Kyynerpää, rönkten, jäätelötöttörö, boxerit

Kluteeni sana kuulostaa siltä kun kaataa jotain jäteöljyä pönttöön ja se paksuhko öljy pitää semmoista "Klut klut klut" lutkuttavaa ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Ootteks laittanu merkille, että suamenkiälesä on näitä sailentletterssejä? Koitas tavata caikka saba kuk-ko, sitte sanot sen äänee. Ni, kuulikko sen koon kahteen kertaan? Et. Tavatesa se kuuluu, mutta puhuttaesa kuuluu vaan yks, sillon on sailrnletter.

Suomen kirjoituksessa on valittu käyttää kahta kirjainta merkitsemään äänteen pituutta. Toinen vaihtoehto olisi esim. käyttää kaikille konsonanteille samaa pituudesta kertovaa merkkiä kuten japanissa tai foneettisessa tarkekirjoituksessa. Tai voisi olla, että ”g” merkkaisi lyhyttä k-äännettä ja ”k” pitkää.

-ko-päätteen pois jättäminen kysymyksessä, jos ei ole kysymyssanaa. Väärä muoto: Paljon kello on? Oikea muoto: Paljonko kello on? Paljon ei ole kysymyssana, kuten ei myöskään kauan tai monta. Siis montako teitä on, kauanko se kestää?

kauaa

Oikea muoto pn kauan, sana ei taivu. Kauaa-muotoa ei ole suomen kielessä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

kauaa

Oikea muoto pn kauan, sana ei taivu. Kauaa-muotoa ei ole suomen kielessä olemassa.

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteks laittanu merkille, että suamenkiälesä on näitä sailentletterssejä? Koitas tavata caikka saba kuk-ko, sitte sanot sen äänee. Ni, kuulikko sen koon kahteen kertaan? Et. Tavatesa se kuuluu, mutta puhuttaesa kuuluu vaan yks, sillon on sailrnletter.

Suomen kirjoituksessa on valittu käyttää kahta kirjainta merkitsemään äänteen pituutta. Toinen vaihtoehto olisi esim. käyttää kaikille konsonanteille samaa pituudesta kertovaa merkkiä kuten japanissa tai foneettisessa tarkekirjoituksessa. Tai voisi olla, että ”g” merkkaisi lyhyttä k-äännettä ja ”k” pitkää.

No entäs se hernekeitto, sehän sanotaan "hernekkeitto". Yhdellä koolla kuulostaa jotenkin keinotekoiselta tai ihan eri sanalta, ikäänkuin "her nekeitto".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteks laittanu merkille, että suamenkiälesä on näitä sailentletterssejä? Koitas tavata caikka saba kuk-ko, sitte sanot sen äänee. Ni, kuulikko sen koon kahteen kertaan? Et. Tavatesa se kuuluu, mutta puhuttaesa kuuluu vaan yks, sillon on sailrnletter.

Suomen kirjoituksessa on valittu käyttää kahta kirjainta merkitsemään äänteen pituutta. Toinen vaihtoehto olisi esim. käyttää kaikille konsonanteille samaa pituudesta kertovaa merkkiä kuten japanissa tai foneettisessa tarkekirjoituksessa. Tai voisi olla, että ”g” merkkaisi lyhyttä k-äännettä ja ”k” pitkää.

No entäs se hernekeitto, sehän sanotaan "hernekkeitto". Yhdellä koolla kuulostaa jotenkin keinotekoiselta tai ihan eri sanalta, ikäänkuin "her nekeitto".

Tuo on rajageminaatio eli loppukahdennus. Tämä esiintyy myös aika yllättävissä väleissä, joissa sitä ei tule edes ajatelleeksi. Esim. mene pois ääntyy meneppois, tule tänne ääntyy tulettänne jne. 

Voimannosto 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyynerpää

Alespäin

Ovat hyväksyttäviä muotoja.

Eikä ole! Ainoat hyväksyttävät muodot ovat:

Kyynärpää

Alaspäin

 

Minua ärsyttää myös "käytänne" tai "käytänteitä" sanat, kuulostaa oksettavan keinotekoiselta ja muoviselta, vialliselta sanalta!

Se pitää sanoa: "Käytäntö" tai "Käytäntöjä"!!

Yhtä pöljä sana on tunnettuus. Miksi ei tunnettavuus? 

Tunnettuus on eri asia kuin tunnettavuus. Tunnettuus = se, että joku tunnetaan. Tunnettavuus = se, että joku voidaan tuntea.

Ihan eri merkitys. Kaksi eri sanaa. Kumpikin oikein, käytetään eri yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montaa. Monta on jo itsessään monikko, saatana!

Partitiivi montaa on yleistynyt sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Koska se täyttää tietyn selvennys- ja ilmaisutarpeen, suomen kielen lautakunta päätti kokouksessaan 20.2.1995 hyväksyä sen myös yleiskieleen.

Monta ei ole monikko. Se on moni-sanan yksikön partitiivi. Monet on monikko, samoin monia.

Kielitoimiston sanakirjassakin on esimerkkilause "Pöydässä oli montaa juustoa". Se tarkoittaa eri asiaa kuin lause "Pöydässä oli monta juustoa".

Montaa-partitiivilla on siis paikkansa.

Sireeni soi,  syreeni kukkii.  Ei vastakkainasettelua.

