Vanhempien sukupolvien ei tulisi puuttua enää lainkaan nykykasvatusmalleihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Tämä on nykypäivän vanhemmilta unohtunut kokonaan.

Niin että väkivalta lasta kohtaan on mielestäsi ihan ok?

Tyhymä. Kuri ei ole sama kuin väkivalta. Niinpä, edes luetun ymmärryksessä on ipanoilla suuria vaikeuksia.

Juu, ihmiset vähän tahallaankin haluavat käsittää kurin ja kurituksen samaksi asiaksi. Eli jälleen kerran: aika ja aidanseiväs. Metsä ja puu.

Inhosin ennen vanhoja sananlaskuja kuten, 'joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee'. Tai 'joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa'. No, inhoan mä tota jälkimmäistä vähän vieläkin, koska se viittaa kyllä väkivaltaan, vaikka on tod.näk symbolinen eli vitsa=kuri.

Mutta tuo eka, 'joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee' - olen huomannut sen kyllä pitävän paikkansa erittäin monen ihmisen kohdalla.  Kurinalaisiksi kasvateut pärjäävät yleensä erittäin hyvin. Ja se kuri on ollut sitä, että patistetaan lasta yrittämään, ei anneta periksi kaikille lapsen mielihaluille, noudatetaan sääntöjä, tehdään läksyt, pidetään aikataulua ja elämänrytmiä yllä, opetetaan kullankallista itsekuria lapselle. Se on oikeasti kullanarvoista elämässä. Lapsi ja etenkin nuori pitää sitä tylsänä ja kauheana, mutta moni kiittää vanhemmiten sitä, että on välitetty oikeasti, on yritetty avittaa hyvään elämään.

Sillä täysi-ikäisenä saa sitten itse päättää elämänrytminsä ja järjestyksensä, mutta jos on välinpitämättömässä ja hälläväliä -asenteella kasvatettu, itsekurin löytäminen voi ollakin yllättävän vaikeaa. Ja harvoin ne unelmat toteutuvat ilman jonkinlaista itsekuria. Puhumattakaan siitä, että on paljon ihmisiä, joiden luonne on sellainen, että se ei vain sovi liberaaliin kasvatukseen, vaan vaatisi nimenomaan tiukempaa kuria. 

Hullua on meno nykyään, en halua väkivaltaa mutta rajat pitää asettaa ainakin lapsen terveyden ja turvallisuuden mukaan eikä lapsia saa jättää "heitteille" siksi aikaa kun vanhemmat nukkuu, on puhelimella tai tuijottaa telkkaa. Kotona kuuluu tehdä kotihommia sekin luo sääntöjä yhteiseen elämään ja lapset voi ottaa mukaan keräämään pyykkiä koneeseen ym kodin töihin mukaan eikä komentaa lapsia vaan istumaan sohvalle ja lastenohjelma auki.

Siis mihin "kasvatusmalleihin"? Eihän enää lapsia kasvateta millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin "kasvatusmalleihin"? Eihän enää lapsia kasvateta millään tavalla.

Jos ne luulee että päiväkodit kasvattaa lapset  : ))))))   Siellä oikeesti lauma kasvattaa ja opettaa.

Onko se kasvattamista kun lapsi herää huoneessaan yksin yöllä ja pyytää vanhempien viereen eikä saa lupaa mennä? Minusta se on kiusaamista.  Mielestäni jotkut vanhemmat ovat ilkeitä lapselleen ja kasvattavat ilkeydellä, katkeruudella, kovuudella lapsestaan tunteettoman ja sydämettömän. Lapselle keksitään ihan älyttömiä omia sääntöjä vaan tunteakseen itsensä pomoksi jolla on valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin "kasvatusmalleihin"? Eihän enää lapsia kasvateta millään tavalla.

Jos ne luulee että päiväkodit kasvattaa lapset  : ))))))   Siellä oikeesti lauma kasvattaa ja opettaa.

Päiväkoti on ihan virallisestikin paikka missä lapset kasvatetaan. Ne eivät ole mitään hoitopaikkoja enää vaan varhaiskasvatuksia.

