Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu saanut burn outtia vapaaehtoistyossa? Nyt on omat jaksamiset jo ihan aarirajoilla. Tuntuu etta ajattelen muiden huolia 24 h ja minulta vaaditaan tai odotetaan yha
26.05.2007 |
useammin ja yhä useammalle juttelu- ym asioimisapua. En ole ottanut enää uusia autettavia, mutta olemassaolevienkin tarpeet kasvavat ja myöskin oma elämäntilanteeni on muuttunut kiireisemmäksi. En voi kuitenkaan sanoa, että sori vaan just sulle mulla ei ole enää aikaa, joten jätän nyt sut pois ringistäni. Toiminnanjohtaja sanoo vaan aina että tämä on vapaaehtoista, mutta epäsuorasti aina huokailee, että eipä noita kukaan muukaan ehdi hoitaa ja enkö mä nyt vielä vähän aikaa ja tän kerran...
Kommentit (5)
Teet vaikka taulukon viikosta tunnin tarkkuudella. Merkitset sinne mikä aika on mitäkin asiaa varten. Aloitat tärkeimmistä eli omista ja perheesi tarpeista.
Katsot paljonko jää aikaa vapaaehtoistoiminnalle. Käytä taulukkoa apuna kieltäytyessäsi liiasta vapaaehtoistyöstä " valitettavasti ei onnistu, ne päivät ovat jo täynnä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä puretaan auttamistyön kuormaa?
erityisesti vaapaaehtoistyöntekijöiden tulisi saada sitä. Sen yhteydessä voi opetella myös sen ein sanomista.
sydämellä tätä työtä. Ikävää kun tääkin on heti jostain ruikutusta, kun olen eniten huolissani myös näistä ihmisistä ja heidän auttamisesta.
ap
rajattomista ihmisistä? se on hyvin, hyvin yleistä. He vaativat aina vain enemmän ja enemmän vaikkapa yksinäisyyteen vedoten..
ystävätoiminnassahan on kai yleensä jokin sopimus että useinko nähdään, eikö teillä ole?
Mutta valitettavan usein kyllä tulee...
opettele ensiksi sanomaan ei uusille tehtäville vaikka miten ruikutettaisiin ja ilman huonoa omaatuntoa! Sinä teet jo niin paljon kuin jaksat!
Ja olemassaolevien tarpeet voivat kyllä kasvaa mutta sinä teet vain sen minkä voit. Et ole heidän äitinsä.