Uusi seurustelusuhde ja kumppanin välit vanhempiin
Koitetaas uudestaan kun äskeinen aloitukseni poistettiin jostain syystä.
Eli, aloitin uuden suhteen ja mitä pidemmälle tämä menee, sitä oudompi olo minulle tulee siitä miten kiinni kumppani on vanhemmissaan. Aikaisemmillakin kumppaneilla on ollut läheiset ja hyvät välit vanhempiin, itsellänikin on, mutta tästä tulee sellainen olo että asia menee yli. Tekisi mieli sanoa että hei, tässä pitäisi alkaa aikuistua. Ollaan molemmat melkein 30v.
Poikaystävä asuu melkein vanhempiensa naapurissa. Ensin ajattelin että tämä on vain olosuhteiden sanelemaa ja kiva sattuma kun on voinut pysyä niin lähellä, mutta nyt on pikkuhiljaa selkiytynyt että tämä on ihan tietoisesti valinnut kaikki opiskelut ja työt sen mukaan että saisi olla lähellä vanhempiaan. Ja nyt on selvinnyt myös se että tämä ei aio muuttaa kovin kauas vanhempiensa luonta. Olen ihmetellyt kun tämän jääkaappi on aina niin tyhjä ja kämppä niin siisti, mutta nyt on selvinnyt että tämä syö aina vanhemmillaan. Nyt lipsautti senkin että tämän vanhemmat käyvät myös siivoamassa tuolla.
Tämän sisaruksilla on kaikilla käytännössä sama tilanne. Kaikki näistä ihmisistä ovat kuitenkin ihan fiksuja, korkeakoulutettuja aikuisia, mutta kenelläkään ei ole omaa perhettä ja vapaa-aika menee vanhemmilla hengatessa, töissä tai siinä että vanhemmat kuskaa johonkin tai tekevät jotain näiden kanssa. Kyllä, vanhemmat kuskaavat näitä aikuisia ihmisiä harrastuksiinkin eestaas monia kertoja viikossa.
En ole aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa suhteessa, miten pahaan ansaan olen kävelemässä? Käykö tässä niin että minulla on kohta anoppi joka marssii omilla avaimilla sisälle kun olen kylpytakissa, tukka takussa aamukahvilla?
Kommentit (7)
On todella outoa, tai ainakaan en haluaisi olla se, joka yrittää tunkeutua tuohon symbioosiin.
Uteliaisuudesta, onko miehen sisaruksilla puolisoita? Lapsia? Miten heitä kohdellaan?
Marssii marssii. Ja käy vaihtamassa huonekalujenne paikat kun olette lomamatkalla. Koettu on.
Italiassa tuossa ei olisi mitään outoa kunnes puoliso astuisi kuvioihin. Sielläkin kuitenkin lapset itsenäistyvät vanhemmistaan kun menevät naimisiin. Poikaystäväsi ei kyllä vaikuta itsenäistyneen yhtään. Osaako laittaa edes itse ruokaa? Vaarana on, että joudut toimimaan hänelle äitinä kun hänellä ei ole mitään arjen taitoja. Sellaista et varmaankaan halua.
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, tai ainakaan en haluaisi olla se, joka yrittää tunkeutua tuohon symbioosiin.
Uteliaisuudesta, onko miehen sisaruksilla puolisoita? Lapsia? Miten heitä kohdellaan?
Ei ole. Tiedän sen verran että yksi heistä oli kihloissa, mutta tämän ex-kihlatusta on puhuttu vähän siihen sävyyn ettei tästä tykätty. Ap
Jätä tällainen mammanpoika. Kokemuksesta voin kertoa, että tuo ei lopu koskaan. Aikanaan kyllä muutettiin 27 vuotiaan poikaystävän kanssa 40 km päähän. Hän oli siis asunut noin vanhaksi vanhempiensa luona. Itse olin 21 ja en oikein tajunnut kuinka epätavallista tuo noin vanhaksi lapsuudekodissa asuminen oli. No äippähän alkoi kulkea viikottain kuin kotonaan ja muina aikoina soitteli, että koska tulet kotiin käymään ja ettekö voisi muuttaa tähän lähelle jne. Aina tullessaan kantoi 4-6 pussia ruokaa meille. Oli maidoista ja perunoista lähtien. Olisi halunnut kokata meillä ja puhui kuinka tuo omat väliineensä meille sitä varten. Tutki paikkoja, aukoi kaappeja ja käski minua siivomaan. En tiedä kuinka kestin tuota 4 vuotta. Äitinsä kävi sitten työpaikallanikin kinuamassa, että ottaisin poikansa takaisin. Joo, ei.
On outoa.