Lue keskustelun säännöt.
Läheisen vetäytyminen ja katkonainen yhteydenpito, miten asettaa omat rajat?
31.08.2026 |
Tarvitsisin neuvoja ja muiden kokemuksia tilanteeseen, jossa läheisellä on ollut henkisesti raskasta ja hän on eristäytynyt. Aiemmin oli jo pidempi jakso, jolloin hänestä ei kuulunut mitään ja jouduin selvittämään tilannetta eri tahoilta suuren huolen vuoksi. Lopulta hänestä kuului, mutta tilanne on jäänyt vaikeaksi.
Nykyään kanssakäyminen on todella epäsäännöllistä. Yhteydenpito on pitkälti minun varassani, ja viesteihin vastaamista saattaa joutua odottamaan todella pitkiä aikoja. Tuntuu, että joudun yrittämään jatkuvasti, ja vastaukset ovat silti harvassa.
Odotusajat ovat pitkiä, ja minulle tulee jatkuvasti syyllinen olo siitä, että painostan toista viesteilläni tai ehdotuksillani, vaikka hänellä on selvästi raskasta. Tämä henkilö on kyllä pahoitellut tilannetta aiemmin, mutta huomaan itsessäni nyt tällaisia tuntemuksia.
Haluaisin kuulla, miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Miten vetäytyä tilanteesta tai ottaa etäisyyttä tuntematta musertavaa syyllisyyttä? Voiko huonosti voivan ihmisen jättää "oman onnensa nojaan" hetkeksi?
Kommentit (39)
Voimat riittävät kysymiseen, mutta vastaaminen vastaukseesi tarkoittaisi keskustelua, ja siihen ei voimia riitä. Sun olisi syytä käsitellä nuo omat olosi ja hylkäämisen tunteesi. Et voi auttaa häntä hermoilemalla, ja itsellesikin on hyväksi tietty henkinen etäisyys, luota häneen. Yleensä ihmiset jotenkin luovivat elämässään rauhaanjätettyinäkin, ellei ole mitään selkeää syytä hätääntymiselle. Ole tyyni taustatuki, mutta etsi elämäsi sisältö muualta. Sait hyviä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee erityisen hämmentävän se, että joskus harvoin toinen saattaa itse kysyä kuulumisiani, mutta kun vastaan ja kerron niistä, hänestä ei kuulukaan enää mitään. Siitä tulee itselle todella outo, torjuttu ja tyhmä olo.
Ap
Eli siis tässä on kyse siitä, ettei joku rankkaa elämänvaihetta läpikäyvä läheisesi kykene tällä hetkellä kommunikoimaan siten, ettei sinulle tule epämiellyttävä olo.
Ymmärrän, että hänellä on rankkaa, ja juuri siksi olenkin joustanut ja yrittänyt pitkään. Kyse ei ole valittamisesta, vaan siitä, että omakin rajani tulee pian vastaan.
Ap
Öh, mikä tuossa sinulle on raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jätä häntä rauhaan?
Itse en halua olla tekemisissä sisarusteni kanssa ja ärsyynnyn, kun he yrittävät urkkia asioitani ja ovat muka koko ajan niin kauhean "huolissaan" minusta. Minulla on oma elämäni, omat ystäväni jne. Toivoisin, että saisin elää rauhassa omaa elämääni.
Kyse onkin siitä, että kaipaan läheistäni ja välitän hänestä. Tilan antaminen on helpommin sanottu kuin tehty, kun toinen on tärkeä. Se tekee kipeää. Ongelma on siinä, että yhteydenpito on muuttunut arvaamattomaksi. Tällainen edestakainen liike jättää minut jatkuvaan odotustilaan, mikä on henkisesti todella kuluttavaa.
Hiljentymistä hidastaa nimenomaan pelko siitä, että toinen kokee minun luovuttaneen tai kadonneen. Olen tehnyt selväksi, että olen tukena ja minulle voi puhua mistä vain, mutta vastausta ei tule. Pelkkä ”jätä rauhaan” -neuvo tuntuu kohtuuttomalta, kun kyseessä on ihminen, josta välittää ja jonka puolesta pelkää.
Ap
Vastaus nro. 5 antoi hyvän neuvon tähän tilanteeseen, mutta päätit sivuuttaa sen, kuten muutkin tätä neuvoa myötäilevät vastaukset. Kielii siitä, että haluat tehdä tästä jonkun marttyyrishown ja saada kannustusta ihmisiltä siitä, kuinka hyvä sinä olet ja nyt vaan jätät sen yhteydenpidon jne.
En yhtään ihmettele, ettei läheisesi jaksa olla kanssasi tekemisissä. Silloin kun on rankkaa, mikään ei ole raskaampaa kuin se, että ihminen vieressä tekee omasta vaikeasta elämänvaiheesta teatterin, jonka päänäytteli hän yhtäkkiä on.
