Muita, joita ahistaa etukäteen sovitut tapaamiset ja menot, jopa hyvien ystävien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan tämä on syynä sille ettei eräs ystäväni halua ikinä lyödä tapaamisia lukkoon vaan jättää kaiken aina auki. Olen miettinyt kovasti mistä se johtuu. En yleensä tiedä edes saman päivän aikana olemmeko tapaamassa vai emme, ja se on aiheuttanut paljon ajantuhlausta kun päivä on varattuna ja tapaaminen ei välttämättä onnistukaan kun hänellä onkin muuta menoa.

Sitten taas toisaalta hän tuntuu valitsevan viime hetkellä aina mieluisimman menon joten kyse ei kai ole pelkästään siitä että asioiden sopiminen ahdistaa, vaan siinä on jotain muutakin. Jotain sellaista ettei halua sitoutua mihinkään jos tuleekin muuta. Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen etten enää aina edes yritä  sopia tapaamisia kun se jättää minut lähes aina roikkumaan epätietoisuudessa vähintään loppupäiväksi. Hän kun ei välttämättä tule paikalle edes sovittuihin menoihin.

Miksi olet missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa?

Jos ei kykene sopimaan mitään, niin sellaisten kanssa välit poikki.

Ihan samanlaista. Olen miettinyt että miksi, ja huomaan että on jokunen ihminen joiden tapaamista en "pelkää", ja ne ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin olla ihan oma itseni. Perheenjäsenten tapaamiseen liittyy aina jotain lapsuuden kuormaa sekoittuneena velvollisuudentunteeseen, minusta se on erityisen raskasta. Eli kai se liittyy siihen, miten alitajuisesti tai ihan tietoisesti tuntee että jonkun ihmisen seurassa pitää olla. Minulla ainakin se liittyy siihen. Olen todella kova tai hyvä tai herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, ja se on tietysti raskasta ja tekee ajatuksen toisten tapaamisesta hankalan, vaikka se ei sitten yhtään olisikaan. Ajattelen jotenkin liikaa sitä että minä kannattelen ja olen vastuussa siitä miten ihmisten kanssa olo sujuu. Ja sitten tosiaan jälkeenpäin huomaan yleensä aina että turhaa oli, ja oli kivaa. 

On samaa. Spontaanit menot ei ahdista niin paljon kuin viikkoja etukäteen sovitut.