Muita, joita ahistaa etukäteen sovitut tapaamiset ja menot, jopa hyvien ystävien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan tämä on syynä sille ettei eräs ystäväni halua ikinä lyödä tapaamisia lukkoon vaan jättää kaiken aina auki. Olen miettinyt kovasti mistä se johtuu. En yleensä tiedä edes saman päivän aikana olemmeko tapaamassa vai emme, ja se on aiheuttanut paljon ajantuhlausta kun päivä on varattuna ja tapaaminen ei välttämättä onnistukaan kun hänellä onkin muuta menoa.

Sitten taas toisaalta hän tuntuu valitsevan viime hetkellä aina mieluisimman menon joten kyse ei kai ole pelkästään siitä että asioiden sopiminen ahdistaa, vaan siinä on jotain muutakin. Jotain sellaista ettei halua sitoutua mihinkään jos tuleekin muuta. Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen etten enää aina edes yritä  sopia tapaamisia kun se jättää minut lähes aina roikkumaan epätietoisuudessa vähintään loppupäiväksi. Hän kun ei välttämättä tule paikalle edes sovittuihin menoihin.

Miksi olet missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa?

Jos ei kykene sopimaan mitään, niin sellaisten kanssa välit poikki.

Ihan samanlaista. Olen miettinyt että miksi, ja huomaan että on jokunen ihminen joiden tapaamista en "pelkää", ja ne ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin olla ihan oma itseni. Perheenjäsenten tapaamiseen liittyy aina jotain lapsuuden kuormaa sekoittuneena velvollisuudentunteeseen, minusta se on erityisen raskasta. Eli kai se liittyy siihen, miten alitajuisesti tai ihan tietoisesti tuntee että jonkun ihmisen seurassa pitää olla. Minulla ainakin se liittyy siihen. Olen todella kova tai hyvä tai herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, ja se on tietysti raskasta ja tekee ajatuksen toisten tapaamisesta hankalan, vaikka se ei sitten yhtään olisikaan. Ajattelen jotenkin liikaa sitä että minä kannattelen ja olen vastuussa siitä miten ihmisten kanssa olo sujuu. Ja sitten tosiaan jälkeenpäin huomaan yleensä aina että turhaa oli, ja oli kivaa. 

On samaa. Spontaanit menot ei ahdista niin paljon kuin viikkoja etukäteen sovitut.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista. Olen miettinyt että miksi, ja huomaan että on jokunen ihminen joiden tapaamista en "pelkää", ja ne ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin olla ihan oma itseni. Perheenjäsenten tapaamiseen liittyy aina jotain lapsuuden kuormaa sekoittuneena velvollisuudentunteeseen, minusta se on erityisen raskasta. Eli kai se liittyy siihen, miten alitajuisesti tai ihan tietoisesti tuntee että jonkun ihmisen seurassa pitää olla. Minulla ainakin se liittyy siihen. Olen todella kova tai hyvä tai herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, ja se on tietysti raskasta ja tekee ajatuksen toisten tapaamisesta hankalan, vaikka se ei sitten yhtään olisikaan. Ajattelen jotenkin liikaa sitä että minä kannattelen ja olen vastuussa siitä miten ihmisten kanssa olo sujuu. Ja sitten tosiaan jälkeenpäin huomaan yleensä aina että turhaa oli, ja oli kivaa. 

Tämä, ja muille samaa kokeville, niin veikkaan että autismi resonoi aika hienosti, ja sehän ei ole vika, vaan ominaisuus, jonka tiedostaminen itsellä helpottaa omaa oloa ja turhaa itsensä syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan tämä on syynä sille ettei eräs ystäväni halua ikinä lyödä tapaamisia lukkoon vaan jättää kaiken aina auki. Olen miettinyt kovasti mistä se johtuu. En yleensä tiedä edes saman päivän aikana olemmeko tapaamassa vai emme, ja se on aiheuttanut paljon ajantuhlausta kun päivä on varattuna ja tapaaminen ei välttämättä onnistukaan kun hänellä onkin muuta menoa.

