Älä ruoki trollia: Case Peltokangas ja persut

Mauri Peltokankaan eilinen ulostulo sopii hyvin perussuomalaisten pitkään käyttämään poliittiseen viestintään. Hän kirjoitti SDP:n ”kiintiömuslimista” ja kysyi, ”ajaako mahdollinen muslimi-demari kantasuomalaisen asiaa”. Kohun jälkeen puolustus oli tuttu: en väittänyt mitään, kysyin vain.

1. ”Minähän vain kysyin”

Peltokangas ei suoraan väitä, ettei muslimi voisi ajaa kantasuomalaisten etua, vaan esittää sen kysymyksenä. Epäilys tulee silti välitetyksi. Kohun syntyessä voi vetäytyä kirjaimellisen tulkinnan taakse: ”minähän vain kysyin”. Tätä kutsutaan plausible deniabilityksi – viesti menee perille, mutta vastuun sen sisällöstä voi kiistää.

2. ”Kantasuomalainen” on olennainen sana

Peltokangas asettaa muslimin ja kantasuomalaisen vastakkain. Kysymys ei enää ole siitä, ajaako SDP:n poliitikko sinun etujasi, vaan voiko tuollainen ihminen ajaa meidän etujamme.

Poliittinen vastakkainasettelu muutetaan identiteettien vastakkainasetteluksi – meihin ja muihin.

3. Keskustelu palautetaan mmuuttajiin ja islamiin

PS:lle on edullista, että julkisuudessa puhutaan mmuutosta, islamista ja kansallisesta identiteetistä. Ne ovat puolueen vahvoja ydinteemoja.

Paljon hankalampaa on keskustelu hallituksen tuloksista: työttömyydestä, velasta, leikkauksista, ostovoimasta ja taloudesta. Niissä PS joutuu vastaamaan itse harjoittamastaan politiikasta.

Peltokankaan ulostulo vaihtaa keskustelun tehokkaasti:

Miten hallitus on onnistunut? – Voiko muslimi edustaa kantasuomalaisia?

Ei voida tietää, oliko juuri tämä ulostulo tietoisesti suunniteltu näin, mutta sen poliittinen vaikutus sopii PS:n strategiaan erinomaisesti.

4. Kohu ei välttämättä ole epäonnistuminen

Populistisessa viestinnässä ketju voi mennä näin:

Provokaatio – media reagoi – vastustajat tuomitsevat – viesti saa valtavan näkyvyyden – ”mitään ei saa sanoa” – ryhmäidentiteetti vahvistuu.

Samalla media levittää alkuperäisen viestin paljon suuremmalle yleisölle kuin poliitikko itse pystyisi.

5. Viestintä toimii kahdella tasolla

Kannattajille viesti on: ”Katsokaa mitä tapahtuu – demarit ovat tuomassa muslimin ministeriksi.”

Julkisuudessa puolustus on: ”En sanonut niin. Kysyin vain.”

Kohdeyleisö ymmärtää vihjauksen, mutta puhuja voi kiistää sen kirjaimellisen merkityksen perusteella.

6. Vastustajat joutuvat PS:n valitsemalle kentälle

Kun muut puolueet tuomitsevat Peltokankaan puheet, ne samalla osallistuvat hänen aloittamaansa keskusteluun muslimeista, mmuuttajista ja suomalaisuudesta.

Tämä on agenda-settingin paradoksi: myös vastustajien suuttumus kasvattaa viestin näkyvyyttä.

Siksi tapausta ei kannata nähdä vain yksittäisenä rasistisena somepäivityksenä. Se noudattaa tuttua kaavaa:

Provokaatio – muut reagoivat – keskustelu siirtyy PS:n vahvoihin teemoihin – puolue saa valtavasti näkyvyyttä – tarvittaessa vetäydytään puolustukseen: ”minähän vain kysyin”.