Lue keskustelun säännöt.
Ero toisen takia, miten suhteelle kävi?
29.08.2026 |
Onko jollain kokemuksia eroamisesta toisen takia, miten suhteellenne uuden kanssa kävi? Kauanko mietit päätöstä?
Itselläni tilanne on se, että lapset jo isoja koululaisia. Miehen kanssa yhdessä 15-vuotta. Sitten klassisesti tapasin uuden kiinnostavan vapaan miehen.
Kommentit (34)
Tiedän pari tälläistä tapausta. Toisessa mies lähti työkaverin matkaan, en tiedä mikä on nykytilanne, mutta ainakin pitkään oli yhdessä tämän uuden kanssa. Toisessa taas rouva vaihtoi naapurin mieheen, ovat edelleen reilu parikymmentä vuotta myöhemmin yhä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakoileva ja etäinen avioliitto. Rakastuin silmittömästi uuteen työkaveriini, puolessa vuodessa otin eron, vaihdoin työpaikkaa ja muutimme uuden kanssa yhteen. 7v myöhemmin yhdessä ja todella onnellisia.
Yleensä näihin ketjuihin vastaavat vain ne katkerat exät, jotka uhoavat ettei tuollainen suhde voi kestää. Sinä itse tiedät parhaiten miten sinun kannattaa toimia. Toisen tilannetta ei voi verrata omaansa ja toisten suhteiden kestosta ei voi päätellä miten omalle mahdollisesti käy.
Vierailija kirjoitti:
Nainen jätti toisen takia vaikka tein hänen eteensä kaiken. Soitin pari puhelua niin uusi mies jätti eksäni. Ajatteli omaa parastansa.
Kaikin puolin tyhmä olet. Suorastaan reppana.
En ole itse jättänyt mutta mies jätti toisen naisen takia. Olivat yhdessä pari vuotta, nyt eronneet eivätkä vissiin missään tekemisissä. Mies on sinkku ja masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin nainen lähti toisen miehen matkaan useamman vuoden suhteen jälkeen. Kaverihan tästä sekosi, ja mm. testautti lapsensa DNA-testillä. Testit tulivat, kaveri sekosi enemmän kun selvisi ettei kumpikaan lapsista ollut oma. Paskoi heidän yhteisen kämppänsä ja lähti sieltä pois sekoiluryyppäämään. Entisiä lapsiaan ei halua nähdä. Rankka juttu, mutta elämä joskus on.
Minulla oli periaatteessa ihan hyvä avioliitto ja aviomies. Mentiin aikoinaan yhteen nopeasti kun molemmat halusivat perustaa perheen. Lähes parinkymmenen vuoden liiton jälkeen rakastuin työkaveriini. Mietin vuoden mitä teen. Otin eron ja mentiin työkaverin kanssa yhteen. Kyllähän se paheksuntaa aiheutti ja paljon. Mutta valitettavasti voin sanoa, että minulla vaihtamalla parani. Se "työkaveri" on minulle sielunkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jätti toisen takia vaikka tein hänen eteensä kaiken. Soitin pari puhelua niin uusi mies jätti eksäni. Ajatteli omaa parastansa.
Kaikin puolin tyhmä olet. Suorastaan reppana.
Hurraisit ja ylistäisit, jos nainen olisi tehnyt vastaavasti miehelle.
sivusta
Tottakai ratkaisevaa on onko eroon syytä aiemminkin vai pelkästään uusi ihastus eli elimistön sekaannustila. Jokainen jolla on terve tunne-elämä eli sydän kohdallaan kärsii joka tapauksessa itsekin eron seurauksista rankasti, eikä vain pysty keskittymään uuteen onneen jos lapset kärsivät ja ex on murheen murtama. Näitä seurauksia ei voi välttää. Siispä olennaista on oliko teillä hyvä suhde ennen uutta ihastustasi. Olet tehnyt miehesi kanssa lapsia, joten teillä on vastuu lastenne hyvinvoinnista eikä tilannetta voi verrata lapsettoman parin ratkaisuihin. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotainhan suhteesta puuttuu, jos tuollaisia pohtii. Sitä vaan pitää laittaa asiat vaakakuppeihin ja pohtia, millä on eniten merkitystä. Harvoin mikään "rusinat pullasta" kuvio toteutuu, että saa uuden suhteen johonkin panomieheen ja ydinperheen kanssa jatketaan näennäisesti täydellistä kulissielämää.