Sitten taas toisaalta hän tuntuu valitsevan viime hetkellä aina mieluisimman menon joten kyse ei kai ole pelkästään siitä että asioiden sopiminen ahdistaa, vaan siinä on jotain muutakin. Jotain sellaista ettei halua sitoutua mihinkään jos tuleekin muuta. Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen etten enää aina edes yritä  sopia tapaamisia kun se jättää minut lähes aina roikkumaan epätietoisuudessa vähintään loppupäiväksi. Hän kun ei välttämättä tule paikalle edes sovittuihin menoihin.

Miksi olet missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa?

Koska aina kun onnistutaan näkemään, hän vaikuttaa siltä että tapaa mielellään ja se saa uskomaan että ollaan edelleen ystäviä.

Nyt en vain ole varma onko kyseessä sovituista menoista ahdistuja joka ei halua sitoutua vai päättämätön joka valitsee eniten miellyttävän menon ja ottaa yhteyttä vain kun hänestä siltä tuntuu. Vai sekä-että.

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn kokoamaa:

 

 

"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen. 

 

Syitä ahdistukselle

 

Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.

Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.

Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.

Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.

Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "

Se, että nämä mainitut asiat pitävät paikkansa, ei tarkoita, että ap:n kokemus olisi yleinen tai edes normaali. Kaikki ihmiset tarvitsevat vapaata aikaa ja osa menoista voi olla vähemmän innostavia. Mutta jos jatkuvasti ihan kaikki sovitut menot lähtökohtaisesti ahdistavat noin valtavasti, taustalla on joko psykiatrinen tai neurologinen ongelma. Oire on tavallinen ahdistuneisuudesta kärsivillä ja autisteilla. Ahdistuneet ahdistuvat. Autisteille muuttuvat rutiinit ja suunnitelmat ovat vaikeita. Osalla on pda eli ulkoapäin tulevat vaatimukset rassaavat heitä jopa silloin, kun ne on tarkoitettu mukaviksi asioiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn kokoamaa:

 

 

"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen. 

 

Syitä ahdistukselle

 

Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.

Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.

Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.

Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.

Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "

Se, että nämä mainitut asiat pitävät paikkansa, ei tarkoita, että ap:n kokemus olisi yleinen tai edes normaali. Kaikki ihmiset tarvitsevat vapaata aikaa ja osa menoista voi olla vähemmän innostavia. Mutta jos jatkuvasti ihan kaikki sovitut menot lähtökohtaisesti ahdistavat noin valtavasti, taustalla on joko psykiatrinen tai neurologinen ongelma. Oire on tavallinen ahdistuneisuudesta kärsivillä ja autisteilla. Ahdistuneet ahdistuvat. Autisteille muuttuvat rutiinit ja suunnitelmat ovat vaikeita. Osalla on pda eli ulkoapäin tulevat vaatimukset rassaavat heitä jopa silloin, kun ne on tarkoitettu mukaviksi asioiksi. 

Auttaako noissa jos jättää kaikki suunnitelmat auki niin että voi viime minuutille kuulostella omaa fiilistä ja olla lähtemättä tai tehdä jotain muuta jos tuntuu siltä?

Pohdin koska se tuntuu lähinnä itsekkyydeltä mutta jos siihen onkin joku muu syy.

Minulla on ollut tämä aina. Olisi kiva nähdä kavereita spontaanisti, mutta etukäteen kalenterissa kaikki merkinnät uuvuttavat ja stressaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn kokoamaa:

 

 

"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen. 

 

Syitä ahdistukselle

 

Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.

Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.

Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.

Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.

Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "

Se, että nämä mainitut asiat pitävät paikkansa, ei tarkoita, että ap:n kokemus olisi yleinen tai edes normaali. Kaikki ihmiset tarvitsevat vapaata aikaa ja osa menoista voi olla vähemmän innostavia. Mutta jos jatkuvasti ihan kaikki sovitut menot lähtökohtaisesti ahdistavat noin valtavasti, taustalla on joko psykiatrinen tai neurologinen ongelma. Oire on tavallinen ahdistuneisuudesta kärsivillä ja autisteilla. Ahdistuneet ahdistuvat. Autisteille muuttuvat rutiinit ja suunnitelmat ovat vaikeita. Osalla on pda eli ulkoapäin tulevat vaatimukset rassaavat heitä jopa silloin, kun ne on tarkoitettu mukaviksi asioiksi. 

