Haluaisin kysyä ateismin käsitteen määritelmästä
Kysyn tätä aivan mielenkiinnosta, eikä vänkääminen aiheesta juuri kiinnosta. Ateismihan tarkoittaa uskoa siihen, että jumalaa (itse tarkoitan Jumalaa, mutta se ei ole nyt kysymyksen aihe). Ateismi ei siis itsessään ole Jumalan kieltämistä? Vai miten te ateistit tämän näette? Vai ovatko agnostikot sitten ihmisiä, jotka eivät kiellä Jumalaa, mutta ateistit kieltävät?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että on mitään Jumalaa olemassa.
Ei ole myöskään helvettiä (paitsi tämä maanpäällinen missä nyt elämme)
eikä ole sitä taivasta ja taivaan porttia mistä pääsee sisälle.
Sama täällä. Eikä mua ole kastettu.
Mutta jonnekinhan sielun täytyy päästä.
Mikä on sielu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että on mitään Jumalaa olemassa.
Ei ole myöskään helvettiä (paitsi tämä maanpäällinen missä nyt elämme)
eikä ole sitä taivasta ja taivaan porttia mistä pääsee sisälle.
Sama täällä. Eikä mua ole kastettu.
Mutta jonnekinhan sielun täytyy päästä.
Minkä sielun?
Sielun, joka ylläpitää tietoisuuttamme, moraaliamme ja omaatuntoamme, ja tekee meistä ihmisiä. Jos sielu puuttuu tai on musta kuin perisynti, ei ihminen ole ihminen enää, sillä hän ei kykene katumaan. Silloin joutuu kadotukseen.
Just joo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei tarkoita uskoa mihinkään, aika ovelasti yritit tuossa aloituksessasi, pisteet siitä. Ja vänkäämäänhän sä tulit, eikö vaan? Ateismi ei usko jumaliin. Siinä sulle määritelmä.
En pyrkinyt vänkäämään. Tiedän toki raamatun käsityksen "Jumalan kieltäminen" ja viitekehyksen. Sillä on ollut uskonnollisen historian tai valtion ja kirkon vuoksi vaikutusta ajatusmaailmaan tai kulttuuriimme, toki nykyään varmaan vähenemässä määrin. Tämän vuoksi pohdin miten ateismi suhtautuu Jumalan kieltämiseen. Filosofisesti tuohonhan ei voi ottaa kantaa, koska ottaisi kantaa uskonnon kautta. Näin luulisin. Toisaalta se voisi olla ihan sama ateistille.
Tässä päästään siihen, että ateisti ei saisi ottaa kantaa käsitteisiin, jotka pohjaavat uskontoon, jos tätä käsitettä ei voi pohtia keskustelussa. Samoin minkään uskontokunnan edustaja ei voi käydä keskustelua ateismista tai muodostaa mielipiteitään. Tämä siis, jos fundamentismiin sorrutaan. Rusinoita keskustelussa ei toisaalta saa poimia pullasta ja en itse uskovaisena myöskään pidä Raamatun eri kohtien siteeraamisesta siten, että niillä ajetaan omia tarkoitusperiä (vrt. tutkimuksen lopputulos saadaan kyllä halutuksi mittaristolla ja muuttujilla ja tulkinnoilla).
Ateismi on huomattavasti kristinuskoa vanhempi käsite, siksi sitä ei voi määritellä Raamatun kautta.
Kertoisitko siis, mikä sen alkuperä on?
K V G
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että on mitään Jumalaa olemassa.
Ei ole myöskään helvettiä (paitsi tämä maanpäällinen missä nyt elämme)
eikä ole sitä taivasta ja taivaan porttia mistä pääsee sisälle.
Sama täällä. Eikä mua ole kastettu.
Mutta jonnekinhan sielun täytyy päästä.
Ei ole sielua.
Vierailija kirjoitti:
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Ateisti ei usko jumaliin.
Se on ainoa yleispätevä, kaikkia ateisteja koskeva määritelmä.
Näin se on.
Kuitenkin monilla ateisteiksi identifioituvilla on selkeä visio siitä, millainen se jumala olisi, jos sellainen olisi olemassa. Nämä visiot jumalasta poikkeaa kaikista niistä jumalista, joihin teistit (jumaluskoiset) ihmiset uskovat.
En mielestäni ole ateisti kun uskon korkeaan voimaan. Ei ole minkään uskonnon jumala mutta kaikissa voi olla jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei tarkoita uskoa mihinkään, aika ovelasti yritit tuossa aloituksessasi, pisteet siitä. Ja vänkäämäänhän sä tulit, eikö vaan? Ateismi ei usko jumaliin. Siinä sulle määritelmä.
