Voiko duunari vaurastua ja elää ns. vaurasta elämää?

Ne ei osaa vaurastua. Ne jotka tienaa hyvin, tuhlaa rahansa kalliiseen autoon ja omakotitaloon. Kummankin arvo sulaa silmissä. Auton hinta on hävitty viidessä vuodessa, talon hinta sulaa 30 vuodessa. Se toinen ryhmä joka harrastaa sijoittamista, sijoittaa kaiken. Elää alle köyhyysrajan, hel vetin nuukasti, ei matkustele, ostaa punalaputettua, ainoa ilonaihe on kytätä sitä sijoituksen arvonnousua. Mutta eihän se ole elämää? Sit perikunta kuittaa potin, ja laittaa kaiken haisemaan alta ajan. 

Olen duunari jolla vuosipalkka 40k€. Mulla velaton rivarikaksio ja ajan -21vm Lexus katumaasturilla. Osakesalkku 80k€. Poikamies ja elän mielestäni hyvää elämää. Mitään materiaa ei minulta puutu 👍

M39

Itsellä koulutuksena peruskoulu ja vuosi lukiota. Tulot tällä hetkellä 5500e-6000e/kk. Päälle päivärahat ja jos intoa (ja laskutaidottomuutta) riittää niin ylityöt.

Sijoitussalkku n 770k ja kaksi sijoitusasuntoa joista toinen etelä-euroopassa (kaavailtu loppusijoituspaikkani)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi esim. sijoittamalla mutta mikään rahasumma ei tee duunarista keskiluokkaista.

Mitä sä tarkoitat tuossa keskiluokkaisuudella? Mielentilaako?

Sitä mitä sillä sosiologiassa yleensä tarkoitetaan. Yhteiskuntaluokka ei ole suoraan tulojen tai varallisuuden funktio ts. köyhä peruskoulupudokas ei nouse keskiluokkaan voittamalla lotossa. Hyvin toimeentuleva duunari on silti duunari. Keskiluokkaiset ovat korkeasti kouluttautuneita (vähintään amk) ja keskimäärin eroavat arvoiltaan duunareista.

Tuo kuulostaa Suomen kontekstissa tosi jäykältä ajattelulta, kun emme ole voimakkaasti luokkayhteiskunta (ts. suurin osa tämän päivän akateemisesti koulutetuista keski-ikäisistä on korkeintaan toisen polven akateemisia), ja toisaalta nykyään niin monen ihmisen työ- ja koulutusura on tosi erilainen kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Nykyään on tavallista kouluttautua uudelleen ja vaihtaa alaa, sekä duunarialalta akateemiseksi että toisinpäin. Teollistumisen ja varsinkin rakennemuutoksen jälkeen tuntuu siltä, että mikään ei ole ollut pysyvää, joten tuollainen näkemys tuntuu tosi vanhanaikaiselta.

Suomi nimenomaan on luokkayhteiskunta (ei sääty-yhteiskunta). Oikeastaan kaikki yhteiskunnat ovat jollain tasolla luokkayhteiskuntia, koska ihmisillä (jopa lapsilla) on sisäänrakennettu halu olla tekemisissä samanlaisten kanssa. Siksi alaluokillakin omistusasuntolapset ja vuokratalolapset ovat keskenään, vaikka kukaan ei ole yhteiskuntaluokista kuullutkaan. Hyvä esimerkki on myös keskiluokan koulushoppailu, joka alkoi kauan ennen kuin kukaan tiesi mitä S2 tarkoittaa.

Mä en edelleenkään näe tuota luokkayhteiskuntaa Suomen kohdalla toimivana, kun täällä se liikkuvuus on niin suuri, eikä ihmisen tausta kerro kauheasti mitään siitä, missä asemassa hän aikuisena on. Totta kai on niin, että sekä huono- että hyväosaisuus periytyvät, mutta kun koko yhteiskunta on ollut niin suuressa muutoksessa ensin teollistumisen ja sitten rakennemuutoksen ansioista, ja tietenkin sen, mitä tällä hetkellä onkaan meneillään (joka siis vaikuttaa varsinkin työuriin ja niiden pysyvyyteen), että jaottelu alkaa mennä aika vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi esim. sijoittamalla mutta mikään rahasumma ei tee duunarista keskiluokkaista.

Mitä sä tarkoitat tuossa keskiluokkaisuudella? Mielentilaako?

Sitä mitä sillä sosiologiassa yleensä tarkoitetaan. Yhteiskuntaluokka ei ole suoraan tulojen tai varallisuuden funktio ts. köyhä peruskoulupudokas ei nouse keskiluokkaan voittamalla lotossa. Hyvin toimeentuleva duunari on silti duunari. Keskiluokkaiset ovat korkeasti kouluttautuneita (vähintään amk) ja keskimäärin eroavat arvoiltaan duunareista.

Tuo kuulostaa Suomen kontekstissa tosi jäykältä ajattelulta, kun emme ole voimakkaasti luokkayhteiskunta (ts. suurin osa tämän päivän akateemisesti koulutetuista keski-ikäisistä on korkeintaan toisen polven akateemisia), ja toisaalta nykyään niin monen ihmisen työ- ja koulutusura on tosi erilainen kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Nykyään on tavallista kouluttautua uudelleen ja vaihtaa alaa, sekä duunarialalta akateemiseksi että toisinpäin. Teollistumisen ja varsinkin rakennemuutoksen jälkeen tuntuu siltä, että mikään ei ole ollut pysyvää, joten tuollainen näkemys tuntuu tosi vanhanaikaiselta.

Suomi nimenomaan on luokkayhteiskunta (ei sääty-yhteiskunta). Oikeastaan kaikki yhteiskunnat ovat jollain tasolla luokkayhteiskuntia, koska ihmisillä (jopa lapsilla) on sisäänrakennettu halu olla tekemisissä samanlaisten kanssa. Siksi alaluokillakin omistusasuntolapset ja vuokratalolapset ovat keskenään, vaikka kukaan ei ole yhteiskuntaluokista kuullutkaan. Hyvä esimerkki on myös keskiluokan koulushoppailu, joka alkoi kauan ennen kuin kukaan tiesi mitä S2 tarkoittaa.

Eihän keskiluokka halua tehdä distinktiota mmuuttajiin, vaan köyhiin väristä välittämättä. Ikiaikainen asia.