Juu, ei tietenkään, koska nyt pyritään hajoittamaan ydinperheen käsite, jotta saadaan vähitellen länsimainen yhteiskunta kaaokseen. Frankfurtin koulukunnan suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Onko se kasvattamista kun lapsi herää huoneessaan yksin yöllä ja pyytää vanhempien viereen eikä saa lupaa mennä? Minusta se on kiusaamista.  Mielestäni jotkut vanhemmat ovat ilkeitä lapselleen ja kasvattavat ilkeydellä, katkeruudella, kovuudella lapsestaan tunteettoman ja sydämettömän. Lapselle keksitään ihan älyttömiä omia sääntöjä vaan tunteakseen itsensä pomoksi jolla on valtaa.

Onko se kasvattamista kun lapsi herää huoneessaan yksin yöllä ja pyytää vanhempien viereen eikä saa lupaa mennä?

Ei ole kasvattamista jättää lapsen tarpeet ja turvan antaminen huomiotta. Tosin raja on häilyvä ja oltava tarkkana onko kyse tarpeesta vai vedätyksestä. Esim.Lapsi ei osaa pukea vai esittää ettei osaa ja heittäytyy palveltavaksi. Kasvattamista on lapsen kannustus ja opettaminen asioihin eikä odoteta tumput suorina, että kyllä se sitten joskus haluaa vaipoista eroon. 

Kun lapsi on haastava ja vanhempi pitää kuria, se ei tarkoita ettei myös voi käydä tilannetta läpi myötätuntoisesti ja lempeästi pohtien juurisyytä ja miten korjata asia tai toimia seuraavalla kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Tämä on nykypäivän vanhemmilta unohtunut kokonaan.

Niin että väkivalta lasta kohtaan on mielestäsi ihan ok?

Kuri ei ole yhtä kuin väkivalta.

No kyllä vanhemmuudessa on jollain tasolla menty pieleen jos oma lapsi alkaa sekoilemaan esim. kuvitellen olevansa muunsukupuolinen. Ne älylaitteet voi ottaa pois tai niiden käyttöä rajoittaa jos sekoilu lähtee lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri tarkoittaa sääntöjä ja rajoituksia. Niitä voi toteuttaa puhumalla ja johdonmukaisella toiminnalla, jossa lapsi ei saa päätäntävaltaa vaan aikuinen on se, joka johtaa tilannetta. Tarvittaessa voi estää fyysisesti sekä asettaa selviä syy-seuraus toimenpiteitä. 

Mikä on selvä syy- ja seuraustoimenpide vaikkapa siitä jos lapsi nimittelee vanhempaansa, kieltäytyy siivoamasta sotkujaan tai kiusaa sisarustaan? Entä mitä tapahtuu jos lapsi ei piittaa siitä selvästä syy- ja seuraustoimenpiteestä joka hänelle on langetettu?

Lapsen kasvattaminen aloitetaan siitä hetkestä kun lapsi syntyy. Aivan aluksi luodaan vain hyvää suhdetta lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jostakin merkillisestä syystä nykyisen 30-vuotiaan ikäluokan ja varsinkin 60-vuotiaan ikäluokan koulunkäyntiaikoina oli paljon vähemmän ongelmia lapsilla. Voisiko tästä päätellä, että noin kahdeksankymppisten kasvatustapa oli paras?

Kyllä voi. Nykykasvatuksella varmaan yli puolet on jotain erityisnepsyjä. Ennen niitä ei vaan ollut. Onko se sitten kasvatuksesta kiinni vai onko meidän perimä tosiaan niin rappeutunut ja sisäsiittoistunut, että tarvitaan ulkopuolelta piristystä geenipooliin, niin kuin jotkut väittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Tämä on nykypäivän vanhemmilta unohtunut kokonaan.

Niin että väkivalta lasta kohtaan on mielestäsi ihan ok?

Rajoja voi asettaa ilman väkivaltaa. On nää höpönassuja.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ihmiset vähän tahallaankin haluavat käsittää kurin ja kurituksen samaksi asiaksi. Eli jälleen kerran: aika ja aidanseiväs. Metsä ja puu.

 

Inhosin ennen vanhoja sananlaskuja kuten, 'joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee'. Tai 'joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa'. No, inhoan mä tota jälkimmäistä vähän vieläkin, koska se viittaa kyllä väkivaltaan, vaikka on tod.näk symbolinen eli vitsa=kuri.

