Tunnetko ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan hymyile?
Mietitkö koskaan miksi tai ihmetyttääkö asia sinua?
Kommentit (13)
En osaa hymyillä juurikaan normaalisti lapsuuden traumojen takia. Hampaista kiusattiin ja opin pitämään suuni kiinni.
Ainoastaan kaupan kassat, mutta en nyt varsinaisesti tunne heitä. Ajattelen että ovat leipääntyneet työhönsä.
Tunnen itseni. Harvoin kuulee tai näkee niin hyviä juttuja eetä viitsisi edes hymyillä. En muista milloin viimes olisin nauranut.
Kaikkien ihmisten hymy ei ole kaunis, vaan näyttää irvistykseltä, vaikka valehtelijat väittävät hymyn aina kaunistavan.
Hampaat paskana joten siksi en hymyile. Voin yrittää vääntää jonkun hymyn tapaisen joskus.
Mitä väliä sillä on. Eräs henkilö sai lempinimen hymypoika koska oli aina myrtsi ilme ja ei nähty koskaan iloisempi ilme naamalla :) Toinen oli hyvin laiha ja kalpea, niin häntä kutsuttiin haamumieheksi :) ... taitaa itsellänikin olla tuo hymypoika -titteli ... jee!
Olen hymyileväinen ja nauran normaalisti, mutta kuvissa en osaa hymyillä luontevasti. Tulee vaivaantunut olo. Taitaa olla eri asia kuin mitä tarkoitit tosin.
Teknisen alan henkilöitä siis olemme.
Tunnetko ihmisiä, joita ottaa aivoin toisten hymyily? Niin paljon ottaa aivoon, että tekisit mitä tahansa, että hymyily loppuisi?
Yksi luokkakaveri. Sen vanhemmat oli kuolleet eikä se ikinä hymyillyt.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko ihmisiä, joita ottaa aivoin toisten hymyily? Niin paljon ottaa aivoon, että tekisit mitä tahansa, että hymyily loppuisi?
Niin, se alkaa epäilyttämään tietyissä tilanteissa, että hymyileekö joku vinosti, tietäen jotain liikaa, vai onko sepalus auki tjsp, niin tekisi mieli vetää suoraan "kohta alkaa legot tippumaan" (niin loppuu hymyily).
Todellakin tunnen. Nauraa ainoastaan manipuloidakseen tai muuten tekonaurua.