4v lapsen viihdyttäminen
Alan olla aika pulassa lapseni kanssa. 4 vuotias vaatii jatkuvaa viihdyttämistä eikä minulla meinaa kestää mielenterveys enää. Tiedän, itse halusin lapsia, mutta vuosien saatossa oma mielenterveys on mennyt todella huonoksi enkä meinaa selvitä enää. 5-6h arkipäivisin ja yli 10h viikonloppuisin. En keksi enää tekemistä, isosiskoonsa ei kiinnosta viettää hetkeäkään aikaa pikkusiskonsa kanssa, 6 vuoden ikäero niin ymmärtäähän sen.
Ei vain itselläni kestä kuunnella sitä valitusta ja itkua kun kukaan ei halua tehdä mitään hänen kanssaa, päiväkoti pelastaa paljon.
Kommentit (69)
Palkkaa pelle positiivi pitämään seuraa. Hän jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi osata jo leikkiä yksikseenkin.
Yksin leikkiminen ja joutilaisuus kehittää luovuutta, kun ei saa kaikkea valmiina, vaan se leikki pitää keksiä itse.
Ton ikäinen leikkii pippelillään jo monta tuntia.
Mulla on samanlainen lapsi ja saman ikäinenkin. Minä olen ihan kylmänviileästi todennut, että en jaksa leikkiä hänen kanssaan koko ajan. Jonkun aikaa roikkuu, kunnes kyllästyy ja menee itsekseen touhuamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää viihdyttää jatkuvasti? Ota mukaan normaaliin arkiseen puuhailuun. Tämä ei tietysti toimi, jos itse makaat sohvalla tuijottamassa puhelinta.
Otankin, mutta ei mulla ole niin paljoa arjessa puuhaa. Ruuanlaitto, pyykkienpesu ja siivous. Siihen saa sen 2h menemään. Siinä on päivää jäljellä todella paljon.
Loppu ajan makaat sohvalla? Lähde nyt vaikka kävelylle, retkelle, vettä ja korppua evääksi tai hienot eväät ja ihan mihin vaikka pihalle syömään niitä tai kauemmas. Jos ei jaksa muuta voi leikkiä kotia, jossa on koira ja makaa siellä sohvalla..
Onko lapsen isä kuvioissa? Jos lapsi tarvitsee koko ajan viihdyttäjää, niin eikö myös isä voisi olla hänen kanssaan? Tosin 4-vuotias viihtyy hyvin, kun hänet ottaa mukaan ihan tavallisiin asioihin kuten ruuanlaittoon, leipomiseen, siivoamiseen, pyykkitouhuihin jne. Ja tuon ikäinen kyllä jo pystyy toimimaan itsekseen eli leikkimään, katslemaan kirjoja, katselemaan telkkaria, askartelemaan jne. Sovi aluksi vaikka 15 min aika joka hänen tulee olla omissa puuhissaan ja jos hän viihtyy, niin jatka aikaa kuin huomaamatta.
- menkää arkena esim. päivällisruoan jälkeen ulos, varsinkin nyt loppukesällä, leikkipuistoon tai urheilukentälle potkimaan palloa
- leiki lapsen kanssa vähän aikaa niin, että annat hänelle täyden huomion ja sitten sano, että äiti lepää nyt vähän, sun täytyy keksiä itse tekemistä. Ja sitten toistat vaan tätä
- Viikonloppuna lähde aamulla lapsen/lasten kanssa jonnekin ulos, esim. kiertäkää eri leikkipuistoja, metsäretkelle, uimahalliin, talvella tietty pulkkamäkeen jne.
- Leiki ns. low key leikkejä, esimerkiksi ottakaa duplo legot tai brio junarata esille ja rakentakaa sitä. Siinä leikki syntyy itsestään eikä tarvitse keksiä kaikenlaisia mielikuvitusmaailmoja
- pelatkaa lautapelejä, joista kaikki tykkäävät (ehkä jopa isosisko)
- ulkona keinupehvis on hyvä leikki
- kutsu lapsen pk-kavereita välillä kylään ja toivottavasti tapahtuu myös vastavuoroisesti
4-vuotiasko se teillä huushollia pyörittää? Vaatii ja vaatii, ja on oppinut, että annat periksi. Opeta lapselle, että toisten rajoja pitää kunnioittaa. Äiti haluaa nyt olla hetken rauhassa.
Mä keksin silloin paljon tekemistä kodin ulkopuolella. Leikkikentille, uimaan, museoihin, pyöräilemään, paljon kaveritreffejä että lapsi tuli meille ja toisinpäin. Otin mukaan kampaajalle, lääkärille, kaikkialle.
Välillä myös pädiä tai teeveetä. Ei lainkaan huono omatunto siitäkään.
Onko loma vai miksi ei ole päiväkodissa?
Muistan kun lapsena valitin vanhemmille, että "mulla ei oo mitään tekemistä", niin vastaus oli "en minä ole mikään ohjelmatoimisto".
