Ihmetyttaako muita haiden suhteen taydellisyyteen pyrkiminen?? Nykyisin nakojaan morsiamet hampaat irvessa haluavat saada parasta ja erikoisinta mita rahalla vaan saa

Mentiin koruttomasti naimisiin maistraatissa, pappi siunasi avioliiton myöhemmin.

Olen aina haaveillut että mulla olisi kaunis hääpuku, kirkkohäät, ja ihana sormus. En saanut mitään noista. Oma moka, turha valittaa enää mutta ymmärrän kyllä että monet haluaa täydellisen hääpäivän.

Pääasia kuitenkin on että olen ONNELLISESTI naimisissa.

Ihailen täydellisyyttäsi muihin nähden!

Meillä oli av:n mittakaavalla ökyhäät. Rahaakin meni kymppitonni, mutta kas vain, yhdessä ollaan edelleen ;D

11:

Tutut musisoivat häissä - - - Oli liikuttavaa, jokunen vieras ja morsian itki.. Vedettiin lippu tankoon ja herkuteltiin. - - - Ei säästelty, vaan ostettiin valmista ja juuri mitä mitä halusimmekin. Valmistelut hoituivat - - - ilman stressiä. hääpäivä oli onnistunut ja tunnelma oli jatkoilla hilpeä. Aurinko paistoi ja vettä tuli pieni kesäinen sadekuuro.

Kuvauksesi kuulostaa fiilispohjalla samalta kuin todennäköisesti (tai ainakin toivottavasti) monen muunkin avioparin muistot omasta, liikuttavasta hääpäivästään :) Ei onnistunut päivä ole järjestelyistä kiinni, tärkeintähän on se tahdon! Toiset jakavat hetken mielellään kaikkien läheistensä kanssa, toisille riittää vähempikin väki. Ihmiset on erilaisia, miksei isojen juhla-aiheiden pippalotkin? Ja toisaalta kyllähän jo tusinankin ihmisen juhlia (puhumattakaan suuremmista pippaloista) on kohteliasta valmisella edes jollakin tasolla, jotta myös juhlapäivästä voi nauttia stressittä, eikö? Eihän esim. ristiäisiä tai rippijuhliakaan ihan yhdessä yössä pystyyn polkaista, muutamassa ehkä kyllä.

Meille pelkästään hyviä ystäviä tuli aikanaan jo tupareihinkin 50 hlöä lapsineen... Häihin kutsuttiin isäksi se osa lähisukua, joihin oltiin oltu tiiviisti yhteydessä (mm. vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, osa serkuista ja pikkuserkuista, kummit, osa tädeistä ja sedistä). Emme halunneet rajata ketään pois, kaikki kun ovat meille oikeasti tärkeitä ihmisiä - kaikkiaan 120(!) ihmistä. Olen nöyrän kiitollinen, että meillä on näin iso läheisten joukko elämässämme :) Pois siis rajattiin tuosta joukosta jo n. 100 muuta henkilöä, jotka olisi myös ollut kiva kutsua, mutta joiden kanssa ei olla niin läheisiä.

Häitä aloimme suunnitella n. vuotta ennen hääpäivää, koska silloin saimme vapaasti valita vihkiaikamme meille tunteen tasolla tärkeästä kirkosta. Yllätyimme muuten, ettei toivomassamme juhlapaikassa ollut sama päivä enää silti vapaana. Onneksi löytyi toinen tunnelmallinen juhlapaikka, jonne kaikki vieraat mahtuivat joutumatta olemaan kuin sillit suolassa ja saaden kuitenkin olla yhtenäisessä tilassa. Varsinaisiin järjestelyihin ei meilläkään varmaan mennyt kuin n. viikko tehokasta työaikaa, mutta me jaettiin se tasaisesti koko vuodelle - ehkä tuli vielä vähemmän stressiä sillä tavalla ;) Valmisteluihin kuului kaikenlaista mukavaa, rakastan juhlien järjestämistä muutenkin! Miksi ihmeessä olisimme siis " karanneet naimisiin" , kun kerrankin sai hyvällä syyllä pitää kunnon kekkerit ja kutsua samaan aikaan sukua ja ystäviä jakamaan päivä kanssamme? Hetkeänkään ole katunut rahanmenoa saati nähtyä " vaivaa" . Huh, mikä ajatuskin :(

Ihmiset ovat todellakin erilaisia. Mikä sopii hyvin yhdelle, on toiselle kauhistus. Ja päinvastoin. Olen osallistunut ainakin kymmeniin häihin elämäni aikana. Kaikki ovat olleet häparin näköisiä ja kaikissa on ollut mukava tunnelma. Ja morsian on ollut kaunis ja sulhanen komea ja molemmat onnensa kukkuloilla :) Ja onneksi missään ei ole ollut näin arvostelemaan taipuvaisia häävieraita... ehkä siellä siksi on ollutkin niin mukavaa, kun on osattu nauttia hääparin suuresta päivästä ilman tarvetta arvioida/arvostella järjestelyjä (saati hääparia).

en ihmettele sitä että halutaan pitää isommat häät. Meilläkin oli melko isot (yli 100 hlöä) ja toki se maksoi jonkin verran. Mutta meille oli tärkeää rentous ja viihtyminen ja jos joku meni toisin kuin ajateltiin, so what. Se ihmetyttää kuinka jokaikistä yksityiskohtaa hiotaan äärettömän kauan (ja ihan totta, MILLAISIA yksityiskohtia, voi veljet....) ja ihan tosissaan. Ja mitäs jos kaikki ei menekään putkeen, huhhuh...



Ainakin minusta tuntuu siltä että siihen yhteen päivään ladataan niin paljon odotuksia ja kaikkea että unohdetaanko siitä nauttia täysin rinnoin? Ja pidetäänkö sitä sellaisena huipentumana jonka pitäisi jopa mahdollisesti korjata jotain?

Me mentiin kappelissa vain (papin ja) vanhempiemme todistaessa tahtomistamme. Sisarukset oltaisiin varmaan myös voitu kutsua, jos sellaisia jommalla kummalla olisi ;) Me vaan inhotaan yli kaiken juhlien järjestämistä ja keskipisteenä olemista, siksi ei tahdottu järjestää häitäkään.



Mutta jotkuthan tykkää juhlia tosiaan jo pelkästään tupareitakin isosti, puhumattakaan naimisiinmenosta, ristiäisistä, lasten syntymäpäivistä, valmistumisesta tai vaikka lottovoitosta! :D Ihmiset on erilaisia, siksi kai häätkin...?



En voi välttyä ajattelemasta, että toisten häitä arvostelevat ovat jostain syystä joko kateellisia tai katkeria omasta valinnastaan/tilanteestaan. Itse olen sinut tekemämme valinnan kanssa, silti(/siksi?) ymmärrän pointin muunkinlaisten valintojen taustalla.