 

Mutta tuo eka, 'joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee' - olen huomannut sen kyllä pitävän paikkansa erittäin monen ihmisen kohdalla.  Kurinalaisiksi kasvateut pärjäävät yleensä erittäin hyvin. Ja se kuri on ollut sitä, että patistetaan lasta yrittämään, ei anneta periksi kaikille lapsen mielihaluille, noudatetaan sääntöjä, tehdään läksyt, pidetään aikataulua ja elämänrytmiä yllä, opetetaan kullankallista itsekuria lapselle. Se on oikeasti kullanarvoista elämässä. Lapsi ja etenkin nuori pitää sitä tylsänä ja kauheana, mutta moni kiittää vanhemmiten sitä, että on välitetty oikeasti, on yritetty avittaa hyvään elämään.

Sillä täysi-ikäisenä saa sitten itse päättää elämänrytminsä ja järjestyksensä, mutta jos on välinpitämättömässä ja hälläväliä -asenteella kasvatettu, itsekurin löytäminen voi ollakin yllättävän vaikeaa. Ja harvoin ne unelmat toteutuvat ilman jonkinlaista itsekuria. Puhumattakaan siitä, että on paljon ihmisiä, joiden luonne on sellainen, että se ei vain sovi liberaaliin kasvatukseen, vaan vaatisi nimenomaan tiukempaa kuria. 

Totta. Valitettavasti. Exäni oli ensimmäisiä vapaan kasvatuksen saaneita meidän enemmistön 'normaalikurilla' kasvaneiden joukossa. Vaikeuksia oli pärjätä varsinkin ikäistensä kanssa. Mulkeron maineessa, ihan missä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri tarkoittaa sääntöjä ja rajoituksia. Niitä voi toteuttaa puhumalla ja johdonmukaisella toiminnalla, jossa lapsi ei saa päätäntävaltaa vaan aikuinen on se, joka johtaa tilannetta. Tarvittaessa voi estää fyysisesti sekä asettaa selviä syy-seuraus toimenpiteitä. 

Mikä on selvä syy- ja seuraustoimenpide vaikkapa siitä jos lapsi nimittelee vanhempaansa, kieltäytyy siivoamasta sotkujaan tai kiusaa sisarustaan? Entä mitä tapahtuu jos lapsi ei piittaa siitä selvästä syy- ja seuraustoimenpiteestä joka hänelle on langetettu?

Lapsen kasvattaminen aloitetaan siitä hetkestä kun lapsi syntyy. Aivan aluksi luodaan vain hyvää suhdetta lapseen. 

Ja jos lapsi "hyvästä suhteesta" huolimatta alkaa käyttäytyä huonosti niin sitten lapsi on nepsy?

Olen hiljaa ja annan nuorten kasvattaa tavoillaan. Mutta en todellakaan puutu siihen, kun joku putoaa ja loukkaa itsensä tai hakeutuu seuraani ja haluaa jutella (siis joku tuollainen 3v ikäinen). Ehei, tuijotan kirjaani ja olen hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen kasvatusmalli missä lapsille pidettiin kuri oli käytössä tuhansia vuosia. Tästä nykyisestä kasvatusmallista taas on vasta noin 10 vuoden kokemus, ja sinä aikana saadut tulokset eivät varsinaisesti mairittele, vaikka kasvatustieteilijöiden mukaan nykyinen kasvatusmalli toki onkin ylivertainen.

Ei kuri tarkoita väkivaltaa vaan että lapsille asetetaan turvalliset rajat. Puhuen, tukien ja omalla esimerkillä asiat menevät perille. 

En ymmärrä mikä siinä ruumiillisessa kurituksessa on niin kamalaa. Ei se mitään turpaan mätkimistä ole, vaan harkittu rangaistus joka tehdään niin ettei siitä aiheudu vaaraa. Sattuu se toki, mutta niin sattuu moni muukin asia elämässä. Ja toisaalta se on myös nopeasti ohi (toisin kuin mitä moni muu rangaistus), eli asia on nopeasti poissa päiväjärjestyksestä.

Onko nykykasvatusmalleja, vai annetaanko vain tehdä mitä haluavat.