Lue keskustelun säännöt.
Mitä ompeluharrastukselle on tapahtunut?
29.08.2026 |
Vielä 90-luvulla vähän joka kodissa oli ompelukone tai kaksi. Vaatteita korjattiin ja tehtiin itse. Nyt aniharva harrastaa tätä.
Kommentit (69)
Monet eivät koskaan neulo (kudo puikoilla) eikä virkkaa, mutta olisi kyllä hyödyllistä osata ainakin lyhentää vaatteita, korjata auennut sauma ja ommella nappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verotettu hengiltä.
Ajattelin työvaatteet laittaa ompelimoon korjattavaksi, kun moottorisaha otti jalkaan kiinni. Tarjous korjauksesta maksoi enemmän kuin uudet housut. Että ommelkaa keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Verotettu hengiltä.
Ajattelin työvaatteet laittaa ompelimoon korjattavaksi, kun moottorisaha otti jalkaan kiinni. Tarjous korjauksesta maksoi enemmän kuin uudet housut. Että ommelkaa keskenänne.
Viiltosuojattujen vaatteiden ompeleminen edellyttää erityistyökaluja, tavallisella ompelukoneella harvoin pystyy korjaamaan tuotetta, jolta edellytetään tiettyjä työturvallisuusasioita.
Itse harrastan käsitöitä monipuolisesti ja myös ompelen. 1990 -luvulla kangaskauppoja oli enemmän ja tarjonta oli monipuolista. Laman alkaessa kauppoja lopetti paljon ja uusia ei ole tullut tilalle, päinvastoin lisää lopettaneita. Hyviä materiaaleja ja tarvikkeita on nykyään hankala löytää. TEMU auttoi tuossa tarvikeasiassa paljon. Yleensäkin joudun tilaamaan paljon netistä kun kivijalkaliikkeitä ei asuinpaikkakunnallani enää ole.
Sitä en tiedä mitä koulussa opetetaan, mutta itse opin käsityöt jo kotona ennen kouluikää. Ompelin paljon nukenvaatteita. Sitten siirryin ihmisten vaatteisiin.
Olen tuttavapiirissäni ainoa ompelutaitoinen.
Ei ole oikein tilaa. Pieniä korjaushommia voi tehdä työpöydällä, mutta ei mitään sellaista, joka tulee voida jättää kesken. Tai isompia kankaita. Kone on, mutta menee vaihtoon, koska ainakin 50 vuotta vanha. En enää ajatellut huollattaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapset 90-luvulla ja koska vaatteet oli silloin kalliita, opettelin ompelemaan niitä. Voi että se oli mukavaa vaikka ompelu piti tehdä keittiön pöydällä. Haaveilin, että ompelulle olisi ollut oma huone, minne keskeneräiset työt olisi voinut jättää odottamaan. Sitten sain astman ja ompeluharrastus piti unohtaa.
Ennen oli halvempaa ommella vaatteet itse eikä kaupoissa ollut samalla lailla vaihtoehtoja kuin nyt.
Nykyään vaatteiden itse tekeminen on kallista. Tarvikkeet maksavat enemmän kun vaate kaupasta. Vaiva vielä siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verotettu hengiltä.
Ajattelin työvaatteet laittaa ompelimoon korjattavaksi, kun moottorisaha otti jalkaan kiinni. Tarjous korjauksesta maksoi enemmän kuin uudet housut. Että ommelkaa keskenänne.
Viiltosuojattujen vaatteiden ompeleminen edellyttää erityistyökaluja, tavallisella ompelukoneella harvoin pystyy korjaamaan tuotetta, jolta edellytetään tiettyjä työturvallisuusasioita.
Viiltosuojattuja vaatteita ei korjata. Ne on kaput heti jos viiltosuojamateriaalin suojakangas on rikki.
Mutta tässä tapauksessa puhutaan vain päälikankaasta, itse viiltosuojamateriaali suojakankaineen oli ihan kunnossa.
On tapahtunut kaksi asiaa: kankaita on huono hankkia ommeltavaksi, koska kangaskauppoja on vähän ja kankaat kalliita ja toiseksi valmiita vaatteita saa todella halvalla. Myös monenlaiset tarrat ja silitettävät paikat eivät vaadi ompelua.
Viiltosuojattuja korjataan tarrapaikalla, kuten monia muitakin vaatteita. Tosin eivät silloin olet tietenkään työturvallisia, mutta kotikäyttöön kelpaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verotettu hengiltä.
Ajattelin työvaatteet laittaa ompelimoon korjattavaksi, kun moottorisaha otti jalkaan kiinni. Tarjous korjauksesta maksoi enemmän kuin uudet housut. Että ommelkaa keskenänne.
Viiltosuojattujen vaatteiden ompeleminen edellyttää erityistyökaluja, tavallisella ompelukoneella harvoin pystyy korjaamaan tuotetta, jolta edellytetään tiettyjä työturvallisuusasioita.
Viiltosuojattuja vaatteita ei korjata. Ne on kaput heti jos viiltosuojamateriaalin suojakangas on rikki.