En pyrkinyt vänkäämään. Tiedän toki raamatun käsityksen "Jumalan kieltäminen" ja viitekehyksen. Sillä on ollut uskonnollisen historian tai valtion ja kirkon vuoksi vaikutusta ajatusmaailmaan tai kulttuuriimme, toki nykyään varmaan vähenemässä määrin. Tämän vuoksi pohdin miten ateismi suhtautuu Jumalan kieltämiseen. Filosofisesti tuohonhan ei voi ottaa kantaa, koska ottaisi kantaa uskonnon kautta. Näin luulisin. Toisaalta se voisi olla ihan sama ateistille.
Tässä päästään siihen, että ateisti ei saisi ottaa kantaa käsitteisiin, jotka pohjaavat uskontoon, jos tätä käsitettä ei voi pohtia keskustelussa. Samoin minkään uskontokunnan edustaja ei voi käydä keskustelua ateismista tai muodostaa mielipiteitään. Tämä siis, jos fundamentismiin sorrutaan. Rusinoita keskustelussa ei toisaalta saa poimia pullasta ja en itse uskovaisena myöskään pidä Raamatun eri kohtien siteeraamisesta siten, että niillä ajetaan omia tarkoitusperiä (vrt. tutkimuksen lopputulos saadaan kyllä halutuksi mittaristolla ja muuttujilla ja tulkinnoilla).
Ateismi on huomattavasti kristinuskoa vanhempi käsite, siksi sitä ei voi määritellä Raamatun kautta.
Kertoisitko siis, mikä sen alkuperä on?
Se on muotoutunut antiikin aikana eli kauan ennen kristinuskoa.
Vierailija kirjoitti:
Joko uskoo tai ei usko. Muita määritelmiä ei tarvita. Sitä voi ihmetellä miksi ei-uskovat viihtyy tinkaamassa uskon asioista.
Uskovathan ne tänäänkin viihtyneet useammankin aloituksen voimin haastamassa riitaa ei-uskovien ja eri tavalla ajattelevien kanssa vängäten.
Edellä on jo muutaman kerran kerrottu, mistä sana "ateismi" on peräisin.
Minä olen ateisti, mutta mieluummin kerron olevani uskonnoton. Tuosta vierasperäisestä sanasta nimittäin tulee aina kummallista vääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Ateisti ei usko jumaliin.
Se on ainoa yleispätevä, kaikkia ateisteja koskeva määritelmä.
Näin se on.
Kuitenkin monilla ateisteiksi identifioituvilla on selkeä visio siitä, millainen se jumala olisi, jos sellainen olisi olemassa. Nämä visiot jumalasta poikkeaa kaikista niistä jumalista, joihin teistit (jumaluskoiset) ihmiset uskovat.
Juuri tuota toin esiin omassa kommentissani. Korkea voima joka ei vastaa mitään tiettyä jumalaa.
Minä olen ateisti, mutta en jumalan kieltäjä. Miten voisin kieltää jonkin sellaisen, jota ei ole olemassa?
Lisäksi olen antiteisti, eli vastustan uskoa ja uskontoa. Ne eivät ole tuoneet maailmaan muuta kuin sotaa, vihaa, eriarvoisuutta ja kuolemaa. En vastusta pelkästään kristinuskoa, vaan ihan kaikkia uskontoja maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että on mitään Jumalaa olemassa.
Ei ole myöskään helvettiä (paitsi tämä maanpäällinen missä nyt elämme)
eikä ole sitä taivasta ja taivaan porttia mistä pääsee sisälle.
Ateisti kirjoittaa jumalan keskellä lausetta pienellä, koska se ei ole meille mikään erisnimi tai "yksi ja ainoa jumala". Jumalhahmoja (myyttejä) on tuhansia erilaisia eri kulttureissa/uskonnoissa, joten voidaan kirjoittaa yleisesti pienellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että on mitään Jumalaa olemassa.
Ei ole myöskään helvettiä (paitsi tämä maanpäällinen missä nyt elämme)
eikä ole sitä taivasta ja taivaan porttia mistä pääsee sisälle.
Ateisti kirjoittaa jumalan keskellä lausetta pienellä, koska se ei ole meille mikään erisnimi tai "yksi ja ainoa jumala". Jumalhahmoja (myyttejä) on tuhansia erilaisia eri kulttureissa/uskonnoissa, joten voidaan kirjoittaa yleisesti pienellä.
Ei, vaan ateisti kirjoittaa jumalan pienellä kun puhutaan yleisesti jumalista, ja isolla silloin kuin on sitä käytetään erisnimenä kristinuskon Jumalasta.
A = ei, teismi= usko jumalaan/jumaliin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei tarkoita uskoa mihinkään, aika ovelasti yritit tuossa aloituksessasi, pisteet siitä. Ja vänkäämäänhän sä tulit, eikö vaan? Ateismi ei usko jumaliin. Siinä sulle määritelmä.
En pyrkinyt vänkäämään. Tiedän toki raamatun käsityksen "Jumalan kieltäminen" ja viitekehyksen. Sillä on ollut uskonnollisen historian tai valtion ja kirkon vuoksi vaikutusta ajatusmaailmaan tai kulttuuriimme, toki nykyään varmaan vähenemässä määrin. Tämän vuoksi pohdin miten ateismi suhtautuu Jumalan kieltämiseen. Filosofisesti tuohonhan ei voi ottaa kantaa, koska ottaisi kantaa uskonnon kautta. Näin luulisin. Toisaalta se voisi olla ihan sama ateistille.
