Miten selvisitte pitkäaikaisen lemmikin kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 vuotiaan spanielin vein piikille. Sinne se jäi, eläinlääkäriasema hoiti loput. Onhan se aina ikävää, mutta se kuuluu elämäni kiertokulkuun eikä elämäni siitä mullistanut eikä tullut henkistä romahdusta, sori siitä. M43

Sinne se jäi? Siis et ollut mukana tilanteessa vaan jätit sinne yksin odottaan piikkiä? Et jääny viimeiseksi hetkeksi sen luokse? Oot sä kanssa melkonen ystävä

Minä vein kissan eläinlääkärille kun se oli kipeä ja ne halusi ottaa kokeita ja jätin kissan lääkärille ja menin kotiin odottamaan tuloksia. Sieltä soitettiin ja sanottiin että munuaisarvot on niin pahat että ei ole mitään tehtävissä ja he kysyivät haluanko olla paikalla kun annetaan lopetuspiikki. Ei tullut mieleenkään sanoa että ei, ei kissa varmaan ymmärrä koko asiaa, mutta halusin silti olla paikalla sen viime hetkinä.

Ei siitä jotkut pääsekään. Miksi pitäisi päästä? .... Kunhan vaan ei jatkuvasti mieti ja muistele.

Kerroin, et maalla pentukissa, tiskasin, niin pyöri aina jaloissa. Nostin sen tuvan puolelle, niin eikun kohta takaisin kiehnäämässä.

Vilja-aitassa oli rotanmyrkkyjä, niitä uudempia eli menivät jotenkin hömelöksi, laahustivat pitkin pihaa. Pikkukolli sai sen kiinni. Menin ottamaan sitä pois suusta, niin alkoi murisemaan kuin koira! .... Ne myrkyt eivät ois kuulemma tehneet mitään kissalle ja koiralle.

Sen kissan emo oli (kuulemma taas) kuollut, jäänyt maantiellä auton alle. Sen pentukissan piti sitten pärjätä omillaan. Se kissa eli sitten yli 20 vuotta. Hidas siitä kyllä tuli, iän myötä (kenestäpä ei).

Niin, vaikka olin vain vieras siellä maalla, niin se katti teki kyllä syvän vaikutuksen, minuun ja moneen muuhunkin.