Ulosoton salaaminen puolisolta. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto on positiivinen asia. Sen jälkeen alkaa talouden paraneminen koska lisää velkaa ei pysty tekemään. Ensin kakku tehdään ja sitten kakku syödään. Tässä se opitaan kantapään kautta.

 

Palveluita ja ostoksia pystyy tekemään hyvin vaikka on ulosotossa. Jos siis sitä rahaa löytyy. 

 

 

Ulosotossa olevalle kertyy jatkuvasti lisää velkaa. Ulosottokulut ja korot ovat valtavia. Itsellä meni tässä kuussa ulosottoon yli 700e ja siitä itse velkaan vain noin 50e. Loput menivät kuluihin. 

Tämäkin on totta. Mutta kun uutta velkaa ei oteta, on mahdollisuus aikanaan hakea velkajärjestelyyn. Se siinä parasta on.

 

 

Velkajärjestelyyn hakeminen ei auta mitään, jos sinne ei pääse. Sehän ei ole mikään kaikille tuosta vain suotava vaihtoehto. Itsekin olen hakunut, mutta ei myönnetty. Syynä epäsäännölliseti tulot. 

 

Ei epäsäännölliset tulot ole este velkajärjestelylle. Voivat sen saada työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja hyvinkin epäsäännöllistä sesonkityötä tekevät. Kyllä käräjäoikeuden päätöksessä on joku muu syy. 

V'tustako sinä voit tietää, mitä jonkun toisen päätöksessä on lukenut? Vammaista väittää vastaan asiassa, josta ei tiedä mitään. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto on positiivinen asia. Sen jälkeen alkaa talouden paraneminen koska lisää velkaa ei pysty tekemään. Ensin kakku tehdään ja sitten kakku syödään. Tässä se opitaan kantapään kautta.

 

Palveluita ja ostoksia pystyy tekemään hyvin vaikka on ulosotossa. Jos siis sitä rahaa löytyy. 

 

 

Ulosotossa olevalle kertyy jatkuvasti lisää velkaa. Ulosottokulut ja korot ovat valtavia. Itsellä meni tässä kuussa ulosottoon yli 700e ja siitä itse velkaan vain noin 50e. Loput menivät kuluihin. 

Tämäkin on totta. Mutta kun uutta velkaa ei oteta, on mahdollisuus aikanaan hakea velkajärjestelyyn. Se siinä parasta on.

 

 

Velkajärjestelyyn hakeminen ei auta mitään, jos sinne ei pääse. Sehän ei ole mikään kaikille tuosta vain suotava vaihtoehto. Itsekin olen hakunut, mutta ei myönnetty. Syynä epäsäännölliseti tulot. 

 

Ei epäsäännölliset tulot ole este velkajärjestelylle. Voivat sen saada työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja hyvinkin epäsäännöllistä sesonkityötä tekevät. Kyllä käräjäoikeuden päätöksessä on joku muu syy. 

 

 

V'tustako sinä voit tietää, mitä jonkun toisen päätöksessä on lukenut? Vammaista väittää vastaan asiassa, josta ei tiedä mitään. 

 

t. eri

Olen lukenut yksityishenkilön velkajärjestelylakia ja päätöksiä, joten tiedän aika paljon. Jos tuollainen päätös olisi tullut, ammattitaitoinen velkaneuvoja olisi kehottanut tekemään valituksen hoviin. Ehkä niin onkin toiminut, sitähän lainauksen kirjoittanut ei kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto on positiivinen asia. Sen jälkeen alkaa talouden paraneminen koska lisää velkaa ei pysty tekemään. Ensin kakku tehdään ja sitten kakku syödään. Tässä se opitaan kantapään kautta.

 

Palveluita ja ostoksia pystyy tekemään hyvin vaikka on ulosotossa. Jos siis sitä rahaa löytyy. 

 

 

Ulosotossa olevalle kertyy jatkuvasti lisää velkaa. Ulosottokulut ja korot ovat valtavia. Itsellä meni tässä kuussa ulosottoon yli 700e ja siitä itse velkaan vain noin 50e. Loput menivät kuluihin. 

 

Sinulla on hirmuisen korkeakorkoisia velkoja, jotka ovat olleet alle vuoden ulosotossa. Sen jälkeen korko muuttuu niin, että menee vain ulosoton koron mukaan, joka oli ennen jotain 7%. Velat vanhentuvat lopullisesti 15 vuodessa ulosottopäätöksestä, jotkut rikosperusteiset ja yksityisvelat 20 vuodessa.

 

 

Ei todellakaan ole. Olen ollut ulosotossa jo yli 5 vuotta näiden samojen velkojen kanssa. Melko loputon suo, kun jatkuvasti maksaa satoja euroja lyhennystä, mutta ikinä ei velkä itsessään lyhene juuri lainkaan. 

Miksi sinä et sitten hae velkajärjestelyä? Se velkamäärä on todella suuri, jos noin paljon menee kuukaudessa korkoihin.

