Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi lähteä vuodeksi rauhanturvaajaksi.
25.05.2007 |
Vähän ristiriitaiset ajatukset asiasta. Lapset vasta pieniä, vanhin 4v ja kuopus 8kk. Vuoden, parin päästä lähtisi.
Mies on puhunut tuosta aiemminkin, mutta en jotenkin ymmärtänyt ottaa ihan todesta, tuntuu ihan hullulta, että voisi jättää lapset niin pitkäksi aikaa. Kävishän se toki välillä kotona mutta silti...
Meillä ei ole mennyt kauhean hyvin viime aikoina, mies on sotkenut raha-asioita ja elänyt uudelleen jotain kadotettua nuoruutta, ja suoraan sanottuna, MINULLE olisi luultavasti vain helpotus, jos todella lähtisi. Mutta lapset... Ovat jo nyt välillä niin vieraantuneita isästään, joka käy kotona lähinnä kääntymässä ja sotkemassa ennen kuin taas lähtee jonnekin.
En tiedä, sanokaa nyt hyvät naiset jotain, että saisin edes jonkinlaisen mielipiteen asiasta muodostettua. Entä jos en haluakaan sitä enää takaisin, kun kerran on lähtenyt? Ja miten lapset, esikoinen eritoten, kestää ajatuksen, että isä lähtisi ihan omasta halustaan pois meidän luota?
Kommentit (9)
Tosin meillä ei ollut silloin vielä lapsia, henk. koht. en hyväksyisi pienten lasten " hylkäämistä" tuolla tavoin enkä jaksa uskoa, että mieskään haluaisi enää lähteä. Paljonhan siellä kuitenkin on perheellisiä miehiä.
Minä sanoisin, että anna miehen mennä. Jos suhteenne on kestääkseen, ko. kokemus varmasti vain vahvistaa välejänne ja toisaalta jos suhteenne on menossa metsään, menee se sinne joka tapauksessa jossain vaiheessa. Lapsille ero isästä on toki rankka, mutta jos mies on ajatuksen päähänsä saanut, ei sitä voi kukaan muu hänen päästään pois ottaa, tai jos yrittää, tuloksena korkeintaan katkeroitunut ukko.
Tsemppiä ajatusten pyörittelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvähän se olisi sinun sitten iloisena leskenä elellä kun olisi raha-asiat kunnossa...
no ihan oikeasti, minä en päästäisi omaa miestäni missään nimessä rauhanturvaajaksi. minusta se ei ole perheellisen miehen työtä eikä tätä nykyä edes perheettömänkään :(
Sullehan se olisi myös helppo pois pääsy huonosta suhteesta. Aikaa järjestellä asiat eroa varten. Ja jos sattuu niin, että päätättekin jatkaa yhdessä, niin laita mies käymään testeissä palattuaan takaisin suomeen.
Ei toimivista avioliitoista lähdetä vuodeksi muualle ihan vain sen pelkän rauhanturvaamisen vuoksi.
Otetaanko sinne kaikki jotka haluaa lähtee? Suurin osa sieltä tulee elävän takasin että eipäs yleistetä vaikka vuoden aikana on tosin kuollut 2 suomalaista rauhanturvaajaa.
Itse tunnen ( en siis " tiedä" vaan tunnen) 4 rauhanturvaajaa. Yksi oli Libanonissa ja kolme Kosovossa. Näistä kaksi on toisistaan tietämättä sanoneet suoraan, että vain hullu siellä paneskelee paikallisia, tautien riskejä on todella korostettu ja suomalaiset osaa kyllä olla siellä fiksusti. Alkon käyttökin on hyvin rajatttua, joten ei se mitään riemulomaa ole tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päällisin puolin ihan fiksu, armeijassa oli sotilaspoliisina ja juossut kaikenmaailman vapaaehtoisissa harjoituksissa jälkeenpäin. Ei mikään sotahullu :)
Enkä edes jaksaisi uskoa, etteikö se elävänä takaisin tulis, kurjia poikkeuksia on tietysti, mutta harvoinhan noita rauhanturvaajia loppujen lopuksi kuolee. Taitaa oikeasti oma työ täällä kotimaassa olla riskialttiimpaa.
Mietin itsekin sitä, että katkeroituuko mies sitten loppuelämäkseen, jos ei nyt pääse kun polte olis. Toisaalta, enhän minäkään pääse kotoa yhtään mihinkään edes puolikkaaksi viikonlopuksi, enkä ole jaksanut (vielä) asiasta katkeroitua.
No, ainakin olen sitten lasteni kanssa kotona sen ajan, kun mies olisi poissa. Tästä voi kyllä tulla vaikka tappelu :)
Nyt kuitenkin nukkumaan, mieskin kotiutunee vasta aamuyöstä, joten ei tämä varmaan tänä iltana pähkimällä miksikään muutu.
ap
Mies lähti juuri EU:N nopean toiminnan joukkoihin. Pesti kestää reilun vuoden. Käy toistaiseksi kotona noin joka viikonloppu kun nyt on ensin koulutusaika.
Hän sai kutsun alkuvuodesta, kysyi mielipidettäni asiaan. Minusta oli todella törkeää että edes ehdotti, meillä on kaksi alle 3v lasta. Sanoin kuitenkin että minä en voi seistä unelmiesi tiellä, mies vain katkeroituisi minuun. Annoin itse miettiä mikä on parhaaksi. Ja niin mies lähti..
Minulla on helppoa, viihdyn yllättäen lasten kanssa ilman miestä. Ikävä ei juurikaan ole. Miehellä on kova ikävä meitä. Nuorin lapseni on alle vuoden, en osaa sanoa mitä hän ajattelee, kovasti ilostuu aina isänsä nähdessään. Esikoinen on kohta 3v, hän kaipaa isäänsä, kyselee isästään, muttei suostu enää puhumaan isälleen puhelimessa.
Minusta tämä on hyväksi parisuhteellemme mutta ei lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin todella sydämetöntä. Toivottavasti on sen arvoista.
Libanoniin muuten en miestäni päästäsi, siellä saattaa leimahtaa täysi mittainen sota milloinka vaan ja rauhanturvaajat jäis sitten kyllä jalkoihin. Olen itse käynyt ao. maassa ja siellä kauheesti puhuivat hotellin pitäjät sun muut kuinka kauheesti ne suomalaiset rauhanturvaajat ryyppäs siellä ennen, joskus 80-luvulla.. Moni toi vaimonkin sieltä kuulema kun usea oli poikamies mennessään sinne.
panevat siellä vieraita naisia ja takaisin tullessa avioliitto on jo kuollut.