Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka olisi saanut jäädä lukematta?
12.08.2026 |
Minulla kirja, jossa mies luetteli seksikokemuksiaan. Älkää kysykö, miksi lainasin sen. Hyi hemmetti.
Entä teillä?
Kommentit (42)
Ehkä Mein Kampf. Toisaalta käännyin nazziksi sen luettuani, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Khao lakin sydän, kertoo tsunamissa lapsena perheensä kadottaneesta vaikeasta teinistä joka matkustaa takaisin Khao Lakiin. Ihan tylsää, vaikka päähenkilöä yritetäänkin koko ajan korostaa jollain tavalla.
Raamattu. Rasistisempaa, seksistisempää, väkivaltaisempaa, kansanmurhaisempaa ja mielenhäiriöisempää tekstiä saa kyllä hakea....
Lukeminen kannattaa aina, mutta Jumalat juhlivat öisin olisi jäänyt kesken, ellei se olisi ollut ainoa lomareissulla mukana ollut kirja.
Idioottien ympärillä. Tee sitä henkilö x kanssa. Henkilö Yn kanssa tuut toimeen niin. Sitten ön kanssa pitää toimia tyyliin z,ö,i.
En ole maailmassa miellyttääkseni muita. Ajattelin sen olevan jotain paljon muuta. Että miksi ihmiset toimii miten toimii ja miten elämässä mennään ikävistä tilanteista eteenpäin. Jäi lukematta. Ehkä vaan väärinkäsitys kun en kaupassa tajunnut käydä kirjaa paremmin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Da Vinci -koodi. Sellaista valmiiksipureskeltua huttua, historian poskille lyömistä ja itsestäänselvyyksiä, että oksat pois.
Varmaan sen takia oli suosittu, koska vetoaa siihen ihmisryhmään, jolle Aku Ankka ja Teräsmies on hienointa korkeakulttuuria.
En ymmärrä, miten oli best seller -listan kärjessä.
Se on helppo. ihan samaa mietin sen Larssonin Millenium-sarjan kanssa aikoinaan. Että miten ihmeessä tämä voi olla niin suosittu. Itsellä kirja, jonka lukemisen aloittamistakin kadun on Nabokovin Lolita.
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu. Haluan ajatella, että se on ajan kuvausta ja kirjailijan omia fantasioita. Myös se seitsemän sisarta sarja oli aivan käsittämätöntä huttua, luin pari ja totesin, että ei vaan kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista kirjaa, mutta se kertoi historiallisesta naishenkilöstä miehen kirjoittamana. Naisen elämäntehtävä oli saada jumalten valkoista nestettä miehiltä ja synnyttää mahdollisimman paljon lapsia. Otin luettavaksi pitkälle junamatkalle, niin tuli luettua.
Kiitos ap hyvästä aloituksesta!
Kävin katsomassa omaa "kirjastoa"; aikoinaan vanhempieni ostamia; tajusin, etten ole kuin vain osan niistä.
Sieltä löytyy Waltaria (mm. Komisario Palmun Erehdys).
Kaksi kirjaa mitä olen "selaillut": Isän ja Äidin Vihkiraamattu ja Jokamiehen Maailmanhistoria.
Vihkiraamattuun ei ole syytä mulla enää puuttua. Tosin se "King James Bible" olisi mielenkiintoinen. Päätin antaa senkin olla, toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti Holman Kaikki elämästä(ni) ja Järjestäjä. Molemmissa oli jotenkin liian masentavan oloinen kirjoitustyyli, tuli vain paha olo niitä lukiessa.
Mulla jäi Lucinda Rileyn siskoksista kertova sarja ensimmäiseen osaan. Loput osat saavat jäädä lukematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjan lukemisen voi onneksi jättää kesken, jos ei miellytä. Viimeksi näin kävi Hotakaisen Tarinalle. Sen kanssa tuli taas mieleen vanha vitsi: mikä pitää modernin romaanin koossa? Kannet ja selkämys.
Toinen turhauttava lukukokemus viime ajoilta on Turusen Timotein tuoksu, sen silti jaksoin kahlata läpi ja petyin pahasti. Aina vaan se sama nuoren miehen kasvukertomus 50-60 -luvuilta ankaran isän ikeen alla, höystettynä tukahdutetulla seksuaalisuudella ja sekopäisillä kylänmiehillä. Lisäksi tarina jää kesken, ihan kuin kustantajan deadline olisi tullut liian pian vastaan. Osaisi tämäkin korpikirjailija lopettaa ajoissa, ettei aikanaan ansaitusti Simpauttajalla ja Kivenpyörittäjän kylällä hankittu maine kokonaan murene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmarillion. 3 kertaa yritin.
Silmarillionin jaksoin Tolkien-intoilijana kahlata läpi 12-vuotiaana, mutta Keskeneräisten tarujen kirja oli sellaista pakkopullaa, että olen lukenut sen vain kerran, kun Taru Sormusten Herrasta -kirjan olen lukenut kolmisenkymmentä kertaa ja se on Hobitin jälkeen ( jota äitini luki minulle iltasaduksi ennenkuin menin kouluun ) yksi ensimmäisistä lukemistani kirjoista.
Andrei Makinen teos Vera. Kirjoitustyyli oli kyllä hyvä, mutta eräs ihmissuhde niin kieroutunut jo alkuunsa, ja sitten vielä se ei-kiero osapuoli teki suhteesta vielä sairaamman, että vieläkin yököttää. Luin kuitenkin loppuun, pakkohan oli tarkistaa että miten se päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Da Vinci -koodi. Sellaista valmiiksipureskeltua huttua, historian poskille lyömistä ja itsestäänselvyyksiä, että oksat pois.
Varmaan sen takia oli suosittu, koska vetoaa siihen ihmisryhmään, jolle Aku Ankka ja Teräsmies on hienointa korkeakulttuuria.
En ymmärrä, miten oli best seller -listan kärjessä.
Huonointa siinä ei ollut sisältö, vaan surkea kirjoitustyyli.
Kaikenlaista sontaa on tullut luettua. Ehkä jotkut huonot rokkareiden elämäkerrat olisi voinut jättää väliin.
Elämänkerta Eino Viistolammesta. Aivan turha.
Tuttavissa on itseään kirjailijoina pitäviä ihmisiä, jotka huolella ja ahkerasti punnertavat omakustanteitaan. Hyvin erilaisia, mutta olisin voinut jättää osan lukematta. Ne ovat jotkut aivan karseita tekeleitä ja silti he kokevat olevansa kirjailijoita, joilla on muille annettavaa. Ja kun ei voi antaa palautetta edes kauniisti,koska silloin mennään alueelle jossa he eivät ole ammattimaisia kirjailijoita kestääkseen.
Da Vinci -koodi. Sellaista valmiiksipureskeltua huttua, historian poskille lyömistä ja itsestäänselvyyksiä, että oksat pois.
Varmaan sen takia oli suosittu, koska vetoaa siihen ihmisryhmään, jolle Aku Ankka ja Teräsmies on hienointa korkeakulttuuria.
En ymmärrä, miten oli best seller -listan kärjessä.