Evoluutio, pariutuminen ja yksinäisyys

Mietiskelläänpä inksell-ilmiötä ja tämmöistä.

Esitän, että evoluutioajattelussa naisten vierastus miehiä kohtaan väitetysti johtuu siitä, että naisilla on alkukantainen pelko siitä, että he tulevat raskaaksi väärälle miehelle. Miehelle taas lisääntyminen on teoriassa 'halpaa'. Tätä ajattelua sovelletaan tavallaan siinä, kun nainen päivittelee sitä, että mies on ystävällinen vain siksi, että naisen mielestä haluaa seksiä. 

Ihmisellä on vertauksena joitakin elimiä, jotka ovat kehittyneet niin, että suhteellisen pienikin uhka aiheuttaa voimakkaan varoitusreaktion kivun muodossa, ja jotkut elimet voivat vaurioitua aika paljon ennen kuin aivot alkavat varoittaa niiden olevan huonossa kunnossa. 

Naisen psyykkinen järjestelmä 'ylireagoi' eksistentiaaliseen uhkaan, kun taas miehen systeemi liioittelee läheisyyteen liittyvää palkintoa. Tämä on ehkä lempein tapa sanoa se, että miehet pitävät naisseurasta, mutta ei päinvastoin.

Mies energisoituu siitä, mitä voisi tapahtua, vaikka ei todennäköisesti tapahdukaan, ja nainen taas valpastuu uhkakuvista. Mies kärsii siitä, että nainen pelkää sitä, mitä voisi tapahtua. Nainen taas hyötyy siitä, että mies energisoituu ja pitää naisen seurasta, vaikka mitään ei tapahdu. Toki näissä ilmiöissä on myös päällekkäisyyttä, mutta naisen ei siis tarvitse tehdä mitään, jotta miehellä olisi hyvä vaikutelma hänestä.