Vierailija kirjoitti:

Bulimikko

Mikäs tuossa on virheellistä? Sehän kuullostaa ihan kelvolliselta uudissanalta! -- Hauskaa Geminin hallusinointia tuon sanan tiimoilta:

Sana-asteen johdos (-kko/-kkö): Suomessa pääte -kko/-kkö on tyypillinen ihmiä kuvaava johdin (esim. soturi / sotikko, muusi / muusikko, aivo / aivikko). Sanassa bulimikko johdin on liitetty suoraan sitaattilainaan/kansainväliseen kantasanaan (bulimia / bulimikko). Tämä on suomen kielelle täysin hyväksytty tapa muodostaa sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montaa. Monta on jo itsessään monikko, saatana!

Partitiivi montaa on yleistynyt sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Koska se täyttää tietyn selvennys- ja ilmaisutarpeen, suomen kielen lautakunta päätti kokouksessaan 20.2.1995 hyväksyä sen myös yleiskieleen.

Monta ei ole monikko. Se on moni-sanan yksikön partitiivi. Monet on monikko, samoin monia.

Kielitoimiston sanakirjassakin on esimerkkilause "Pöydässä oli montaa juustoa". Se tarkoittaa eri asiaa kuin lause "Pöydässä oli monta juustoa".

Montaa-partitiivilla on siis paikkansa.

Voisi ehkä todeta että monta on morfologinen yksikkö mutta "käsitteellinen monikko", kun taas sakset on useimmiten "käsitteellinen, situationaalinen yksikkö" vaikka on aina morfologinen monikko?

resurssoida

viimeeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montaa. Monta on jo itsessään monikko, saatana!

Partitiivi montaa on yleistynyt sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Koska se täyttää tietyn selvennys- ja ilmaisutarpeen, suomen kielen lautakunta päätti kokouksessaan 20.2.1995 hyväksyä sen myös yleiskieleen.

Monta ei ole monikko. Se on moni-sanan yksikön partitiivi. Monet on monikko, samoin monia.

Kielitoimiston sanakirjassakin on esimerkkilause "Pöydässä oli montaa juustoa". Se tarkoittaa eri asiaa kuin lause "Pöydässä oli monta juustoa".

Montaa-partitiivilla on siis paikkansa.

Voisi ehkä todeta että monta on morfologinen yksikkö mutta "käsitteellinen monikko", kun taas sakset on useimmiten "käsitteellinen, situationaalinen yksikkö" vaikka on aina morfologinen monikko?

On tuo niinkin, ei voi väittää vastaan. Alkuperäinen kommentoija kritisoi nimenomaan sanan muotoa eli morfologiaa, ja siksi hänen väitteensä "Monta on jo itsessään monikko, saatana!" on virheellinen. Ymmärrettävää tosin, että hän noin sanoi, koska merkitykseltäänhän tuo on monikollinen.

Jos lähtee pohtimaan sakset-sanaa, niin se tosiaan on aina morfologisesti monikko. Kun sakset taas ovat yhdyssanan alkuosassa, käytetään yksikköä, esim. saksipotku. 

Vierailija kirjoitti:

Elämämkoulu. Onpa vaikeaa kirjoittaa: elämänkoulu, joten on ihan pakko laittaa se m siihen keskelle ännän sijaan. 

Vääriäppäin. Jos kirjoittaa "väärinpäin" tulee se oikein ja samalla myös lyhyemmin kirjoitettuna. Kalskahtaa just jonkun elämänkoululaisen kirjoittamalta. Jos kirjoittaa tai puhuu hassusti "vääriäppäin", niin silloin varmaan käyttää myös epäsanaa "elämämkoulu". Samalla luonnistuu käyttää kuumenee-sanan sijasta epäsanaa "kuumiaa". 

Elämämkoulu, vääriäppäin ja kuumiaa. Miten voikin yhtäaikaa ärsyttää ja sattua korviin, silmiin niin pahasti.

Elämämkoulu on ihan tarkoituksellinen kirjoitussääntöjen rikkominen, kuten nyt vaikka jauhenlihakin. Tuo on tyylikeino eikä virhe. Noita on enemmänkin maailmankirjallisuudessakin, ei pelkästään suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60-kymppinen

Täysin oikea muoto kirjoittaa 600-vuotias.

Bilbo sanoi sormusten herrassa olevansa "eleventy one" ikäinen. Suomeksi kait ykstoistakymmentä yksi, eli 111 vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitsa. (Oikea on pizza)

Pitsa on oikein. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) suosittelee ensisijaisesti suomalaistettua muotoa pitsa 

Jos on pullapohja ja juusto muiden täytteiden päällä, silloin voi olla pitsa. Muuten on pizza. 

Onko pizza siis sellainen kivikovalla ja ohuella rouskuvalla näkkäripohjalla oleva uunissa paistettu lätty jossa on pari kasvista ja nokare tomaattimurskaa päällä?

Vierailija kirjoitti:

-ko-päätteen pois jättäminen kysymyksessä, jos ei ole kysymyssanaa. Väärä muoto: Paljon kello on? Oikea muoto: Paljonko kello on? Paljon ei ole kysymyssana, kuten ei myöskään kauan tai monta. Siis montako teitä on, kauanko se kestää?

Joku taas voi kysyä; mitä kello on? Siihen voi vasta vaikka että kultaa.

Tiploomi insinööri. Koreteks. Toyota landgruiser.