Toinen käy töissä - toinen ei, onko se ongelma
Kaikki miehet ovat sanoneet että tuloerot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja sijoituksia on kasvamassa.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos hän muuttaisi luokseni isoon omakotitalooni ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon naisen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti miehessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan miehen ja tämä voisi olla kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän ylempää keskiluokkaa ja kumppanillani ei, hän elää itseasiassa toimeentulotuella eikä ole ilmeisesti vähään aikaan töitä hakemassa, koska minä maksan yhteiset kustannuksemme viettäessämme aikaa keskenämme.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa kyllästyn rahoittamaan molempien elämää ja herääkin keskustelu siitä, miten taloutta voitaisiin paremmin tasapainottaa jos kummatkin kävisivät töissä ja osallistuisivat yhteisiin kuluihin. Tästä sitten luultavasti aiheutuisi riitoja ja joutuisin päättämään parisuhteen siihen. Parempi ehkä sittenkin jatkaa toistaiseksi sinkkuna ja vaihtaa miestä, kunnes löytää itselleen oikean, työssäkäyvän ihanan puolison.
Kommentit (14)
Taas sama tarina. Näköjään miehistä pulaa, kun tämän tästä löytyy toimeentulotukiasiakkaita keskituloisille kumppaneiksi.
Toisten elämä on niin tylsää, että pitää tänne tulla hourailemaan fantasioitaan.
anopille on. tosiasiassa taitaa olla kokoajan yleisempää. ainakin toisella vielä on työ.
Jotenkin tuntuu että tuosta yhtälöstäsi puuttuu koko ajan se tärkein, rakkaus. Pohdiskelet asiaa hyvin ja rationaalisesti mutta siinä hyvässä toimivassa parisuhteessa asia ei kokemukseni mukaan näyttäydy noin.
Elän itse avioliitossa jossa minä, nainen, olen ollut käytännössä koko ajan se parempituloinen. Mies kyllä ansaitsee mutta alle keskipalkan. Silti en oikein tunnista tuota ongelmaa meillä. Minä toki olen kautta vuosien kustantanut monia asioita enemmän. Mutta ihan vain silkasta rakkaudesta ja koska tykkään että rakastamallani ihmisellä on hyvä olla. Ja samoin mies on voinut vähistä rahoistaankin ostaa jotain kivaa (vaikka ei kovin kallista) minulle ihan vain koska haluaa ilahdutta minua.
Tämä ei tietenkään toimi jos toinen on sellainen että haluaa hyötyä toisesta tai ei ole sitä aitoa toiselle hyvää haluavaa rakkautta.
Ei ole ongelma paitsi sulle se on.
Tiedätte varmaan että mieheltä katkeaa kaikki tuet jos muuttaa asumaan kanssasi, jos ei edes ole työnhakija?
Jeps, päätä jo miten aiot elää elämäsi äläkä sekoa näihin pennittömiin, työtä vieroksuviin miehiin!
Millasta se on yksin asua isossa omakotitalossa?
Eli miehille ei ole ongelma mutta APlle on ongelma jos tulot eivät ole samat. Selvä. Tai ainakin AP ei aip rahoittaa miestä. Miehen tulot ovat yhteisiä ja omat tulot ovat ainoastaan itselleen. Onhan noita nähty ennenkin.
Et taida rakastaa miestä jos jätät sen takia ettei ole töissä
Jos olet sitä mieltä niin sitten se on varmaan niin.
Sama trolli ja samat vuodatukset. Lue sitä vanhaa ketjua. Jankuti jankuti.
Miksi ei voi etsiä sitä jo aiemmin tehtyä ketjua kuin aina spämmätä uudella. Luulis löytyvän kun viljelet tätä samaa aihetta joka viikko. Tai keksi välillä jokin uusi tarina.