Lue keskustelun säännöt.
Klassinen tilanne, halut ei kohtaa...
22.08.2026 |
Mulla on jotenkin kahden pienen lapsen myötä kadonnut täysin libido, töissä on stressiä, kotona kiirettä jne. Mies on ihana ja rakastan sitä, mutta en vaan jaksa harrastaa seksiä, en vaan tunne mitään halua. Sillä on vielä jäljellä himo muhun ja on syyllinen olo, mutta kun ei vaan haluta... Toki sit aina joskus suostun, mutta huomaahan se, että mä en ole kunnolla mukana siinä jutussa. Se yrittää välillä keskustella mutta mä vaan tavallaan väistän sen aiheen ja vähättelen tilannetta. Tää on nyt alkanut painaa mua yhä enemmän, oon huono puoliso.
Kommentit (21)
Annat miehellesi luvan käydä panemassa muualla tai sitten eroat miehestäsi. Toki voi olla, että mies on jo käynyt panemassa muualla. Ei kukaan terve heteromies tollasta pitkään jaksa ja katsele. Ja muista sitten, jos miehesi jää kiinni muiden panemisesta, et voi tehdä asiasta draamaa, koska sinua ei miehesi halut ja tarpeet kiinnostaneet.
ps. naisethan oli hyviä keskustelemaan parisuhdeongelmistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti tota lasten saamisen jälkeen lähes 10 v. Onneksi mies jaksoi…
Himokas nainen on taruolento, poikkeuksena kaksi/kolme vuotta heti sen jälkeen kun tyttölapsi tulee naiseksi (siis menarchen jälkeen) jolloin nainen käy kuumana. Meillä Suomessakin tämä näkyy selvästi, 10-15 vuoden ikäiset miehenkipeät naiset etsivät netistä helpotusta, menevät sitten helpotuksen antajan kotiin rakastelemaan ja sitten helpotuksen antaja heitetään vuosiksi linnaan ja nainen korjaa #metoo jättipotin itselleen.
Sitä vanhemman naisen seksuaalisuus on suunnitelmataloudellinen, siis päätösasia, ei enää vietti eikä himo kuten miehellä aina on. Toisin sanoen, kun nainen laskelmoi että tuo mieshän on varsin hyödyllinen minulle, niin nainen päättää että seksuaalisuutensa on juuri sellainen kuin ko. mies haluaa sen olevan - saadakseen tulevaisuudessakin mieheltä sitä hyötyä jota nainen kaipaa (raha, turva, asema, jne.)
Kannattaa lukea, ei omaksua vaan lukea, tekele "Why Women Have Sex" jonka on raapustellut suurfemakko Cindy Meston, tekele on yksi nykyfemakkojen raamatuista. Tekeleen toiseksi raapustelijaksi on merkitty David Buss, joka on painavaa luokkaa edustava tutkija … tekeleen luettuaan voi ymmärtää miksi Buss antoi vetää nimensä lokaan. Meston oli muuten tekelettä raapustellessaan juurikin siinä iässä, 40+, jossa vaihdevuosiin liittyvä seksuaalinen voimaantuminen naisilla tapahtuu. Tämä tekele kuitenkin tarjoaa jokaiselle miehelle erittäin arvokkaan informaatio-iskun syvälle naisen sielun syövereihin. Täältä: https://oceanofpdf.com/authors/cindy-m-meston/pdf-epub-why-women-have-s…
Kokemuksella sanon, että näyttele paremmin. Jos suhde on muuten hyvä, älä pilaa kaikkien tulevaisuutta pihtaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Himokas nainen on taruolento, poikkeuksena kaksi/kolme vuotta heti sen jälkeen kun tyttölapsi tulee naiseksi (siis menarchen jälkeen) jolloin nainen käy kuumana. Meillä Suomessakin tämä näkyy selvästi, 10-15 vuoden ikäiset miehenkipeät naiset etsivät netistä helpotusta, menevät sitten helpotuksen antajan kotiin rakastelemaan ja sitten helpotuksen antaja heitetään vuosiksi linnaan ja nainen korjaa #metoo jättipotin itselleen.