Joku kirjoittaa: En yhtään ihmettele, ettei läheisesi jaksa olla kanssasi tekemisissä. Jätän tämän keskustelun osoittaakseni, että en havittele teatteriesitystä, ja koska nyt on niin paha olla. Kiitos kuitenkin teille, jotka jaksoitte kommentoida asiallisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voimat riittävät kysymiseen, mutta vastaaminen vastaukseesi tarkoittaisi keskustelua, ja siihen ei voimia riitä. Sun olisi syytä käsitellä nuo omat olosi ja hylkäämisen tunteesi. Et voi auttaa häntä hermoilemalla, ja itsellesikin on hyväksi tietty henkinen etäisyys, luota häneen. Yleensä ihmiset jotenkin luovivat elämässään rauhaanjätettyinäkin, ellei ole mitään selkeää syytä hätääntymiselle. Ole tyyni taustatuki, mutta etsi elämäsi sisältö muualta. Sait hyviä vastauksia.
Komppaan. Ja mikään ei estä esimerkiksi itsemurhaa (jos on kyseessä mielenterveys?), jos läheinen on sellaiseen ratkaisuun päätynyt. Ole vain taustatukena.
Mulla on kolmekymppinen lapsi, jolle laitan viestiä ehkä kerran kuussa. Välillä innostuu kertomaan jutuistaan, välillä ei tule mitään vastakaikua. En ota paineita. Tietää, että mamma kumminkin on aina hänen puolellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että läheiselläsi ne vaikeudet ja surut ovat, ne eivät ole sinun vaikeuksiasi ja surujasi. Et voi todella ymmärtää ellet ole kokenut jotain samaa tai vastaavaa. Voit vain olla tukena ja saatavilla. Voit silloin tällöin lähettää jotain viestiä, jolla osoitat olevasi olemassa. Aiemmissa kommenteissa oli hyviä pointteja.
Sisareni laittaa yleensä viestiä illalla klo 22-23 aikoihin. Olen jo menossa nukkumaan silloin. En tykkää vastata viestiin niin myöhään. Aikomuksena on vastata heti seuraavana päivänä. Joskus vastaaminen unohtuu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista, että läheiselläsi ne vaikeudet ja surut ovat, ne eivät ole sinun vaikeuksiasi ja surujasi. Et voi todella ymmärtää ellet ole kokenut jotain samaa tai vastaavaa. Voit vain olla tukena ja saatavilla. Voit silloin tällöin lähettää jotain viestiä, jolla osoitat olevasi olemassa. Aiemmissa kommenteissa oli hyviä pointteja.
Tämä aloitus nyt ei varsinaisesti koskenut läheistäni, vaan minua ja sitä kuinka paljon tuo läheiseni vastaamattomuus häiritsee minua. Tämä on mennyt suurimmalta osalta ohi ja en suoraa sanottuna enää jaksa lukea näitä viestejä. Kyse oli minusta ja käänsitte tämän läheiseeni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista lähestymistä te kaipaisitte läheiseltä, jos olisitte/olette itse eristäytynyt?
Vaikea uskoa, että hän ei vain haluaisi pitää yhteyttä (menneisyyden ja läheisyyden vuoksi), mutta kaipa sekin tosiaan on mahdollista. Olen tietoinen, että hän esimerkiksi käy viestisovelluksessa (näen sen), eikä vastaa. Mutta olen ajatellut sen olevan sitä, että hänellä voimat riittävät vaan ns. pakollisten asioiden hoitamiseen.
Ap
Mulle veli lähettelee aika ajoin esim. matkakuvia tai kuvia koiristaan, ei odota mitään vastausta niihin. Se on musta hyvä juttu siis että muistaa mun olemassa olon, mutta ei vaadi mitään.
En ymmärrä, onko se nyt niin työlästä vastata vaikka, että on sulla ihanat koirat! Itse pidän tollasta huonona käytöksenä, mikä nyt ei niin ihme ole ottaen huomioon tämä tuppisuukansan.
Eikö ennen ollutkin tapana hokea; puhuminen on hopeaa mutta vaikeneminen kultaa!!! Olisi kiva tietää millaiset aivot tuonkin keksivät!
Älä tee sellaista, mikä ei tunnu hyvältä.
Jos sinulle tulee huono olo, kun odotat vastausta, muista pitää huoli omasta hyvinvoinnistasi ja rajata yhteydenpitoa kyseiseen ihmiseen.
Jos saat sanottua, kerro miksi niin teet.