Auttaako noissa jos jättää kaikki suunnitelmat auki niin että voi viime minuutille kuulostella omaa fiilistä ja olla lähtemättä tai tehdä jotain muuta jos tuntuu siltä?

Pohdin koska se tuntuu lähinnä itsekkyydeltä mutta jos siihen onkin joku muu syy.

Tämä on aivan loistava tapa ärsyttää muita ihmisiä, menettää ihmissuhteita ja päästä ikävistä kutsuista eroon loppuiäksi.

 Tiedän yhden tutun, joka pani välit poikki kokonaan ihmiseen, joka tapasi usein muuttaa mielensä yhteisistä menoista. Tällainen tyyppi tuhlaa toisen aikaa. Se kohta on varattuna muidenkin kalenterissa eikä siihen voi ottaa muuta, vaikka haluaisikin. Ja monet muut odottavat innolla yhteisiä menoja. 

Vaikka miten olisit autisti tmv, niin eivät muut ihmiset lopulta ole niin anteeksiantavaisia, että jatkavat kutsumista ja pyytämistä, jos sinä pyyhit sopimuksilla pyllyäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn kokoamaa:

 

 

"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen. 

 

Syitä ahdistukselle

 

Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.

Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.

Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.

Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.

Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "

Se, että nämä mainitut asiat pitävät paikkansa, ei tarkoita, että ap:n kokemus olisi yleinen tai edes normaali. Kaikki ihmiset tarvitsevat vapaata aikaa ja osa menoista voi olla vähemmän innostavia. Mutta jos jatkuvasti ihan kaikki sovitut menot lähtökohtaisesti ahdistavat noin valtavasti, taustalla on joko psykiatrinen tai neurologinen ongelma. Oire on tavallinen ahdistuneisuudesta kärsivillä ja autisteilla. Ahdistuneet ahdistuvat. Autisteille muuttuvat rutiinit ja suunnitelmat ovat vaikeita. Osalla on pda eli ulkoapäin tulevat vaatimukset rassaavat heitä jopa silloin, kun ne on tarkoitettu mukaviksi asioiksi. 

Auttaako noissa jos jättää kaikki suunnitelmat auki niin että voi viime minuutille kuulostella omaa fiilistä ja olla lähtemättä tai tehdä jotain muuta jos tuntuu siltä?

Pohdin koska se tuntuu lähinnä itsekkyydeltä mutta jos siihen onkin joku muu syy.

Tämä on aivan loistava tapa ärsyttää muita ihmisiä, menettää ihmissuhteita ja päästä ikävistä kutsuista eroon loppuiäksi.

 Tiedän yhden tutun, joka pani välit poikki kokonaan ihmiseen, joka tapasi usein muuttaa mielensä yhteisistä menoista. Tällainen tyyppi tuhlaa toisen aikaa. Se kohta on varattuna muidenkin kalenterissa eikä siihen voi ottaa muuta, vaikka haluaisikin. Ja monet muut odottavat innolla yhteisiä menoja. 

Vaikka miten olisit autisti tmv, niin eivät muut ihmiset lopulta ole niin anteeksiantavaisia, että jatkavat kutsumista ja pyytämistä, jos sinä pyyhit sopimuksilla pyllyäsi.

Eiku meinaan sitä että pitäisikö yrittää ymmärtää ystävää joka tekee noin. Itse olen se joka on varannut kalenterista aikaa kun toinen varmistaa tulonsa myöhemmin kun ei osaa vielä sanoa varmaksi eikä sitten tule, ollut viime minuutille epätietoisuudessa siitä tavataanko vai ei ja odottanut tunteja kun toinen ei tulekaan silloin kun arvioi pääsevänsä.

Jos tuohon on joku oikea syy eikä vain itsekkyys nii pohdin pitäisikö sitä yrittää ymmärtää enemmän, kun syynä voi olla juurikin tuo sitoutumiskammo joka johtuu jostain psykologisesta tai neurologisesta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn kokoamaa:

 

 

"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen. 

 

Syitä ahdistukselle

 

Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.

Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.

Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.

Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.

Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "

Se, että nämä mainitut asiat pitävät paikkansa, ei tarkoita, että ap:n kokemus olisi yleinen tai edes normaali. Kaikki ihmiset tarvitsevat vapaata aikaa ja osa menoista voi olla vähemmän innostavia. Mutta jos jatkuvasti ihan kaikki sovitut menot lähtökohtaisesti ahdistavat noin valtavasti, taustalla on joko psykiatrinen tai neurologinen ongelma. Oire on tavallinen ahdistuneisuudesta kärsivillä ja autisteilla. Ahdistuneet ahdistuvat. Autisteille muuttuvat rutiinit ja suunnitelmat ovat vaikeita. Osalla on pda eli ulkoapäin tulevat vaatimukset rassaavat heitä jopa silloin, kun ne on tarkoitettu mukaviksi asioiksi. 

Auttaako noissa jos jättää kaikki suunnitelmat auki niin että voi viime minuutille kuulostella omaa fiilistä ja olla lähtemättä tai tehdä jotain muuta jos tuntuu siltä?

Pohdin koska se tuntuu lähinnä itsekkyydeltä mutta jos siihen onkin joku muu syy.

Tämä on aivan loistava tapa ärsyttää muita ihmisiä, menettää ihmissuhteita ja päästä ikävistä kutsuista eroon loppuiäksi.

 Tiedän yhden tutun, joka pani välit poikki kokonaan ihmiseen, joka tapasi usein muuttaa mielensä yhteisistä menoista. Tällainen tyyppi tuhlaa toisen aikaa. Se kohta on varattuna muidenkin kalenterissa eikä siihen voi ottaa muuta, vaikka haluaisikin. Ja monet muut odottavat innolla yhteisiä menoja. 

Vaikka miten olisit autisti tmv, niin eivät muut ihmiset lopulta ole niin anteeksiantavaisia, että jatkavat kutsumista ja pyytämistä, jos sinä pyyhit sopimuksilla pyllyäsi.

Eiku meinaan sitä että pitäisikö yrittää ymmärtää ystävää joka tekee noin. Itse olen se joka on varannut kalenterista aikaa kun toinen varmistaa tulonsa myöhemmin kun ei osaa vielä sanoa varmaksi eikä sitten tule, ollut viime minuutille epätietoisuudessa siitä tavataanko vai ei ja odottanut tunteja kun toinen ei tulekaan silloin kun arvioi pääsevänsä.

Jos tuohon on joku oikea syy eikä vain itsekkyys nii pohdin pitäisikö sitä yrittää ymmärtää enemmän, kun syynä voi olla juurikin tuo sitoutumiskammo joka johtuu jostain psykologisesta tai neurologisesta syystä.

Vaikka ihmisellä kuinka olisi syy, sinun ei tarvitse sietää mitä vain. On oma valintasi, mitä siedät ja mitä et. Luultavasti vähemmistö katselisi tuollaista toistuvaa odotuttamista ja pompottelua.

Ei tarvi sietää ei, ja myös toisin päin toivoisi ymmärrystä. Vaikka tapaamiset miten ahdistaisivat, silti pitäisi ottaa myös ystävät huomioon.

Jotenkin silti luulen että suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei tee jatkuvasti ohareita tai anna kavereiden odottaa. 

Sitä voisi vähintään reilusti sanoa että päivä ei sovi, eikä luvata ilmoittaa myöhemmin jos kerta tapaaminen ei ole kuitenkaan prioriteettilistan kärjessä.

Muistan kun nk ystävä sanoi lähtevänsä kanssani kävelylle, tai siis lupasi soitella tarkemmin myöhemmin, ja loputulos oli että sain lähteä yksin kun hänelle tulikin jotain muuta menoa. Tuollaisessa tapauksessa kyseessä ei oikein voi olla ahdistus tulevista tapaamisista koska mieluisammat tapaamiset kelpaavat kyllä vaikka olisi kuinka ihmisten keskellä.

Ehkä ahdistus kalenteriin merkityistä pakkomenoista, mutta hän ei kyllä selvästi ajatellut asiassa muita kuin itseään. 

Lapseni kummitäti teki kivoja ohareita. Sovittiin vaikka että hän tulee torstaina puoli viideltä meille kahville. No, me leivoimme lasten kanssa, katettiin pöytä ja odotettiin. Ei tullut. 

Monta päivää myöhemmin sitten saattoi laittaa viestin että ai niin muuten, en silloin sitten jaksanutkaan lähteä kun siivosin! Toiste sitten!

En enää kutsunut.