Kokemuksia paniikkihäiriöstä? ov

olisin kiitollinen kaikista kokemuksista, ja etenkin vinkeistä jolla helpottaa tilannetta -ap

Kannattaa suoraan mennä psykiatrille, eikä mihinkään terveyskeskuksen yleislääkärille (eivät välttämättä tajua ko. sairaudesta mitään). Paniikkipotilaita voidaan miltei AINA auttaa! Tsemppiä!



T. Itse vakavasta ahdistuksesta/paniikkioireilusta kärsivä

poissa töistä sairaseläkkeillä kyseisen " vian" vuoksi.

Siitä kannattaa/täytyy yrittää päästä eroon ennenkuin tilanne pahenee!

Tasosta riippuen erilaisia apukeinoja on lääkkeistä käytännön harjoituksiin! Toimettomaksi ei saa jäädä pelkojen vangiksi kotiin.



Jos oireet ovat fyysisiä ja tulevat tietyissä tilanteissa niin lääkäriltä saa sellaisen reseptin lääkkeeseen jota voi ottaa TARVITTAESSA esimerkiksi työpaikan kokouksia tai työmatkoja tms varten.



Jos paniikki liittyy masennukseen tai muuhun krooniseen häiriöön on olemassa pitkäkestoisia lääkityksiä, mutta niitä ei kannata kevein perustein aloittaa.



Paniikista ja kohtauksista voi päästä eroon kun ne kohtaa aste asteelta, pikkuhiljaa, niitä voi oppia kontrolloimaan ilman lääkkeitä, ja niistä puhuminen auttaa.



Stressi, kahvinjuonti, huonot yöunet yms lisäävät paniikki- ja ahdistusoireita! Rytmit ja rutiinit on siis syytä pitää kunnossa ja terve ruokavalio!

työpaikkalääkäristä voi alottaa. Jos ongelma jo pahenemaanpäin,voi kirjottaa res. lääkkeet jotka helpottaa (mun miehelle kirjotti heti ekakerralla kun mies kertoi oireista).

eivät he välttämättä oikeasti ymmärrä, mistä on kyse! Psykiatri osaa kirjoittaa oikeat lääkkeet ja oikean annostuksen (paniikkipotilailla lääkitys pitää aloittaa todella pienellä annoksella)..

heti aloittaa. Niitä määrätään aivan liian helposti kaikille joilla oireet vähänkin viittaavat paniikkiin.

Monet oireilut voivat olla kausikohtaisia ja jostain tapahtumasta johtuvia. Siksi olisi paljon suositeltavampaa pyrkiä pääsemään paniikista eroon tarvittaessa-lääkkeiden avulla!

Auttaan nopeasti, pitää oireet poissa eikä aiheuta riippuvuutta. Parempi mitä nopeammin saa apua. Paniikkihäiriö on elimellinen sairaus. Aivoista puuttuu serotoniinia ja lääkkeillä puutoksen voi korjata.

serotoniinin vajeesta! Masennuksen syynä on usein serotoniinin puutos ja siihen auttaa lääkitys, mutta paniikkikohtauksiin voi auttaa beetasalpaajat, joita ei tarvitse joka päivä säännöllisesti syödä!



Ja serotoniinilääkitys on pitkä prosessi jota ei kannata ilman hyvää syytä (masennus, vakava pitkäölle edennyt paniikkihäiriö-> aiheuttaa masennusta)aloittaa.

Samat lääkkeet auttavat molempiin. On ihan turhaa kärsiä sairaudesta, johon on olemassa lääkitys. Ei ketään kehoteta sinnittelemään ilman sydänlääkkeitä tai vaikkapa insuliinia, jos niitä tarvitsee.

Aloitetaan lääkärin ohjeen mukaan lääkitys, joka paniikkihäiriössä auttaa todella nopeasti. Minulla auttoi noin viikossa. Masennuksessa apu tulee vasta viikkojen jälkeen. Jossain vaiheessa voi koittaa lääkityksen lopetusta taaskin lääkärin ohjeen mukaan. Mitään vieroitusoireita tms ei tule ko lääkkeiden lopetuksesta.

Aloin saada kohtauksia, jolloin tuli tunne että kuolen. Pyörrytti, ahdisti ja tuli tunne että on päästävä äkkiä johonkin pois. Yksin oleminen kotonakin oli vaikeaa. Todella inhottava olotila joka hyvin pian muuttui yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi. Oireita alkoi olla koko ajan kohtausten välilläkin. Lääkitys alkoi auttaa ensimmäisen viikon jälkeen ja parin viikon päästä olin kuin eri ihminen. Hyvä tk-lääkäri joka tajusi tilanteen ja osasi auttaa oli kullan arvoinen.

Minulle tuli ensimmäiset paniikkihäiriön oireet noin 24-vuotiaana, kun olin ekassa pidempiaikaisessa työpaikassani ja olin ajoittain hyvin stressaantunut työstä. Oireet olivat mm. näitä: sydämen hakkaaminen, tukehtumisen tunne, kuoleman pelko jne.



En mennyt kuitenkaan lääkäriin, vaan pitkän kesäloman aikana toivuin vähitellen, eivätkä oireet enää palanneet. Mutta kun tästä on jo vuosia aikaa, niin viime aikoina paniikkihäiriö tuntuu puhjenneet jälleen. Olen taaskin kiireisessä työssä. Stressi ei näköjään sovi minulle. Kohtaus saattaa tulla ihan yhtäkkiä, tarvitaan vain pieni fyysinen aistimus kehossa, esim. sellainen että en saakaan nielaistua kunnolla (ilman ruokaa). Siitä nousee hetkessä kuoleman pelko ja epätodellinen olo, siis paniikki. MUTTA tämä ei ole kuitenkaan niin vahvaa, että kokisin tarvitsevani lääkitystä ja lääkärin apua. Järkeilen itselleni, ettei tässä ole mitään hätää. Kohtauksia ei tule kovin usein, eivätkä ne kestä kovin kauan, mutta tulleessaan ne ovat tietenkin aina epämukavia ja vähän pelottaviakin.



Olen ajatellut, että pärjään ilman lääkkeitä. Tiedän, että minun pitäisi vain levätä ja elää säännöllisesti, siten paniikkioireet pysyisivät poissa.

Mutta nyt tätä ketjua lukiessani jäin miettimään, onko vaaraa että paniikkihäiriö muuttuu voimakkaammaksi sairaudeksi ja kenties kroonistuu, jos sitä ei hoideta lääkityksellä. Mitä mieltä olette siitä?