Sitä vanhemman naisen seksuaalisuus on suunnitelmataloudellinen, siis päätösasia, ei enää vietti eikä himo kuten miehellä aina on. Toisin sanoen, kun nainen laskelmoi että tuo mieshän on varsin hyödyllinen minulle, niin nainen päättää että seksuaalisuutensa on juuri sellainen kuin ko. mies haluaa sen olevan - saadakseen tulevaisuudessakin mieheltä sitä hyötyä jota nainen kaipaa (raha, turva, asema, jne.)
Kannattaa lukea, ei omaksua vaan lukea, tekele "Why Women Have Sex" jonka on raapustellut suurfemakko Cindy Meston, tekele on yksi nykyfemakkojen raamatuista. Tekeleen toiseksi raapustelijaksi on merkitty David Buss, joka on painavaa luokkaa edustava tutkija … tekeleen luettuaan voi ymmärtää miksi Buss antoi vetää nimensä lokaan. Meston oli muuten tekelettä raapustellessaan juurikin siinä iässä, 40+, jossa vaihdevuosiin liittyvä seksuaalinen voimaantuminen naisilla tapahtuu. Tämä tekele kuitenkin tarjoaa jokaiselle miehelle erittäin arvokkaan informaatio-iskun syvälle naisen sielun syövereihin. Täältä: https://oceanofpdf.com/authors/cindy-m-meston/pdf-epub-why-women-have-s…
Tämmösten lukijat juurikin ovat niitä, jotka eivät seksiä saa. Kuvitellaan sitten joku eepos totuudeksi. Vai taruolento, meillä taitaa asua yksisarvinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kesti tota lasten saamisen jälkeen lähes 10 v. Onneksi mies jaksoi…
Minäkin jaksoin, kun kävin vieraissa.
Kuulostat ihan mun vaimolta. Voin sanoa että kun tarpeeksi kauan tilanne jatkuu samana niin tapahtuu yksi kahdesta, tai molemmat. Jos on luihu mies, joka ei välitä sun tunteista, se lähtee vieraisiin. Jos on kunnollinen mies, joka sinusta välittää, niin se ottaa susta eron.
Itse vielä sinnittelen, mutta en usko että jaksan enää kauaa. Mulla on vielä sekin ongelma että kuulun siihen ei haluttujen miesten ikäryhmään, mutta samalla on vahva ajatus siitä että vielä olis ehkä kymmenisen vuotta mahdollista elää täyttä elämää.
Suurin suru on siinä kun huomaan kuitenkin sen että on muitakin naisia jotka minusta olisi kiinnostuneita, ainakin ulkonäöllisesti, kun saan välillä niitä vähän pidempään viipyviä kiinnostuneita katseita, mutta en tohdi lähteä edes yrittämään mitään.
Itsetuntoni on pohjamudissa, enkä jaksa enää oikeen innostua mistään. Varmasti poden myös lievää masennusta kun on jatkuvasti niin alakuloinen olo. Seksi on silti jatkuvasti mielessä, joka myös aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä ei se oma puoliso kuitenkaan mitään halua. Ei edes halua keskustella aiheesta, vaikka olen monesti yrittänyt, ihan tosissani.
Epätoivo on vallannut mielen, enkä näe enää kuin yhden vaihtoehdon pois. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä koska ero meidän kohdalla tulee olemaan ihan järjettömän iso asia kun on koko elämä rakennettu niin että oltais loppuelämä yhdessä.
