Miksi lapsista ei saa puhua/kirjoittaa negatiivisesti?

Tällä palstalla pitää olla niin täydellinen Reimateceineen ja farmari Volvoinen;)

Se ei kuitenkaan ole hyvien käyttäytymistapojen mukaista, ja usko tai älä, joillekin meistä niitäkin on kotona opetettu. Ja joidenkin meistä kotona meitä lapsia ei koskaan nimitelty alentavasti. Että varmaankin siksi asiasta on täälläkin eriäviä mielipiteitä.

lapset saa nähdä myös kielteiset tunteet vaikka ne kohdistuiskin heihin, mutta sitten pitää osata näyttää jälkeenpäin rakkautta, ja korostaa sitä että teko oli väärä, ei itse lapsi!

No, uskallanko kysyä, miten osoitat sen kunnoittamisen?

Saako sinua vastaavasti sanoa helvetin ämmäksi?



Minä ouhuttelen lapsiani asiallisesti ja odotan heiltä samaa.



Ja kyllä voin hermostua lapsilleni, mutta sen voi tehdä kiroamatta ja nimittelemättä.



Ja kyllä, on lapsia joista en voi sanoa pitäväni. Mutta oikein inhota... Kyllä ihmisen pitää mennä jotenkin aika henkilökohtaisuuksiin vastenmielisissä piirteissään, että tuntisin voimasta inhoa.

En kyllä lapsia(ni) " helvetin kakaroiksi" tai " saamarin pennuiksi" kutsuisi, mutta pelkkä pentu/kakara ei ole nimitys pahimmasta päästä. Erityisesti kakaraa käytetään yleisesti ainakin meillä päin, ihan ilman negatiivisia ajatuksia.



Mutta olen samaa mieltä useimpien vastaajien kanssa, eli mielestäni kaikille (lapsille/aikuisille) tulee puhua kunnioittavasti, myös hermostuneena. Nimittely ei ole sopivaa, eikä varsinkaan kiroilu.

ja uskon että joka äidillä tulee halu joskus sanoa oikein pahasti ja onko se sitten oikein opettaa lapsia tukahduttamaan tämä halu. Minusta ei voi rakastaa täysillä ilman että vihaa täysillä!

voihan sitä ilmaista suuttumuksensa lapsille ilman että kohtelee heitä loukkaavasti ja epäasiallisesti.

Ei meitä siis alvariinsa helvetin pennuiksi kutsuttu, mutta lähinnä silloin, kun teimme jotakin TOSI tyhmää. Itse muistan tasan yhden kerran - rikoimme naapureiden ikkunoita minulle jälkeenpäin täysin tuntemattomasta syystä.

Ja se ärsyttää minua. Ei, en ollut mikään tyypillinen nössö, kiltti tyttö lapsena, vaan juuri tuollainen keisarinna. Rajoja minä olisin kaivannut, en jatkuvaa hössötystä, tämän ymmärsin vanhempana. Sain aina kaiken mitä halusin ja jos joku uskalsi sanoa minusta jotain negatiivista, vanhempani katkaisivat heti välit kys. henkilöön ja lässyttivät minulle.

Samanlainen persoona se lapsi on kuin aikuinenekin ja silti vaan pitäisi hyssytellä, vaikka muksu pistäisi kyläpaikan ylösalaisin, kiroilisi ja haistattelisi.



Lasten kohdalla vedotaan typeriin vanhempiin, mutta aikuisten kohdalla kukaan ei mieti enää lapsuuden ja kasvatuksen vaikutuksia. Ei mitään logiikaa. Minäkin luulen, että kyse on lapsen jalustalle nostamisesta, mikä on tämän ajan ilmiö.

piste. ja aamen.