Olen alkoholisti kuten äitinikin, joimme yhdessä ja se oli lähes ainoa tapa säilyttää välillämme yhteys kunnes raitistuin.

En ole edes kovin vihainen hänelle enää vaikka välillämme on ollut todella kipeitä ja vaikeita asioita. Hän on traumatisoitunut syystä tai toisesta josta ei ole voinut puhua eikä jostain syystä ole kyennyt elämänsä aikana hakemaan tai vastaanottamaan apua vaan asiat ovat menneet pahemmiksi. Aloitin juomisen jo nuorena ja se mahdollisti meillä läheiset välit. Vaikkakin rikkinäiset niin silti olimme tiivisti yhdessä ja joimme usein, riitelimme mutta silti pidimme yhtä. Kuitenkin monet asiat menivät todella liian pitkälle ja päihteet aiheuttivat liikaa elämässä kärsimystä monella tavalla. Minun oli pakko raitistua ja se oli upea asia elämässäni. Äidin ja minun välit ovat etäiset monen asian yhteisvaikutuksena ja on tavallaan surullista, että näin on käynyt. Toivottavasti joskus saisin kysymyksiini vastauksia, että miksi äitini on ollut niin rikki. Harmittaa etten ole kyennyt häntä auttamaan vaikka tiedän, että jokaisen on otettava vastuu itse loppupeleissä elämästään ja valinnoistaan.