Missä iässä alkoi vanhemmallasi olla todella paljon
kremppoja, liikkumisen vaikeuksia ja sairauksia? Missä iässä kuolivat jos eivät enää elossa?
Teille joilla jo vanhat vanhemmat.
Kommentit (8)
Ei heillä ollut just mitään. Isä ei ollut ikinä sairaalassa eikä mitään pillereitä syönyt. Alzheimer tuli 92 vuotiaaana ja 94 v. sitten hautaan. Äidillä oli diabetes2, ei muuta, oli tosi skarppi loppuun asti, oli 92 v. kun haudattiin.
Isä kuoli päävammaan 84vuotiaana. Löi päänsä. Äiti kuoli 65v. Vain äidillä oli viimeiset puoli vuotta keppi, koska selkään sattui. Kuoli aivoverenvuotoon. Isällä ei ongelmia.
Olen töissä perusterveydenhuollossa ja sillä perusteella sanoisin, että sairaalahoitoa vaativia vaivoja alkaa tulla keskimäärin 85-vuotiaana. Toki heitto on suurta puoleen ja toiseen, mutta tuo on karkea keskiarvo.
Isälläni ollut useampiakin kroonisia sairauksia nuoresta lähtien, mutta pystyi kuitenkin niistä huolimatta liikkumaan paljon ja tekemään töitä eläkeikään asti. 70-vuotiaana alkoi hyvin nopeasti haurastua sekä mieli että keho ja nyt paria vuotta myöhemmin ei pärjäisi kotona ilman puolison apua kaikissa arjen toiminnoissa. Äitini saman ikäinen ja vaikka kaikenlaista pientä kremppaa on, pystyy kuitenkin menemään ja tekemään kuten ennenkin.
Fyysinen työ molemmilla. Krempat alkoivat siinä 40 -vuotiaana, tuki- ja liikuntaelinvaivoina. Sinnittelivät eläkkeelle, eläkkeellä vaivat helpottivat, mutta jatkuivat läpi koko elämän. Sitten siinä lähempänä 90 vuotta alkoi tulla enemmän vaivoja ja kuolivat lähempänä 100 vuotta.
Mun isällä oli selvää haurastumista noin 97-vuotiaasta eteen päin. 100-vuotiaana erittäin hauras. Eli 101-vuotiaaksi. Kävelykyky ja muisti pelasivat loppuun saakka.
Mun äiti on elossa. Noin 92-vuotiaana muisti alkoi selkeästi heiketä, samoin kävelykyky. Nyt kävely ja muisti hataraa. 95 on nyt.
80+