Ja haluaisinkin olla loppuelämän hänen kanssaan, mutta en näillä ehdoilla mitä nyt on. Mietin myös monesti sitä että mitä jos tilanne jossain vaiheessa kääntyisikin toisin päin, kun ei me enää mitään nuoria olla. Odottaisiko ja hyväksyisikö vaimo sen? Jäisikö hän ja tyytyisi minuun, koko loppuelämäkseen, vaikka olisikin onneton?
M -41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Himokas nainen on taruolento, poikkeuksena kaksi/kolme vuotta heti sen jälkeen kun tyttölapsi tulee naiseksi (siis menarchen jälkeen) jolloin nainen käy kuumana. Meillä Suomessakin tämä näkyy selvästi, 10-15 vuoden ikäiset miehenkipeät naiset etsivät netistä helpotusta, menevät sitten helpotuksen antajan kotiin rakastelemaan ja sitten helpotuksen antaja heitetään vuosiksi linnaan ja nainen korjaa #metoo jättipotin itselleen.
Sitä vanhemman naisen seksuaalisuus on suunnitelmataloudellinen, siis päätösasia, ei enää vietti eikä himo kuten miehellä aina on. Toisin sanoen, kun nainen laskelmoi että tuo mieshän on varsin hyödyllinen minulle, niin nainen päättää että seksuaalisuutensa on juuri sellainen kuin ko. mies haluaa sen olevan - saadakseen tulevaisuudessakin mieheltä sitä hyötyä jota nainen kaipaa (raha, turva, asema, jne.)
Kannattaa lukea, ei omaksua vaan lukea, tekele "Why Women Have Sex" jonka on raapustellut suurfemakko Cindy Meston, tekele on yksi nykyfemakkojen raamatuista. Tekeleen toiseksi raapustelijaksi on merkitty David Buss, joka on painavaa luokkaa edustava tutkija … tekeleen luettuaan voi ymmärtää miksi Buss antoi vetää nimensä lokaan. Meston oli muuten tekelettä raapustellessaan juurikin siinä iässä, 40+, jossa vaihdevuosiin liittyvä seksuaalinen voimaantuminen naisilla tapahtuu. Tämä tekele kuitenkin tarjoaa jokaiselle miehelle erittäin arvokkaan informaatio-iskun syvälle naisen sielun syövereihin. Täältä: https://oceanofpdf.com/authors/cindy-m-meston/pdf-epub-why-women-have-s…
Tämmösten lukijat juurikin ovat niitä, jotka eivät seksiä saa. Kuvitellaan sitten joku eepos totuudeksi. Vai taruolento, meillä taitaa asua yksisarvinen.
Kirja ei ole runoilua vaan perustuu tutkimukseen jonka Meston on tehnyt, siinä on lukuisia poimintoa haastattelemiensa naisten vastauksista sekä kyselykaavakkeen jättäneiden naisten vastauksista. Hämmästyttäviä, silmät aukaisevia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun vaimolta. Voin sanoa että kun tarpeeksi kauan tilanne jatkuu samana niin tapahtuu yksi kahdesta, tai molemmat. Jos on luihu mies, joka ei välitä sun tunteista, se lähtee vieraisiin. Jos on kunnollinen mies, joka sinusta välittää, niin se ottaa susta eron.
Itse vielä sinnittelen, mutta en usko että jaksan enää kauaa. Mulla on vielä sekin ongelma että kuulun siihen ei haluttujen miesten ikäryhmään, mutta samalla on vahva ajatus siitä että vielä olis ehkä kymmenisen vuotta mahdollista elää täyttä elämää.
Suurin suru on siinä kun huomaan kuitenkin sen että on muitakin naisia jotka minusta olisi kiinnostuneita, ainakin ulkonäöllisesti, kun saan välillä niitä vähän pidempään viipyviä kiinnostuneita katseita, mutta en tohdi lähteä edes yrittämään mitään.
