Tytölle nimeksi Bea vai Beata?

Nauranut tässä omalle miehelleni, että jos sen biologisen isän musta lemmen valtikka ei olisi ollut niin järkyttävän paksu, niin olisin antanut vain peppuun, mutta nyt joudutaan siis lapsen nimeä keksimään! 😂

t. Ap

.

Sukunimestä riippuen Beatrice ja kutsumanimeksi Bea. On vaihtoehtoja myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä riippuen Beatrice ja kutsumanimeksi Bea. On vaihtoehtoja myöhemmin. 

Kaunis nimi joka sointuu sukunimeenkin. Mutta osaavatko suomalaiset lausua sitä?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä riippuen Beatrice ja kutsumanimeksi Bea. On vaihtoehtoja myöhemmin. 

Kaunis nimi joka sointuu sukunimeenkin. Mutta osaavatko suomalaiset lausua sitä?

 

T. Ap

Jos sulle kelpaa Biitris tai Beatrise, niin sitten osaavat. Mitä jos valitsisit nimen ihan sillä perusteella, mikä itseä (ja kumppania) eniten miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä riippuen Beatrice ja kutsumanimeksi Bea. On vaihtoehtoja myöhemmin. 

Kaunis nimi joka sointuu sukunimeenkin. Mutta osaavatko suomalaiset lausua sitä?

 

T. Ap

Oman lapsen kohdalla käytämme Bean vastinetta kaikkialla. Samoin esimerkiksi opettajat. Voi sitten aikuisena päättää kumpaa haluaa käyttää työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä riippuen Beatrice ja kutsumanimeksi Bea. On vaihtoehtoja myöhemmin. 

Kaunis nimi joka sointuu sukunimeenkin. Mutta osaavatko suomalaiset lausua sitä?

 

T. Ap

Jos sulle kelpaa Biitris tai Beatrise, niin sitten osaavat. Mitä jos valitsisit nimen ihan sillä perusteella, mikä itseä (ja kumppania) eniten miellyttää.

[peatrise] osataan!

Elisabeth Virtanen-Korhonen

Hullu reppana ei vaan osaa muuta kuin jankuttaa näitä typeriä nimiä ja sitten hihittelee niille itsekseen, kukaan muu kun ei pidä niitä enää edes hauskoina.

Minä ehdottaisin nimeä Betty.

Isoäitini oli nimeltään Betty ja hänellä oli sisaret Bea ja Benita. Sitten he saivat veljen, jolle pantiin nimeksi Brutus. Heidän äitinsä itki monta vuotta, että syntyi poikalapsi.

Betty-mummo, kuten, kuten häntä kutsuttiin, oli nokkela lapsi. Hyvänä esimerkkinä tästä tulee mieleen tapaus, josta mummo - nyt jo edesmennyt - usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.