Mutta tässä tapauksessa puhutaan vain päälikankaasta, itse viiltosuojamateriaali suojakankaineen oli ihan kunnossa.
Osta itse neuloja ja lankaa ja kursi viilto umpeen. Hintaa tulee muutama euro.
Ompelutarvikkeet on tosi kalliita; kankaat, nauhat, langat, kaavat jne. Yllättävän paljon vaikka mitä menee yksinkertaiseenkin vaatteeseen. Kallista harjoittelua, jos ei osaa täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikamuoti on halpaa. Kaupasta saat t-paidan kympillä, kun jo pelkkänä kankaana maksaisit saman.
No nimenomaan ompelua harrastetaan nykyään! Vaattetin oman lapseni pelkästään itse tehdyillä vaatteilla ikävuodet 0-5 v, ja meidän nuorten äitien harrastajajoukko oli valtava, ja tähän liittyi oleellisesti harrastusryhmät somessa. Itse en enää ole mukana, mutta uskoisin, että tuo elää vieläkin uusilla jäsenillä. Moni ompeli myös itselleen vaatteita ja tiedän, että moni ompelee edelleen. Siihen aikaan, mihin vertaat, ompelu ei ollut niinkään harrastusta, vaan yksi osa kodinhoitoa, kun vaatteita korjailtiin. Oma äitini myös ompeli silloin vaatteita, mutta säästösyistä, tämä nykyinen vaatteiden ompelu on nimenomaan harrastamista, ja marketista saisi bulkkia halvemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapset 90-luvulla ja koska vaatteet oli silloin kalliita, opettelin ompelemaan niitä. Voi että se oli mukavaa vaikka ompelu piti tehdä keittiön pöydällä. Haaveilin, että ompelulle olisi ollut oma huone, minne keskeneräiset työt olisi voinut jättää odottamaan. Sitten sain astman ja ompeluharrastus piti unohtaa.
Samoin. Silloin minulla oli saumurikin kovassa käytössä. Nyt joutaa vaikka lahjoittaa pois. Kirpputoreja ei nykyiseen malliin ollut, mutta kankaita sai helpommin. Lapsille ompelin paljon vaatteita mm. pitkistä yöpaidoista ja collegeista, joitten ehjistä hihoista sai kätevästi housunlahkeet.
Halpavaatekaupat tapahtuivat 90-luvun loppupuolella. Nuoremmat eivät tiedäkään, että ennen vaatteet olivat kalliita ja siksi moni äiti ompeli niitä itse. Mun äiti ei ommellut, hän ei ollut sillä tavalla kätevä. Mutta ompelukone meillä oli ja mulla on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Pikamuoti on halpaa. Kaupasta saat t-paidan kympillä, kun jo pelkkänä kankaana maksaisit saman.
T-paidan saa jo kolmella eurolla pikamuotikaupasta, merkkipaidan saa kympillä alennusmyynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse harrastan käsitöitä monipuolisesti ja myös ompelen. 1990 -luvulla kangaskauppoja oli enemmän ja tarjonta oli monipuolista. Laman alkaessa kauppoja lopetti paljon ja uusia ei ole tullut tilalle, päinvastoin lisää lopettaneita. Hyviä materiaaleja ja tarvikkeita on nykyään hankala löytää. TEMU auttoi tuossa tarvikeasiassa paljon. Yleensäkin joudun tilaamaan paljon netistä kun kivijalkaliikkeitä ei asuinpaikkakunnallani enää ole.
Sitä en tiedä mitä koulussa opetetaan, mutta itse opin käsityöt jo kotona ennen kouluikää. Ompelin paljon nukenvaatteita. Sitten siirryin ihmisten vaatteisiin.
Olen tuttavapiirissäni ainoa ompelutaitoinen.
Tämä, lisäksi esim kangaskauppoja ei ole paljon missään ja kankaat ovat kalliita. Netistä en osaa ostaa kankaita, koska haluan hiplata niitä ennenkuin ostan. Ainoa lähellä oleva kauppa on Euro kangas, joten valinnan varaa ei ole😈
Ol enommellut aina paljon, mutta nyt alkaa hiipumaan harrastus.
Ei ole kadonnut. Juuri vein 50-v Husquni huoltoon, kahden viikon jono ja pahimmat ruuhkat ovat jo ohi.
Ompelen itselleni lähinnä paitoja.kankaat kalliita.esim Kaikolla joitakin kankaita.nyt ovat vähentäneet niitä.on vaikea löytää kivoja kankaita esim trikoot Eurokankaassa ovat joko lasten tai tätimäisiä (sävyt/kuviot).
N49
En ole käynyt muiden kodeissa ihmettelemässä ompeluhuoneita, mutta ompeluinnostus on lähipiirissäni ihan samanlainen kuin 30 vuotta sitten. Iso osa ei ompele lainkaan, osa ompelee lähes kaiken.
Mutta totta on, enää ei koulussa opeteta vaatteiden korjaamista. Kun äitini neuloi kolmannella luokalla sukat, tekevät nykylapset samanikäisinä juuri ja juuri ketjusilmukoita. Napin ompeleminen on eksoottinen toimi!