Itsetuntoni on pohjamudissa, enkä jaksa enää oikeen innostua mistään. Varmasti poden myös lievää masennusta kun on jatkuvasti niin alakuloinen olo. Seksi on silti jatkuvasti mielessä, joka myös aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä ei se oma puoliso kuitenkaan mitään halua. Ei edes halua keskustella aiheesta, vaikka olen monesti yrittänyt, ihan tosissani.
Epätoivo on vallannut mielen, enkä näe enää kuin yhden vaihtoehdon pois. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä koska ero meidän kohdalla tulee olemaan ihan järjettömän iso asia kun on koko elämä rakennettu niin että oltais loppuelämä yhdessä.
Ja haluaisinkin olla loppuelämän hänen kanssaan, mutta en näillä ehdoilla mitä nyt on. Mietin myös monesti sitä että mitä jos tilanne jossain vaiheessa kääntyisikin toisin päin, kun ei me enää mitään nuoria olla. Odottaisiko ja hyväksyisikö vaimo sen? Jäisikö hän ja tyytyisi minuun, koko loppuelämäkseen, vaikka olisikin onneton?
M -41
Sinä olet vielä niin nuori, että kannattaa miettiä tarkkaan. Mies parhaassa iässä. Susta on kiinnostunut suuri osa 20-60 v naisista. Täydellisin ikä oikeastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun vaimolta. Voin sanoa että kun tarpeeksi kauan tilanne jatkuu samana niin tapahtuu yksi kahdesta, tai molemmat. Jos on luihu mies, joka ei välitä sun tunteista, se lähtee vieraisiin. Jos on kunnollinen mies, joka sinusta välittää, niin se ottaa susta eron.
Itse vielä sinnittelen, mutta en usko että jaksan enää kauaa. Mulla on vielä sekin ongelma että kuulun siihen ei haluttujen miesten ikäryhmään, mutta samalla on vahva ajatus siitä että vielä olis ehkä kymmenisen vuotta mahdollista elää täyttä elämää.
Suurin suru on siinä kun huomaan kuitenkin sen että on muitakin naisia jotka minusta olisi kiinnostuneita, ainakin ulkonäöllisesti, kun saan välillä niitä vähän pidempään viipyviä kiinnostuneita katseita, mutta en tohdi lähteä edes yrittämään mitään.
Itsetuntoni on pohjamudissa, enkä jaksa enää oikeen innostua mistään. Varmasti poden myös lievää masennusta kun on jatkuvasti niin alakuloinen olo. Seksi on silti jatkuvasti mielessä, joka myös aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä ei se oma puoliso kuitenkaan mitään halua. Ei edes halua keskustella aiheesta, vaikka olen monesti yrittänyt, ihan tosissani.
Epätoivo on vallannut mielen, enkä näe enää kuin yhden vaihtoehdon pois. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä koska ero meidän kohdalla tulee olemaan ihan järjettömän iso asia kun on koko elämä rakennettu niin että oltais loppuelämä yhdessä.
Ja haluaisinkin olla loppuelämän hänen kanssaan, mutta en näillä ehdoilla mitä nyt on. Mietin myös monesti sitä että mitä jos tilanne jossain vaiheessa kääntyisikin toisin päin, kun ei me enää mitään nuoria olla. Odottaisiko ja hyväksyisikö vaimo sen? Jäisikö hän ja tyytyisi minuun, koko loppuelämäkseen, vaikka olisikin onneton?
M -41
Sähän olet ihan parhaassa iässä, 41-vuotias!
Itsekin 43-vuotias nainen ja meillä taas toisinpäin että mies ei halua. Miljoonat kerrat olen keskustellut asiasta minun eri tavoin.
Ihan just nyt en voi vielä erota, joten olen ottanut tehtäväkseni panostaa työhöni, lapsiimme ja omiin harrastuksiin sekä pidän huolen lähimmistä ystävyys/sisarus suhteista. Eipähän jää sitten tyhjän päälle kun ero koittaa. Hoitelen itse seksuaaliset tarpeeni mitä nyt joskus harvoin mies antaa.
