilanne on väärin absurdi ja kauhea ja tietyllä tavalla kokea, ajatella että en itse ikinä tahtoisi kokea moista. Tunne on kumminkin enemmän yleisluontoinen ja liittyy tilanteeseen eikä ihmiseen sinällään.

 

Ap

Jos ajattelet, että olisit itse se lapsi ja miltä sinusta tuntuisi sinä lapsena siinä tilanteessa, niin tunnetko mitään? Osaatko asettua siihen toisen asemaan, ja kuvitella, miltä siitä toisesta tuntuu? 

Jos oikein yritän niin varmaan hetkellisesti voin. Mutta se menee äkkiä ohi ja tilanne on minulle lopulta liian kaukana omasta elämästä että tuntisin mitään sen enempää. En osaa "asettua toisen asemaan" kuten asian ilmaisit.

 

Ap

Sitä voi harjoitella. Yksi merkittävimpiä tapoja kehittää kykyä asettua toisen asemaan on lukea paljon kaunokirjallisuutta. 

No luulisi että se olisi minulla sitten kehittynyt satojen kirjojen lukemisen myötä. Kirjaa lukiessani koen kyllä henkilöjahmojen tunteita. Mutta siinä on erona se, että kirjan myötä tavallaan " tunnen" sen kuvitteelliset henkilöt ja he eivät ole "vieraita". Jos kirja ei onnistu luomaan tunnesidettä päähenkilön ja lukijan välillä niin se on aika epäonnistunut kirja ja jää usein kesken.

Ap

Se on tällä palstalla embatia pehmeällä b:llä

Oot jotenkin tyhmä muiden kanssa, kun kuvittelet että sun pitää olla jokaiselle empaattinen. Ole -armollinen- muille ja älä kuvittele että jokainen sössinyt asiansa, älä rankaise. Mahdollista täällä toivo ja elämä muillekin, älä estä sitä valinnoillasi tai asenteellasi.