Se häpeä tulee siitä miten ulosottovelallisista puhutaan. Kohdellaan kuin pahinta rikollista. Useat velalliset hoitavat velkansa, korkojen kera. Kaikista ajatellaan kuin olisivat huijareita, varkaita. Ja myös se toivottomuus kun maksat pelkkää korkojen korkoa ja tuntuu ettei se velka pienene yhtään. 

Ihan sama lopputulema olisi ollut, jos hän olisi kertonut ulosotoistaan. Monessa suhteessa "rakkaus" on loppunut siinä vaiheessa, kun talousongelmat ovat alkaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto on positiivinen asia. Sen jälkeen alkaa talouden paraneminen koska lisää velkaa ei pysty tekemään. Ensin kakku tehdään ja sitten kakku syödään. Tässä se opitaan kantapään kautta.

 

Palveluita ja ostoksia pystyy tekemään hyvin vaikka on ulosotossa. Jos siis sitä rahaa löytyy. 

 

 

Ulosotossa olevalle kertyy jatkuvasti lisää velkaa. Ulosottokulut ja korot ovat valtavia. Itsellä meni tässä kuussa ulosottoon yli 700e ja siitä itse velkaan vain noin 50e. Loput menivät kuluihin. 

Pienet ne ulosoton korot ja kukut yleensä on sen alkuperäisen velan korkoihin ja kuluihin nähden.

Tuota tapahtuu. Tuttavapiirissäkin on yksi, jolle puolison pieleen menneet bisnekset ja niistä seurannut ulosotto tuli yllätyksenä. Kun siis tuo nykyään ex puoliso ei asiasta sanonut mitään ennen kuin postiluukusta kolahti ilmoitus ulosotosta.

Ongelmana ei ollut siinä tilanteessa varsinaisesti se ulosotto ja talousasiat vaan luottamuksen menetys.

Nykylain mukaan on kolme ryhmää, jotka ei ikinä pääse velkajärjestelyyn. Ne on

- ne joilla on realistinen mahdollisuus maksaa velkansa nyt tai esim työllistyessään

- ne jotka ovat velkaantuneet tahallaan vaikka on alunperinkin ollut selvä, ettei tule pystymään sitä maksamaan

— ne jotka ovat velkaantuneet tekemänsä rikoksen takia

En tiedä mihin näistä ryhmistä kuuluessaan voi olla osastaan katkera ja syyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla joltain ulosotossa olevalta tai olleelta lisää mikä sen niin suuren häpeän oikein luo. Itse kuulin vasta hiljattain että puoliso oli ollut lähellä tappaa itsensä, mutta ei silti minulle kertonut mitään vaikka tiesi että olisi ollut ihan tilillä rahat joilla olisin voinut auttaa. 

Kai se häpeä tulee siitä, että ollaan aikuisia, mutta ei ole ns. paketti kasassa, vaikka yhteiskunta odottaa että siinä iässä olisi. Rehellisesti, jos on joutunut ulosottoon sen takia, että on ottanut pikavippejä, kulutusluottoja sen takia, että "pitää" saada jotain, kertoo se kyllä aika huonosta impulssikontrollista, ellei suoranaisesta tyhmyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykylain mukaan on kolme ryhmää, jotka ei ikinä pääse velkajärjestelyyn. Ne on

- ne joilla on realistinen mahdollisuus maksaa velkansa nyt tai esim työllistyessään

- ne jotka ovat velkaantuneet tahallaan vaikka on alunperinkin ollut selvä, ettei tule pystymään sitä maksamaan

— ne jotka ovat velkaantuneet tekemänsä rikoksen takia

En tiedä mihin näistä ryhmistä kuuluessaan voi olla osastaan katkera ja syyttää muita.

Tuo kakkoskohta on tulkinnanvarainen ainakin jos velat ovat muodostuneet yritystoimintaan liittyen. Onko esimerkiksi ravintolan perustaminen nykyään tahallista velkaantumista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä piilottelin velkojani vuosia häpeän vuoksi ja koska pelkäsin että mies jättää. Ajattelin että hoidan asian vaivihkaa kuntoon niin kaikki on sitten hyvin. Lopulta tajusin etten selviä veloista ja silloin oli pakko tunnustaa. Mutta siis motiivi valehteluun oli pelko menettämisestä, ei mikään hyötymisyritys tmv.

En vaan tajua että miksi rahan takia olisi niin suuri pelko menettämisestä, jos vaihtoehto on se että toinen epäilee vaikka sitä pettämistä? Eikö pitäisi olla aika selvää että ulosotto ei vaadi ihan samanlaista anteeksiantoa tai ymmärrystä? 

Minä en kyllä alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on ulosottovelkaa. En todellakaan. Mutta yksittäisen pettämisen olen antanut anteeksi. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulosotto on positiivinen asia. Sen jälkeen alkaa talouden paraneminen koska lisää velkaa ei pysty tekemään. Ensin kakku tehdään ja sitten kakku syödään. Tässä se opitaan kantapään kautta.