Noin pari vuotta tässä vielä sitkutan mutta samalla teen koko ajan pientä työtä eroon liittyen kuten mitä kaikkea eron hoitaminen vaatii. Sitten kun sen ajankohta tulee tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja olo on niin varma kuin olla voi.
Tuo tulee johtamaan kurjistuneeseen tilanteeseen, huonoon suhteeseen ja lopulta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun vaimolta. Voin sanoa että kun tarpeeksi kauan tilanne jatkuu samana niin tapahtuu yksi kahdesta, tai molemmat. Jos on luihu mies, joka ei välitä sun tunteista, se lähtee vieraisiin. Jos on kunnollinen mies, joka sinusta välittää, niin se ottaa susta eron.
Itse vielä sinnittelen, mutta en usko että jaksan enää kauaa. Mulla on vielä sekin ongelma että kuulun siihen ei haluttujen miesten ikäryhmään, mutta samalla on vahva ajatus siitä että vielä olis ehkä kymmenisen vuotta mahdollista elää täyttä elämää.
Suurin suru on siinä kun huomaan kuitenkin sen että on muitakin naisia jotka minusta olisi kiinnostuneita, ainakin ulkonäöllisesti, kun saan välillä niitä vähän pidempään viipyviä kiinnostuneita katseita, mutta en tohdi lähteä edes yrittämään mitään.
Itsetuntoni on pohjamudissa, enkä jaksa enää oikeen innostua mistään. Varmasti poden myös lievää masennusta kun on jatkuvasti niin alakuloinen olo. Seksi on silti jatkuvasti mielessä, joka myös aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä ei se oma puoliso kuitenkaan mitään halua. Ei edes halua keskustella aiheesta, vaikka olen monesti yrittänyt, ihan tosissani.
Epätoivo on vallannut mielen, enkä näe enää kuin yhden vaihtoehdon pois. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä koska ero meidän kohdalla tulee olemaan ihan järjettömän iso asia kun on koko elämä rakennettu niin että oltais loppuelämä yhdessä.
Ja haluaisinkin olla loppuelämän hänen kanssaan, mutta en näillä ehdoilla mitä nyt on. Mietin myös monesti sitä että mitä jos tilanne jossain vaiheessa kääntyisikin toisin päin, kun ei me enää mitään nuoria olla. Odottaisiko ja hyväksyisikö vaimo sen? Jäisikö hän ja tyytyisi minuun, koko loppuelämäkseen, vaikka olisikin onneton?
M -41
Sähän olet ihan parhaassa iässä, 41-vuotias!
Itsekin 43-vuotias nainen ja meillä taas toisinpäin että mies ei halua. Miljoonat kerrat olen keskustellut asiasta minun eri tavoin.
Ihan just nyt en voi vielä erota, joten olen ottanut tehtäväkseni panostaa työhöni, lapsiimme ja omiin harrastuksiin sekä pidän huolen lähimmistä ystävyys/sisarus suhteista. Eipähän jää sitten tyhjän päälle kun ero koittaa. Hoitelen itse seksuaaliset tarpeeni mitä nyt joskus harvoin mies antaa.
Noin pari vuotta tässä vielä sitkutan mutta samalla teen koko ajan pientä työtä eroon liittyen kuten mitä kaikkea eron hoitaminen vaatii. Sitten kun sen ajankohta tulee tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja olo on niin varma kuin olla voi.
Sinulla kuumia fantasioita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun vaimolta. Voin sanoa että kun tarpeeksi kauan tilanne jatkuu samana niin tapahtuu yksi kahdesta, tai molemmat. Jos on luihu mies, joka ei välitä sun tunteista, se lähtee vieraisiin. Jos on kunnollinen mies, joka sinusta välittää, niin se ottaa susta eron.
