No nyt se naaman rupsahtaminen tapahtui
40 v lähenee, niin nyt tää naama muuttui roikkuvaksi bulldogiksi ja jotenkin miehiseksi. Kaikki huonot piirteet korostuu. En ota itsestäni juurikaan valokuvia, mutta olin tapahtumassa jossa niitä otettiin ja järkytyin ulkonäöstäni kun sain kuvat nähtäville.
Oikeasti mietin jo botoxia ja muita hoitoja. Tosi turhamaista on joo ja ajattelin, etten ikinä niihin lähde, mutta tää väsähtänyt roikkonaama on kamala...
Milloin teillä naama rupsahti ja mitä teitte asialle? Vai hyväksyittekö vaan vanhenemisen? Mitä fiiliksiä kävitte läpi?
Kommentit (6)
Ite olin kaunis poika nuorena luulin että näytän miehisemmalta vanhana nyt vaan rumalta. Mielummin kaunis hitin näköinen poika kuin ruma mies.
Paskapuhetta. Täytin juuri 57. Nyt se buldog.aikakausi alkaa, mutta eipä siinä sitten.
Taidat kuvitella omiasi, olet vielä nuori. Toki ulkoinen vanheneminen on yksilöllistä. Itsellä naama alkoi rupsahtamaan vasta lähempänä viittäkymppiä. No joo, onhan se vähän karua tajuta oma vanhenemisensa, mutta taas toisaalta enpä mä siitä sen enempää jaksa järkyttyä enkä varsinkaan ikinä mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin ryhtyisi. Se on vaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tänä kesänä alkoi. N57
Niin ja sanoisin, ettei valokuviin kannata luottaa. Ne korostaa ihan ihme juttuja.
Joo minäkin näin vasta itsestäni valokuvia, tiesin jo ennestään rupsahtamisestani toki mutta nyt järkytyin leuanalusheltasta ja kauhean poimuisesta kaulasta, siis myös sivulta katsottuna. Näitä en ollut aiemmin tajunnutkaan. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä. Ehkä jokin jumppa tai kasvojooga edes vähän auttaisi?