Hieno titteli , mutta päiväkodin arki ei ole muuttunut mihinkään
Tuntuu, että varhaiskasvatuksen opettajan koulutukseen pääsee nykyään melkein kuka tahansa, mutta titteli sen kun hienonee. 🤔 Silti päiväkodin arki ei ole mihinkään muuttunut: vaipanvaihtoa, pukemista, ruokailuja, ulkoilua, lohduttamista, käsien pesua, sotkujen siivoamista ja lasten perustarpeista huolehtimista.
Mihin se työ olisi muka muuttunut?
Lapset tarvitsevat ihan yhtä paljon hoivaa, syliä, ohjausta ja aikuisen läsnäoloa kuin 10 tai 20 vuotta sitten. Ei lapsen vaipanvaihto muutu pedagogiseksi työksi sillä, että sen tekee hienommalla tittelillä.
Toki varhaiskasvatuksen opettajalla on pedagoginen vastuu ja koulutukseen kuuluu paljon muutakin kuin käytännön hoivatyötä. Mutta välillä tuntuu, että todellisuus ja tittelin ympärille rakennettu mielikuva ovat aika kaukana toisistaan. Päiväkodin arki on edelleen hyvin konkreettista lasten kanssa tekemistä, eikä sitä arkea voi ulkoistaa hienojen nimikkeiden alle.
Kommentit (6)
Se voisi olla laadukkaampaa, jos ja kun luovuttaisiin esim. subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja pienennettäisiin ryhmäkokoja. Ehdittäisiin oikeasti toteuttamaankin sitä pedagogiikkaa sen päivän aikana. Nyt vaan hoidetaan liukuhihnalta ja sammutellaan tulipaloja. Ja väitetään että pedagogiikka toteutuu päivän jokaisena hetkenä, pottahetkestä ulkoiluun. Sanoa voi toki aina, mutta ei se siitä totta tee…
Nykylapset on vielä tosi vaativia kasvattaa, koska lapset kasvatetaan pienestä pitäen hyvin yksilöllisesti ja rajattomuus on melko tavallista. Eli siinä missä ennen 1/10 lapsesta tarvitsi aikuisen koko ajan vierelle ohjaamaan ja/tai vahtimaan, nyt se luku on helposti 5/10.
T. Vakassa töissä
Mun mielestä on hyvä, että päiväkodissa on töissä ihmisiä, joilla on hieman syvällisempi tietämys lapsen kehityksestä ja tunne-elämästä. Mun mielestä siitä on jotain tutkimustakin, että opettajien korkeampi koulutus on positiivisessa yhteydessä lasten hyvinvointiin. Olen myös itse ollut huomaavinani (voi toki olla harhaa) että korkeammin koulutetut opettajat ovat lasten kanssa keskimäärin kärsivällisempiä ja rakentavampia.
Käytännössä varhaiskasvatuksen opettaja on lapsiryhmän kanssa noin tunnin päivässä eli tämä uudistus poisti lapsiryhmästä yhden aikuisen, joka nyt suunnittelee, koordinoi, viestii, kirjaa ja pitää yhteyttä yhteistyötahoihin samalla kun lapsiryhmä on yhdistetty toiseen ja molemmista on vastuussa harjoittelija.
Suomalaiset kodit ovat hyvin polarisoituneita. On työssäkäyvän keskiluokan koteja, joista tulee hyvin ravittu, terve lapsi päiväksi, kun vanhemmilla on töitä. Ja sitten on nälkäisiä ja huonostihoidettuja lapsia, joku ei osaa kieltä, toisella on oppimishäiriöitä, keskittymishäiriöitä, väkivaltaisuutta jne jne jne. Päiväkodissa pitää olla osaamista saattaa nämä toiset lapset koulukuntoisiksi. Ei siihen riitä ammattikoululaisen osaaminen.
Pelkkä osaaminen vaan ei riitä, jos ei ole resursseja. Omassakin ryhmässä on monta tuettavaa lasta ja tiedän miten pitäisi toimia. Mutta kun en voi revetä moneen paikkaan kerrallaan ja käsiäkin on vain kaksi, niin vaikeaa on.
Joo samaa 💩💩💩💩