Itse vielä sinnittelen, mutta en usko että jaksan enää kauaa. Mulla on vielä sekin ongelma että kuulun siihen ei haluttujen miesten ikäryhmään, mutta samalla on vahva ajatus siitä että vielä olis ehkä kymmenisen vuotta mahdollista elää täyttä elämää.
Suurin suru on siinä kun huomaan kuitenkin sen että on muitakin naisia jotka minusta olisi kiinnostuneita, ainakin ulkonäöllisesti, kun saan välillä niitä vähän pidempään viipyviä kiinnostuneita katseita, mutta en tohdi lähteä edes yrittämään mitään.
Itsetuntoni on pohjamudissa, enkä jaksa enää oikeen innostua mistään. Varmasti poden myös lievää masennusta kun on jatkuvasti niin alakuloinen olo. Seksi on silti jatkuvasti mielessä, joka myös aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä ei se oma puoliso kuitenkaan mitään halua. Ei edes halua keskustella aiheesta, vaikka olen monesti yrittänyt, ihan tosissani.
Epätoivo on vallannut mielen, enkä näe enää kuin yhden vaihtoehdon pois. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä koska ero meidän kohdalla tulee olemaan ihan järjettömän iso asia kun on koko elämä rakennettu niin että oltais loppuelämä yhdessä.
Ja haluaisinkin olla loppuelämän hänen kanssaan, mutta en näillä ehdoilla mitä nyt on. Mietin myös monesti sitä että mitä jos tilanne jossain vaiheessa kääntyisikin toisin päin, kun ei me enää mitään nuoria olla. Odottaisiko ja hyväksyisikö vaimo sen? Jäisikö hän ja tyytyisi minuun, koko loppuelämäkseen, vaikka olisikin onneton?
M -41
Sähän olet ihan parhaassa iässä, 41-vuotias!
Itsekin 43-vuotias nainen ja meillä taas toisinpäin että mies ei halua. Miljoonat kerrat olen keskustellut asiasta minun eri tavoin.
Ihan just nyt en voi vielä erota, joten olen ottanut tehtäväkseni panostaa työhöni, lapsiimme ja omiin harrastuksiin sekä pidän huolen lähimmistä ystävyys/sisarus suhteista. Eipähän jää sitten tyhjän päälle kun ero koittaa. Hoitelen itse seksuaaliset tarpeeni mitä nyt joskus harvoin mies antaa.
Noin pari vuotta tässä vielä sitkutan mutta samalla teen koko ajan pientä työtä eroon liittyen kuten mitä kaikkea eron hoitaminen vaatii. Sitten kun sen ajankohta tulee tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja olo on niin varma kuin olla voi.
Sinulla kuumia fantasioita...
Mee incel taas muualle kalastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se yrittää välillä keskustella mutta mä vaan tavallaan väistän sen aiheen ja vähättelen tilannetta"
Tuossa tavallaan ongelman ydin. Kannattaa kertoa miehelle, miltä oikeasti tunnet. Ja pyytää häntä kertomaan saman. Emily Nagoski on kirjoittanut naisten seksuaalisuudesta kirjan (Come as you are), jonka lukemisesta voisi olla sinulle (ja ehkä puolisollesi) hyötyä.
Parisuhde elää ja muuttuu läpi vuosien. Lapsia, työkuvioita, sairauksia, huolia kaikkea tulee ja menee. Siksi on joskus hyvä pysähtyä ja miettiä, miten näillä palikoilla saisi jotain järkevää aikaiseksi. Jos vetäytyy kuoreensa, vähättelee seksin merkitystä ja laiminlyö puolisoaan, seurauksena on todennäköisesti parisuhteen näivettyminen ja ero.
Puhukaa ihmiset, puhukaa! Ja hakekaa apua. Iso merkitys on silläkin jos tietää että puoliso haluaisi haluta.