Pitkän liiton jälkeen minä ihastuin ulkopuoliseen. Mitään suhdetta ei varsinaisesti ollut. Mietin vakavasti eroa.
Puoli vuotta puolison kanssa puitiin meidän suhdetta. Puhuttiin auki aiemmin huonosti käsiteltyjä asioita ja parisuhteen vinoutumia. Pariterapiassakin käytiin pari kertaa.
Nyt useita vuosia myöhemmin olen äärimmäisen onnellinen, samoin mieheni. Menneisyyden solmut, kohtaamattomuus ja epätasapaino on hitoriaa. Olemme rakastuneet toisiimme uudestaan.
Rankka setti, mutta olen kiitollinen, että rämmimme sen vaiheen läpi. Puolisosta on paljastunut uusia ihania puolia ja meidän keskusteluyhteys on todella hyvä. Pidän hänestä ihmisenä valtavasti. Ja makuuhuoneessa on ollut jo pidemmän aikaan ihan uudet kierrokset.
Itse ajattelen, että jos pari on ollut yhdessä vuosikymmeniä, erossa ei voi olla kyse siitå etteikö nää ihmiset sopisi toisilleen. Ja eron partaalla kiikkuva tilanne on korjattavissa jos molemmat haluaa. Jos halua ei ole niin se on sitten toinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ruoho mitä kastelet on vihreämpää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli periaatteessa ihan hyvä avioliitto ja aviomies. Mentiin aikoinaan yhteen nopeasti kun molemmat halusivat perustaa perheen. Lähes parinkymmenen vuoden liiton jälkeen rakastuin työkaveriini. Mietin vuoden mitä teen. Otin eron ja mentiin työkaverin kanssa yhteen. Kyllähän se paheksuntaa aiheutti ja paljon. Mutta valitettavasti voin sanoa, että minulla vaihtamalla parani. Se "työkaveri" on minulle sielunkumppani.
On mukavaa, että sinulle kävi hyvin. Jotkut avioliittoneuvojat ja perhesuhdepsykologit kuitenkin sanovat, että joskus syrjähypyssä, pettämisessä, on kyse jännityksen hakemisesta elämään. Tavallinen arki on tylsää ja työstä on kadonnut hohto. Mikään ei tunnu miltään. Sivusuhde tuo vipinää. Joillekin käy tosielämässä niin, että muutetaan yhteen sen uuden kanssa ja alussa aurinko paistaa. Kuluu 1-2 vuotta ja kaikki on jälleen kerran harmaata. Uusi parisuhde ei toimi millään tavalla. Joillekin tulee ikävä entistä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me palasimme mieheni kanssa yhteen 1,5 vuoden eron jälkeen. Tuolloin olimme vielä avoliitossa ja olimme olleet 10 v. ennen eroa. Sitten menimme naimisiin ja nyt siitäkin jo 20 vuotta aikaa. Ruoho ei ollut vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ero teki sillä tavalla hyvää, että opimme molemmat arvostamaan toisiamme.,
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta päätin jäädä nykyiseen liittoon ja alkaa panostaa siihen. Isoin syy oli lapset, en halunnut mullistaa heidän elämäänsä. Ihastuksesta on nyt pari vuotta aikaa ja olen ihan tyytyväinen valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan suhteesta puuttuu, jos tuollaisia pohtii. Sitä vaan pitää laittaa asiat vaakakuppeihin ja pohtia, millä on eniten merkitystä. Harvoin mikään "rusinat pullasta" kuvio toteutuu, että saa uuden suhteen johonkin panomieheen ja ydinperheen kanssa jatketaan näennäisesti täydellistä kulissielämää.
