Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä miten jatkossa voin enää liikkua tyttöni kanssa missään.
24.05.2007 |
Ikää 5 1/2 vuotta ja menossa syksyllä adhd-tutkimuksiin. Tuntuu että lapsi on ihan mahdoton ja muuttuu koko ajan pahemmaksi. Esim. tänään pikkusiskon lääkärissä koko ajan meni jotain räpeltämään eikä uskonut ettei saa koskea, kaupassa temppuilee kassajonossa ja kielloista huolimatta yrittää otta jotain tai karata. Kaiken huippu että kotimatkalla riisui housujaan ja kailotti kato äiti mulla on pimppi. Siis tuntuu ettei lapsella ole mitään käsitystä mikä on soveliasta käyttäytymistä. Mitä jos lapsi on aina tällainen tai muuttuu vielä hirveämmäksi. Ja nyt ei ole kyse mistään hemmotellusta lapsesta vaan rajoja on koetettu pitää. Jotenkin tuntuu pahalta kun näkee muita samanikäisiä kilttejä rauhallisia lapsia. Ja nyt tuntuu että kohta tulee itku.
Kommentit (5)
Näin äkkiseltään kuulostaa ihan normaalilta, tosin vilkkaalta lapselta. Mulla on itsellä kolme poikaa ja yksi tyttö. Lapset on kasvatettu kaikki samalla tavalla, mutta jokainen on erilainen temperamentiltaan ja sosiaalisilta ym. taidoiltaan. Välillä meinaan " kuolla häpeästä" ja ärsyynnyn, kun lapseni eivät tottele ja käyttäydy kuin pikku sotilaat. Olenkin sanonut lapsilleni, että meillä ei olisi koskaan riitoja ja huutamista yms., jos te tekisitte juuri niin kuin minä sanon. Mutta eihän ne olisi silloin terveitä lapsia. Lasten kuuluu kokeilla rajoja ja vanhempien täytyy jaksaa neuvoa/komentaa/ohjeistaa samoja asioita aina vaan uudestaan.
Myös mulla on kokemusta neuvolakäynneiltä, joissa on meinannu mennä hermot, kun isommat lapset juoksee käytävillä ja huutaa ja availee tutkimushuoneiden ovia sillä aikaa kun olen pienimmän kanssa terkkarilla. Toisinaan lapseni taas ovat tosi rauhallisia ja ujojakin, varsinkin kun ovat jossain ilman sisaruksiaan (villitsevät toinen toisiaan). Ja kun me vanhemmat emme ole paikalla(lapset hoidossa), osaavat lapsemme käyttäytyä hyvin ja olemme saaneet usein kiitosta lastemme hyvästä käytöksestä. Sellaista viestiä on aina mukava kuulla!
Myös meillä on nuo pippeli, pimppi, pieru, ym. alapään jutut kova juttu ja kun on itse väsynyt, niin ei niitä jaksais millään kuunnella. Mutta se kuuluu normaaliin kehitykseen ja se on vain jaksettava. Kyllä se joskus ohi menee.
Voimia ja jaksamista sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on poika samanlainen. Hänellä on autismidiagnoosi ja useimmiten on omissa oloissaan, mutta välillä ylivilkkaus iskee kotonakin, niin että itken, kun en saa mitenkään otetta siihen. Vieraiden aikana pahinta, etenkin jos häntä vieras alkaa komentamaan..
Aina, kun menemme johonkin ihmisten ilmoille, hän on ihan sekaisin. Olen ajatellut, että hän jotenkin " pelkää" tilanteita, jotka ovat outoja.
Nyt tilanne on parempi, kun olen vuoden ajan tehnyt hänen kanssaan harjoituksia mm. olemme leikanneet kuvia lehdestä joissa eri tilanteita esim. kauppatilanteita. Puhuneet mitä niissä tapahtuu ja kuinka sellaisessa tilanteessa toimitaan. Kuinka toimii vauva, pieni lapsi , iso lapsi , aikuinen jne. Olen kysynyt häneltä onko hän pieni vai iso jne. Olemme myös leikanneet ilme ja tunnekuvia, keskustelleet esim. kuvasta, miksi on iloinen, suuttunut, vihainen, pettynyt.. Pohtineet sitä miltä tuntuu, jos aikuinen vaikka riehuu kaupassa, mitä muut ajattelevat jne.
Auttaisikohan teitä? Itseäni helpottaa ajatus, että ainakin yritän tehdä asialle jotain, koska kiellot, komentamiset ja rankaisut, eivät auta.
Omat sentään osaavat käyttäytyä yleisillä paikoilla vaikka kotona joskus onkin hankalaa kun mittaavat rajojaan.
ADHD epäily on täysin aiheellinen.
Alue: Aihe vapaa
Miten olisi soitto neuvolaan, keskustelu jonkun lapsipsykologin kanssa tms. josta saisit lisävoimia ja -keinoja tähän tilanteeseen? Älä välitä kakkosesta ja muista tyhmistä. Kyllä sinä pärjäät, kunhan saat taas juonesta kiinni.