Tuntuu että tässä yhteiskunnassa on aina joka paikassa sellainen ydinporukka...
...jotka on aina "aurinkoisella puolella", sunny side.
Muut katselevat vierestä.
Itse olen huomannut että uuden ryhmän muodostuttua ne sosiaaliset ja aurinkoiset ihmiset lyöttäytyvät viimeistään 1-2 vuoden päästä yhteen: vaisummat jäävät kuten aurinkokunnassa joku Pluto kiertämään kauempaa. Ja ihailemaan ja kadehtimaan niiden lämpöisten ja sosiaalisten porukkaa, jotka kiertävät kissanristiäiset ja konsertit. Itse yritän olla aurinkoinen ja jutella, mutta koskaan en pääse ydinporukkaan.
T: Ulkoreunalla olija
Kommentit (5)
Tämähän se on. Olen aina ulkokehällä ja se tuodaan jotenkin ihan ilmi. Kelpaan korvaksi tarvittaessa, muuksi en eikä olemassaoloani tunnusteta.
Laukkalinnassa on sulle sopivammat kaverit ja ne ei syrji sua,a😀
En edes halua olla joidenkin tyhjäpäiden kanssa joiden mielestä on edes olemassa mitään hierarkioita. Haluan vain olla rauhassa. Olen kurkkuani myöten täynnä kaikenlaisia älykääpiöitä idioottimaisine vouhotuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on. Olen aina ulkokehällä ja se tuodaan jotenkin ihan ilmi. Kelpaan korvaksi tarvittaessa, muuksi en eikä olemassaoloani tunnusteta.
Niin. Mä kelpaan, jos sen suositun ihmisen paremmat kaverit ei pääse tai sillä suositulla on yksinäinen ajanjakso tai on hetkellisesti riidoissa muiden kanssa. Tai jos multa tarvitaan palvelusta. Kelpaan kuuntelijaksi silloin, kun sillä suositulla on murheita joita sen aurinkoinen sisäpiiri ei ehdi kuunnella.
Mutta olen ollut hetkellisesti aurinkoisella puolella ja samaa teen itsekin: kiinnostun vain niistä puoleensavetävistä tyypeistä ja unohdan huoneessa ne hiirulaiset. Mutta kyllä pidemmän päälle yritän huomioida hiirulaisetkin kutsumalla heitä kylään.
...kunnes itse tipahdan taas ulkoreunalle.
Sitten jotkut empaattiset ydinporukkalaiset suostuvat vaivoin ja kohteliaisuuttaan olemaan ulkoreunalaisten kanssa. Ei-empaattiset eivät jaksa kuin joskus nopeasti jututtaa heitä.