Onko oikein, että kihlaparista vain toinen kutsutaan häihin?

Minusta se kuului asiaan. Siinähän ne puolisot sitten tulivat tutuiksi kenellä sellaisia oli mukanaan. Ei kai siihen voi vedota, ettei tunne puolisoa ja jättää siksi kutsumatta??

Jos ollaan naimisissa, niin silloin eri asia, mutta kihlaus/yhdessä asuminen ei vielä ole niin " virallista" .



Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset niin herkästi " loukkaantuvat" jos eivät saa hääkutsua...

Ymmärrän että joskus voi olla aihetta loukkaantua (esim. ei saa kumppaninsa lähisukulaisen häihin kutsua, vaikka ollaan asuttu yhdessä jo vuosia ja on ehkä lapsiakin... ) mutta kannattaa miettiä asiaa myös HÄÄPARIN kannalta...!



Harvalla on rahaa/halua järjestää super isoja häitä. Itsestäni ainakin on tylsää, jos häissä on tyyliin 300 vierasta, hääpari ei mitenkään ehdi " viettämään aikaa" juhlissa kaikkien kanssa. Samoin tunnelma ei ole niin hyvä mitä pienemmissä häissä, joissa ihmisten helpompi ottaa kontaktia toisiinsa ja tutustua toisiinsa.



Rajan veto on myös vaikeaa, kuka kutsutaan ketä ei. Me laskimme joskus, että vaikka kustusimme vain lähimmät sukulaiset (tädit, sedät, serkut +omat vanhempamme ja sisarusten perheet) tulisi näistä jo lähemmäs sata vierasta...!!! +Siihen päälle serkkujen&sisarusten ymv. kumppaneita/lapsia, niin määrä VÄHINTÄÄN tuplautuisi...



+Sitten tietenkin kaverit, joita olisi pakko kutsua iso liuta, ettei joku ihmettele miksi tuo kutsuttiin mutta ei minua, +kavereiden poika/tyttökaverit tai vaimot/miehet, +mahdolliset lapset, määrä olisi kolmisen sataa vierasta!



Ja tästä porukasta huomattavan iso osa olisi sellaisia ihmisiä (serkkujen poikakavereita tmv) joita emme ole koskaan edes tavanneet aiemmin, tai että vain esim. minä/mieheni olen tyypin muutamaan otteeseen tavannut (esim. jonkun kaveri tuoreen poikakaverin, jota en itse tunne ja mies ei ole edes nähnyt )



Siinä sitten käteltäisiin ja mietittäisiin että kukahan v***u tuokin on?!?;)



Eri asia tietenkin on, jos pieni suku, eli kärjistettynä " ainoiden lasten" ainoat lapset menevät naimisiin, jolloin lähisuvussa ei ole tätejä/serkkuja/setiä.

Myös se vaikuttaa minkä ikäisiä ollaan, eli esim. jos serkuilla jo omat perheet, voi tulla iso lössi jo " Maija-tädin" perheestä (Maija&Matti, näiden lapset Tiina jolla mies ja kolme lasta, sekä Tomi jolla vaimo ja kaksi lasta =11 henkilöä!)



Mutta jos esim. Tiina-serkku on aina ollut läheinen morsiammelle, tämä voi hänet haluta häihinsä, ja jos kutsuu yhden serkun muutkin odottavat kutsua jne. jne...



Ja tosiaan, 300henkilö 30e ruokabudjetilla/hlö maksaa 9000e PELKKÄ TARJOILU päälle vielä +tilavuokra+muut hääkulut kukista hääpukuun ja sormukseen...

-AIKA KALLISTA- ;)



Itse esim. olen ottanut sen linjan, että en mene kun sellaisten ihmisten häihin jotka tunnen. Miehen työkaverit ymv. jätän väliin, samoin miehen etäisemmät sukulaiset jne.



Ylipäätään monet häät menevät samalla kaavalla, ja on tylsää jos ei juhlijoista tunne " ketään" , eikä edes hääparia... Vähän sama kun tunkisi tuntemattoman lapsen kevätjuhlia seuraamaan, eipä koulunäytelmien taso ihan kansallisteatteria vastaan, kuka niitä jaksaa katsoa ellei oma lapsi esiinny.

Eikö se tarkoitus ole häissäkin, että vieraat viihtyvät? Miksi kutsua ketään, jos budjetti ei riitä tai koko juhlan järjestäminen ylipäätään on niin pakkopullaa, että pitää miettiä " kukahan v..ttu tuokin on?" . Em. tapauksessa tuleekin mieleen, että hääpari haluaa vain mahdollisimman paljon lahjoja ja muusta viis veisaa.

Sukulaiseni kutsui minut lapsensa rippijuhliin vanhemmilleni osoitetussa kutsussa. Olen asunut noin 10 vuotta pois lapsuudenkodistani ja 2 vuotta yhteisesti miehen kanssa, jonka kanssa olin myös kihloissa. Samana kesänä oli meidän häät, joista oli kyllä jo tieto levinnytkin. No menin rippijuhlille ilman sen kummempia suuttumuksia, ajattelin vain että aha, noi on rajanneet vierasmäärän noin.



No sitten alkoikin kauhea elämä, kun heidän lapsensa kutsuttiin häihimme vain vanhempiensa mukana, vaikka 18- ja 16-vuotiailla oli kuulemma " jo kaverit" . Nämä meille täysin tuntemattomat ihmiset olisi pitänyt kutsua myös. Tästä käytiin pitkä kädenvääntö ja keskustelu, ja harmittelen oikeastaan, etten ottanut puheeksi alkukesän rippijuhlakutsua, jonka pohjalta olisi voinut vaikka rakentavasti keskustella erilaisista valinnoista ja juhlanjärjestäjän oikeudesta kutsuihin.

Tarkistakaa ensin, että kutsu on vain miehelle..mulle tuli kutsu vain mun nimellä ja ihmettelin alkuun, kun yleensä kutsuttu koko perhe. Myöhemmässä juttelussa tuli ilmi, että meidät kaikki oli kutsuttu, mutta kaaso kirjottanut jokaiseen kutsuun vain yhden perheenjäsenen nimen!

turhasta vedätte herneet nekkuun.



Työkaverini meni naimisiin kutsussa ei ollut kuin minun nimeni ja asia oli ihan ok, eihän hääpari edes tuntenut miestäni. Yksin menin häihin ja sitten jatkoille tuli miehenikin.



Itse olen ollut mieheni kaverin valtavissa häissä ja en ollut tavannut hääparia koskaan. Koin tilanteen inhottavaksi, kun en tuntenut kuin mieheni niistä juhlista ja vieraita oli kuitenkin lähemmäs 300