Meillä on 2 lasta 5 vuoden ikäerolla ja minä olen äiti enkä mikään 24/7 seuraneiti ja leikkitäti. Molemmat lapset ovat leikkineet yksin jo 1v. Tai viihtyivät jo vauvana jumppamatolla jumppalelun alla ja minä sain rauhassa lukea lehteä ja juoda kahvit. Poika tarvitsi vain autot, legot ja pallon ja ruokaa ja parit halit niin oli tyytyväinen puuhailija. Tyttö hoiti nukkeja, teki palapelejä, tanssi ja lauloi titinallen tahtiin. Oikeastaan ainut mitä minun piti tehdä oli lukea tytölle satuja 2 kertaa päivässä mutta hän opetteli itse lukemaan 5v niin luin enää iltasadun. 4v lapset leikki turvallisella pihalla naapurin lasten kanssa niin siihenkään ei minua enää tarvittu. 4v molemmilla oli jo harrastuksiakin. Siis omia. Ei enää vanhempilapsi-jumppaa tai muskaria ym. Se on vähän mihin lapset opettaa.
Tässä voi olla kyse myös siitä (anteeksi ap) että lapsi reagoi äidin mt-ongelmiin ja uupumukseen. Eli on hädissään äidin vuorovaikutuksen puutteesta. Toivottavasti saat apua ja lepoa, ap. Mutta yritä keskittyä lapseesi täysillä joka päivä edes hetki, ja kertoa miten ihana ja tärkeä hän on.
Tein lapsen kanssa paljon palapelejä ja hän innostui niiden tekemisestä niin paljon, että lopulta halusi tehdä niitä yksin. Pelasimme myös monia lautapelejä.
Lopeta viihdyttäminen. Kotihommia puuhailin lasten kanssa. Joskus rakentelin legoja, väritettiin tai muovailtiin yhdessä ja luettiin kirjoja ja puuhailtiin pihalla. Muuten lapset leikki omiaan. Ei roikuttu lahkeessa tai maristu turhia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen lapsi ja saman ikäinenkin. Minä olen ihan kylmänviileästi todennut, että en jaksa leikkiä hänen kanssaan koko ajan. Jonkun aikaa roikkuu, kunnes kyllästyy ja menee itsekseen touhuamaan.
Ei kukaan jaksa leikkiä lapsen kanssa koko ajan, ei kaveritkaan. Lapsen on hyvä oppia, että se on ihan ok, myöhemmin taas leikitään yhdessä. Ei ihminen voi olla riippuvainen muiden jatkuvasta huomiosta, niin ei kannata lasta totuttaa sellaiseen. Sellainen ei ole tervettä. Pitää oppia huomioimaan muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää viihdyttää jatkuvasti? Ota mukaan normaaliin arkiseen puuhailuun. Tämä ei tietysti toimi, jos itse makaat sohvalla tuijottamassa puhelinta.
Siksi koska nykyihmiset on vieraantuneet elämästä. Ennen olisi sanottu että turpa kiinni ja sen jälkeen yksin 14 tunniksi lehmiä paimentamaan satoi tai paistoi.
No niikö tehtiin??? 🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen lapsi ja saman ikäinenkin. Minä olen ihan kylmänviileästi todennut, että en jaksa leikkiä hänen kanssaan koko ajan. Jonkun aikaa roikkuu, kunnes kyllästyy ja menee itsekseen touhuamaan.
Ei kukaan jaksa leikkiä lapsen kanssa koko ajan, ei kaveritkaan. Lapsen on hyvä oppia, että se on ihan ok, myöhemmin taas leikitään yhdessä. Ei ihminen voi olla riippuvainen muiden jatkuvasta huomiosta, niin ei kannata lasta totuttaa sellaiseen. Sellainen ei ole tervettä. Pitää oppia huomioimaan muutkin.
Lapset pitää pienestä totuttaa että eina löperrellä yhdessä ja inaukseseen lähdetä lapsen oillin mukaan konttimaan. Niistä tulee tasan sellaisia kun itse ne pienestä ostat. Minun kaikki 3 lasta leikkivät ja itse tekemisnsä keksivät. Tosin ostin heille kuhunkinikään sopivaa tekemistä, leluja ,pelejä ym... jos niitten kanssa soutaa ja huopaa niin sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Äiti on maailman kaunein sana. Varsinkin, kun kuulet sen 47 kertaa ennenkuin saat aamulla ensimmäisen kahvin kuppiin.
Onko lapsella aina ollut tylsää ja vaatinut aikaa? Mitä teet, kun lapsi kinuaa 'viihdytystä'?
Pakotan itseni ulos pyöräilemään tai vaan kävelemään. En pysty leikkimään kovin pitkiä aikoja. Toivoisin, että saisin apua mielenterveyspuolelta tähän jaksamiseen, ei mulla ole pitkään aikaan ollut mieli terveenä. Olisi hirveän kiva vielä joskus tuntea muitakin tunteita, kuin väsymystä ja sitä loputonta ahdistusta.
Ikävää että syytät tilanteesta lastasi, kun kyse on siitä, että olet itse päästäsi vialla.
Ahdistaa .. mitä jos touhuaisir sen lapsesi kanssa, omakin mieli siinä virkistyy
Vähän rajoja sille lapselle.