Mutta kuten yllä tulikin, osa ihmisistä vetäytyy omiin oloihinsa kun on raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että hän ei jostain syystä halua olla nyt mitenkään läheisissä väleissä, mutta velvollisuudentunnosta välillä kyselee kuulumisiasi. Ehkä hän ei halua sanoa asiaa suoraan, koska ei halua loukata sinua.
Tekisin noin, miten joku ehdotti, että sanon olevani täällä, jos tulee jotain, ja laittavani välillä viestejä, joihin en kuitenkaan odota vastausta. Ja ehkä väljentäisin viestinlähettelyväliä.
Kissakin menee oloihinsa, jos se ei ole voimissaan. Nisäkkäät usein toimivat niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että läheiselläsi ne vaikeudet ja surut ovat, ne eivät ole sinun vaikeuksiasi ja surujasi. Et voi todella ymmärtää ellet ole kokenut jotain samaa tai vastaavaa. Voit vain olla tukena ja saatavilla. Voit silloin tällöin lähettää jotain viestiä, jolla osoitat olevasi olemassa. Aiemmissa kommenteissa oli hyviä pointteja.
Tämä aloitus nyt ei varsinaisesti koskenut läheistäni, vaan minua ja sitä kuinka paljon tuo läheiseni vastaamattomuus häiritsee minua. Tämä on mennyt suurimmalta osalta ohi ja en suoraa sanottuna enää jaksa lukea näitä viestejä. Kyse oli minusta ja käänsitte tämän läheiseeni.
Ap
Katso peiliin. Läheiselläsi on vaikeaa, mutta sinä oletkin se, joka joustat, loukkaannut, pahoitat mielesi ja kärsit(!), kun hän ei kommunikoi kanssasi, niin kuin sinä haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että läheiselläsi ne vaikeudet ja surut ovat, ne eivät ole sinun vaikeuksiasi ja surujasi. Et voi todella ymmärtää ellet ole kokenut jotain samaa tai vastaavaa. Voit vain olla tukena ja saatavilla. Voit silloin tällöin lähettää jotain viestiä, jolla osoitat olevasi olemassa. Aiemmissa kommenteissa oli hyviä pointteja.
Tämä aloitus nyt ei varsinaisesti koskenut läheistäni, vaan minua ja sitä kuinka paljon tuo läheiseni vastaamattomuus häiritsee minua. Tämä on mennyt suurimmalta osalta ohi ja en suoraa sanottuna enää jaksa lukea näitä viestejä. Kyse oli minusta ja käänsitte tämän läheiseeni.
Ap
En kirjoittanut tuota viimeisintä kommenttia. Aika ikävää tuollainen toisena esiintyminen.
Ap
Jos hän on täysivaltainen aikuinen, hän ei ole sinun vastuullasi.
Minå vetäydyin kun 90-vuotias isäni alkoi kiukutella pää punaisena.
Olkoon yksin kun ei osaa ihmisten kanssa olla.
Hautajaisiin menen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että läheiselläsi ne vaikeudet ja surut ovat, ne eivät ole sinun vaikeuksiasi ja surujasi. Et voi todella ymmärtää ellet ole kokenut jotain samaa tai vastaavaa. Voit vain olla tukena ja saatavilla. Voit silloin tällöin lähettää jotain viestiä, jolla osoitat olevasi olemassa. Aiemmissa kommenteissa oli hyviä pointteja.
Tämä aloitus nyt ei varsinaisesti koskenut läheistäni, vaan minua ja sitä kuinka paljon tuo läheiseni vastaamattomuus häiritsee minua. Tämä on mennyt suurimmalta osalta ohi ja en suoraa sanottuna enää jaksa lukea näitä viestejä. Kyse oli minusta ja käänsitte tämän läheiseeni.
Ap
En kirjoittanut tuota viimeisintä kommenttia. Aika ikävää tuollainen toisena esiintyminen.
Ap
Aloittaja ilmoitti jo aikaa sitten häipyneensä, turha yrittää trollata. Vai jäitkö kuitenkin kärkkymään tänne huomionhakuisuuttasi?
Vastaus nro. 5 antoi hyvän neuvon tähän tilanteeseen, mutta päätit sivuuttaa sen, kuten muutkin tätä neuvoa myötäilevät vastaukset. Kielii siitä, että haluat tehdä tästä jonkun marttyyrishown ja saada kannustusta ihmisiltä siitä, kuinka hyvä sinä olet ja nyt vaan jätät sen yhteydenpidon jne.
En yhtään ihmettele, ettei läheisesi jaksa olla kanssasi tekemisissä. Silloin kun on rankkaa, mikään ei ole raskaampaa kuin se, että ihminen vieressä tekee omasta vaikeasta elämänvaiheesta teatterin, jonka päänäytteli hän yhtäkkiä on.