Miten te jaksatte elää tuollaista elämää. Vaihtakaa naista, niin alkaa elämäkin taas maistua.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte elää tuollaista elämää. Vaihtakaa naista, niin alkaa elämäkin taas maistua.
Tai sitten voi oikaista selkärankansa, yrittää keskustella ja katsoa, onko molemmilla halua katsoa mitä olemassaolevista palikoista vielä saa rakennettua. Pikkulapsiarki voi olla aikansa niin kuormittavaa, ettei energia yksinkertaisesti riitä kaikkeen, ja silloin hoidetaan ensisijaisesti juuri ne lapset (joita on myös mies ollut tekemässä). Elämässä on erilaisia vaiheita, ja joskut on vain selvittävä huonompien aikojen yli parempaan. Parisuhteessa se olisi tarkoitus tehdä yhdessä.
Naisen, tai miehen, vaihtaminen ei välttämättä ongelmia korjaa, voi jopa hankaloittaa elämää entisestään, ne lapsetkin kun ovat edelleen vanhempiaan tarvitsemassa.
Stressihän tuossa varmaan pahin ongelma on. Liian monta rautaa tulessa, niin ei tunnu olevan aikaa eikä tarmoa hoitaa edes sitä pahinta ongelmaa, eli stressiä itseään.
Jos jotenkin löydät itsestäsi vielä vähän voimia ja saat kenties miehesikin mukaan talkoisiin auttamaan (esim lastenhoidon tms muodossa)...
Suosittelisin sinulle hikiliikuntaa 30 minuuttia kerrallaan 3-5 krt viikossa ja lisäksi 5-20 minuutin ohjatun mindfulness session joka päivä. Tuo liikunta kannattaa olla jotain sellaista, minkä voi aloittaa suoraan kotiovelta, ihan ajansäästösyistä. Mindfulnessiin löytyy app:eja tai sitten youtube-videoita.
Varmasti tuntuu siltä, ettei noihin ehdottamiini aktiviteetteihin ole aikaa ja mahdollisesti se on objektiivisesti tottakin. Siinä tapauksessa olisi luovuttava jostain nykyisistä aktiviteeteista ja tehtävä aikaa. Uhrauksista on kyse, mutta uskoisin näistä olevan sinulle apua stressiin, libidoon ja lopulta parisuhteeseenkin.
Seksihalut ja toisen huomioiminen ovat kaksi eri asiaa!
Seksihalut vaihtelevat. Jos joku odottaa puolisonsa olevan panokone vuosikymmenet läpi, niin saa jäädä yksin.
Sen sijaan meistä jokainen haluaa tulla nähdyksi, myös seksuaalisena olentona. Jos väistät ja vähättelet, tai jopa syyllistät, puolison haluja, niin kaivat aika syvälle avioeroon.
Pakota itsesi puhumaan asiasta. Jos et muuhun kykene, niin ottakaa vaikka iltarutiiniksi että puolisosi kertoo haluistaan. Säilyttäkää läheisyys, cuddlaaminen niinkuin nuoriso sanoo. Jos kykenet niin voit esim. runkata puolisollesi orgasmin. On tosi iso ero siinä että puolisi tekee sen kuin että itse vetää käteen. Jos kuitenkin joskus "annat" niin voisit tehdä sen omasta ehdotuksestasi korostaen sitä, että teet sen rakkaudesta vaikkakaan et halusta.
No lakkaa väistelemästä?
Varmaan ainoa tie tuossa olisi tutkia rehellisesti sitä, että olisiko jokin seksi kuitenkin kiihottavaa. Siis että jos kuitenkin voisit erota ja syttyä uudesta ja sinua aktiivisemmin tavoittelevasta miehestä tai erilaisesta, paremmasta seksistä niin ole tästä edes rehellinen itsellesi.
Jos taas et edes masturboi ja olet hormonaalisesti tai uupumuksen takia haluton, mutta miehesi on silmissäsi edelleen komea niin sitten työstämään eri ongelmaa.