Usein näissä on kyse siitä, että oma kasvu on ollut jotenkin puutteellista. Sitten yhtäkkiä havaitsee olevansa valtavan tyytymätön elämäänsä, ja haluaa muutosta. Uraan ja parisuhteeseen. Ikäänkuin tämä tyytymättömyys omaan elämään olisi muiden vastuulla ja vika.
Uuden kanssa saattaa olla helpompaa, mutta saattaa myös havaita, että vaihtamalla ei parane. Ne samat omat ongelmat ovat vastassa sielläkin. Plus uudet ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Pitkän liiton jälkeen minä ihastuin ulkopuoliseen. Mitään suhdetta ei varsinaisesti ollut. Mietin vakavasti eroa.
Puoli vuotta puolison kanssa puitiin meidän suhdetta. Puhuttiin auki aiemmin huonosti käsiteltyjä asioita ja parisuhteen vinoutumia. Pariterapiassakin käytiin pari kertaa.
Nyt useita vuosia myöhemmin olen äärimmäisen onnellinen, samoin mieheni. Menneisyyden solmut, kohtaamattomuus ja epätasapaino on hitoriaa. Olemme rakastuneet toisiimme uudestaan.
Rankka setti, mutta olen kiitollinen, että rämmimme sen vaiheen läpi. Puolisosta on paljastunut uusia ihania puolia ja meidän keskusteluyhteys on todella hyvä. Pidän hänestä ihmisenä valtavasti. Ja makuuhuoneessa on ollut jo pidemmän aikaan ihan uudet kierrokset.
Itse ajattelen, että jos pari on ollut yhdessä vuosikymmeniä, erossa ei voi olla kyse siitå etteikö nää ihmiset sopisi toisilleen. Ja eron partaalla kiikkuva tilanne on korjattavissa jos molemmat haluaa. Jos halua ei ole niin se on sitten toinen tarina.
Hieno ja kypsä viesti. Ainoa mistä olen eri mieltä, on että myös vuosikymmeniä yhdessä olleet ihmiset voivat joskus oikeasti rankkojen elämänkokemusten myötä muuttua toisilleen epäsopiviksi. Esimerkiksi läheisen menetys/siitä seuraava suru on ikävä kyllä sillainen elementti, että jokainen kohtaa sen elämässään jossain kohtaa ja se väistämättä muuttaa ihmistä jonkin verran. Joskus jopa perustavanlaatuisesti miten katsoo elämää ja läheisiä ihmisiään. Ylipäätään vaikeat elämäntilanteet synnyttävät eri ihmisissä eri selviytymismekanismeja, ja joskus ne eivät vain sovi millään enää yhteen. Kuitenkin suurin osa noin pitkistä ihmissuhteista on aina pelastettavissa jos kummallakin aitoa tahtoa ja halua siihen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jätti toisen takia vaikka tein hänen eteensä kaiken. Soitin pari puhelua niin uusi mies jätti eksäni. Ajatteli omaa parastansa.
Kaikin puolin tyhmä olet. Suorastaan reppana.
Hurraisit ja ylistäisit, jos nainen olisi tehnyt vastaavasti miehelle.
sivusta
En todellakaan. Paras "kosto" oli se, että jatkoin itse elämää, ja vieläpä hyvää sellaista. Miehelle ei käynyt niinkään hyvin, vaikka itse minut jätti toisen naisen takia.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse jättänyt mutta mies jätti toisen naisen takia. Olivat yhdessä pari vuotta, nyt eronneet eivätkä vissiin missään tekemisissä. Mies on sinkku ja masentunut.
Taisi olla masentunut jo sinun kanssasi.
Nainen jätti toisen takia vaikka tein hänen eteensä kaiken. Soitin pari puhelua niin uusi mies jätti eksäni. Ajatteli omaa parastansa.