 

Palveluita ja ostoksia pystyy tekemään hyvin vaikka on ulosotossa. Jos siis sitä rahaa löytyy. 

 

 

Ulosotossa olevalle kertyy jatkuvasti lisää velkaa. Ulosottokulut ja korot ovat valtavia. Itsellä meni tässä kuussa ulosottoon yli 700e ja siitä itse velkaan vain noin 50e. Loput menivät kuluihin. 

Tämäkin on totta. Mutta kun uutta velkaa ei oteta, on mahdollisuus aikanaan hakea velkajärjestelyyn. Se siinä parasta on.

 

 

Velkajärjestelyyn hakeminen ei auta mitään, jos sinne ei pääse. Sehän ei ole mikään kaikille tuosta vain suotava vaihtoehto. Itsekin olen hakunut, mutta ei myönnetty. Syynä epäsäännölliseti tulot. 

 

Ei epäsäännölliset tulot ole este velkajärjestelylle. Voivat sen saada työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja hyvinkin epäsäännöllistä sesonkityötä tekevät. Kyllä käräjäoikeuden päätöksessä on joku muu syy. 

 

 

V'tustako sinä voit tietää, mitä jonkun toisen päätöksessä on lukenut? Vammaista väittää vastaan asiassa, josta ei tiedä mitään. 

 

t. eri

 

Olen lukenut yksityishenkilön velkajärjestelylakia ja päätöksiä, joten tiedän aika paljon. Jos tuollainen päätös olisi tullut, ammattitaitoinen velkaneuvoja olisi kehottanut tekemään valituksen hoviin. Ehkä niin onkin toiminut, sitähän lainauksen kirjoittanut ei kertonut.

Ottaako hovioikeus vastaan yksityishenkilöiden valkajärjestelyasioita? Onkohan noin? Ja mitä ne oikeudenkäyntikulut on, jos sinne asti päästään?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama lopputulema olisi ollut, jos hän olisi kertonut ulosotoistaan. Monessa suhteessa "rakkaus" on loppunut siinä vaiheessa, kun talousongelmat ovat alkaneet. 

Epärehellisyyteen kaatuu rakkaus aina. Kannattaisi antaa mahdollisuus rakkaudelle ja olla rehellinen. Kuka haluaa elää valheessa? Esittää jotain, jota ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä piilottelin velkojani vuosia häpeän vuoksi ja koska pelkäsin että mies jättää. Ajattelin että hoidan asian vaivihkaa kuntoon niin kaikki on sitten hyvin. Lopulta tajusin etten selviä veloista ja silloin oli pakko tunnustaa. Mutta siis motiivi valehteluun oli pelko menettämisestä, ei mikään hyötymisyritys tmv.

En vaan tajua että miksi rahan takia olisi niin suuri pelko menettämisestä, jos vaihtoehto on se että toinen epäilee vaikka sitä pettämistä? Eikö pitäisi olla aika selvää että ulosotto ei vaadi ihan samanlaista anteeksiantoa tai ymmärrystä? 

Minä en kyllä alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on ulosottovelkaa. En todellakaan. Mutta yksittäisen pettämisen olen antanut anteeksi. Eri

En minäkään alkaisi suhteeseen sinun kanssasi kun arvomaailma on hivenen persiillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä piilottelin velkojani vuosia häpeän vuoksi ja koska pelkäsin että mies jättää. Ajattelin että hoidan asian vaivihkaa kuntoon niin kaikki on sitten hyvin. Lopulta tajusin etten selviä veloista ja silloin oli pakko tunnustaa. Mutta siis motiivi valehteluun oli pelko menettämisestä, ei mikään hyötymisyritys tmv.

En vaan tajua että miksi rahan takia olisi niin suuri pelko menettämisestä, jos vaihtoehto on se että toinen epäilee vaikka sitä pettämistä? Eikö pitäisi olla aika selvää että ulosotto ei vaadi ihan samanlaista anteeksiantoa tai ymmärrystä? 

Minä en kyllä alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on ulosottovelkaa. En todellakaan. Mutta yksittäisen pettämisen olen antanut anteeksi. Eri

En minäkään alkaisi suhteeseen sinun kanssasi kun arvomaailma on hivenen persiillään.

Ja silla arvomaailma on kohdallaan, kun et ole taloudellisesti tasapainossa? Köyhän mummon auttamiseenko sun pikavipit on menneet?

Olen ollut ulosotossa yritykseni konkurssin seurauksena.  Puolisoni luonnollisesti tiesi mitä tapahtui. Selviydyin ulosotosta pois jo kahdessa vuodessa. Tuo aika oli henkisesti hyvin raskasta. Siitäkin huolimatta, että minulla oli selkeä suunnitelma ulosoton selättämiseksi ja " tunnelin päässä oli valoa". Luojan kiitos, että puoliso oli rinnallani. Jos olisin vielä joutunut kantamaan salailun taakkaa, olisi pääni poksahtanut.