Tässä päästään siihen, että ateisti ei saisi ottaa kantaa käsitteisiin, jotka pohjaavat uskontoon, jos tätä käsitettä ei voi pohtia keskustelussa. Samoin minkään uskontokunnan edustaja ei voi käydä keskustelua ateismista tai muodostaa mielipiteitään. Tämä siis, jos fundamentismiin sorrutaan. Rusinoita keskustelussa ei toisaalta saa poimia pullasta ja en itse uskovaisena myöskään pidä Raamatun eri kohtien siteeraamisesta siten, että niillä ajetaan omia tarkoitusperiä (vrt. tutkimuksen lopputulos saadaan kyllä halutuksi mittaristolla ja muuttujilla ja tulkinnoilla).
En nyt tarkoita pahaa, mutta tuo on tuollaista tekofilosofiaa, jossa vaan laitetaan tärkeältä kuulostavia sanoja peräkkäin, ja toivotaan, että ihmiset pitää sitä älykkäänä. Ateismi ei suhtaudu jumalan kieltämiseen millään lailla. Ateisti ei usko jumaliin, eikä niin ollen niitä kieltele.
Vierailija kirjoitti:
Joko uskoo tai ei usko. Muita määritelmiä ei tarvita. Sitä voi ihmetellä miksi ei-uskovat viihtyy tinkaamassa uskon asioista.
Eihän tässä tingata uskon asioista vaan ateismin määritelmästä, ja yritetään vastata ap kysymykseen. Vaikka se taitaa olla turhaa, kun huomenna samoja asioita kysytään täällä taas uudestaan. Minäkin vastaan vielä yhden kerran: jos ei johonkin usko, ei se tarkoita sen asian aktiivista kieltämistä. Se on vain uskon puutetta. En minäkään ole 'kieltämässä' kaikkia asioita, joihin en usko. Uskokaa minun puolestani mihin haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi ei tarkoita uskoa mihinkään, aika ovelasti yritit tuossa aloituksessasi, pisteet siitä. Ja vänkäämäänhän sä tulit, eikö vaan? Ateismi ei usko jumaliin. Siinä sulle määritelmä.
En pyrkinyt vänkäämään. Tiedän toki raamatun käsityksen "Jumalan kieltäminen" ja viitekehyksen. Sillä on ollut uskonnollisen historian tai valtion ja kirkon vuoksi vaikutusta ajatusmaailmaan tai kulttuuriimme, toki nykyään varmaan vähenemässä määrin. Tämän vuoksi pohdin miten ateismi suhtautuu Jumalan kieltämiseen. Filosofisesti tuohonhan ei voi ottaa kantaa, koska ottaisi kantaa uskonnon kautta. Näin luulisin. Toisaalta se voisi olla ihan sama ateistille.
Tässä päästään siihen, että ateisti ei saisi ottaa kantaa käsitteisiin, jotka pohjaavat uskontoon, jos tätä käsitettä ei voi pohtia keskustelussa. Samoin minkään uskontokunnan edustaja ei voi käydä keskustelua ateismista tai muodostaa mielipiteitään. Tämä siis, jos fundamentismiin sorrutaan. Rusinoita keskustelussa ei toisaalta saa poimia pullasta ja en itse uskovaisena myöskään pidä Raamatun eri kohtien siteeraamisesta siten, että niillä ajetaan omia tarkoitusperiä (vrt. tutkimuksen lopputulos saadaan kyllä halutuksi mittaristolla ja muuttujilla ja tulkinnoilla).
Ateismi on huomattavasti kristinuskoa vanhempi käsite, siksi sitä ei voi määritellä Raamatun kautta.
Kertoisitko siis, mikä sen alkuperä on?
Jokaisen ihmisen syntymä. Sinäkin olit ateisti syntyessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Ateisti ei usko jumaliin.
Se on ainoa yleispätevä, kaikkia ateisteja koskeva määritelmä.
Näin se on.
Kuitenkin monilla ateisteiksi identifioituvilla on selkeä visio siitä, millainen se jumala olisi, jos sellainen olisi olemassa. Nämä visiot jumalasta poikkeaa kaikista niistä jumalista, joihin teistit (jumaluskoiset) ihmiset uskovat.
"Ateistiksi identifoituvilla" : D Joopa joo. Miksi ateistilla olisi mitään mielenkiintoa "visioida" jostain potentiaalisesta jumalolennosta? Ateismin yksi ihan parhaita puolia on se, että jumalten kuvitteleminen, pelkääminen, lepyttely, niiltä anteeksi pyytely yms. vie niin vähän aikaa : ) Sä oot hassu.
Kertoisitko siis, mikä sen alkuperä on?