Ihmiset joilla ei ole kavereita, millaisia asioita teette yksin?

Kaikkea mitä tekisin kaverinkin kanssa. 

Runkaan mm. kun katson vanhoja kuvia Tavjasta ja puttiinista .

Kotona luen ja kirjoitan ja opiskelen vähän. Lenkkeilen koiran kanssa. Yksin käyn konserteissa, elokuvissa harvoin kun liian kovat äänet, tapahtumissa. 

Olen introvertti ja tykkään matkustella yksin ja käydä yksin esim. elokuvissa, kahviloissa, museoissa, kirjastossa.

Kokeile!

Itsekseen voi tehdä vaikka mitä. Olen käynyt yksin elokuvissa, pitkillä kävelyillä, syömässä, ostoskeskuksissa pyörimässä, vaateostoksilla, kahvilassa, kaupungilla katsellut näyteikkunoita, käynyt järvellä tai veden äärellä ja heitellyt leipiä,  mennyt bussilla jonnekin, museossa, akvaariossa katselemassa kaloja.. 

Älä anna sen estää itseäsi, ettei ole ketään kenen kanssa mennä tai toinen peruu. 

lihiksiä ja kossua.

Vierailija kirjoitti:

Kohta saunaan. Vemputan siellä enimmät hingut,  jotta illalla puumaa paniessa ei tule niin äkkiä. Yksin on kivaa. 

Puuman koiniminen on kyllä hyvää hommaa : )

Puuma kun tekee muutakin kuin lahnailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runkaan mm. kun katson vanhoja kuvia Tavjasta ja puttiinista .

Ihan normitouhua demari, eli kommaripiireissä.

Olen vaan lunkkali en edusta puoluetta tatvja on on hyvä maali kun mällini lentää.

mulle tää on ollut koko elämäni normaalein olomuoto. En edes tiedä, miten kaverin kanssa olisin. Käyn ravintoloissa ja festareilla, tanssikursseilla, olen firmassa töissä ja muutaman vuoden olin yrittäjä. Matkustan kaupungeissa sekä Euroopassa että Aasiassa. Vuokraan kämpän jostakin lähimaiden rannikolta ja käyn siellä luontovaelluksilla ja biitsillä. Harrastan lintuja. Kokkaan. Minne tahansa menen, juttelen kevyesti ihmisten kanssa ka joskus enemmänkin jos joku haluaa. En vaan osaa kestäviä kaveruuksia. Mulla on AS.

Tottumiskysymus.

Matkustan yksin ulkomaillekin ja nautin siitä, että saa tehdä just mitä haluaa, herätä milloin haluaa ja löytää tuttavuuksia omaan tahtiin.

Työn ja harrastusten (mm. ryhmäliikunnan kaltainen) takia tulee oltua riittävästi seurassa. Kotona koira, jonka kanssa liikun luonnossa, marjastan ja sienestän. Luen paljon, teen käsitöitä, käyn leffassa, keikoilla. Yleensä kavereita tulee nähtyä kesäkaudella joissakin tapahtumissa, mutta sielläkin liikun mieluummin yksin ja välillä moikkaan tuttuja. 

Ehkä tärkein juttu on ollut asennoitua niin, että se yksin tekeminen ja oleminen on hyvä juttu eli ei mitään nolottavaa (mitä muut ajattelee -tyyppistä), vaan oma valinta. Meitä on aika paljon itseasiassa. 

Kun huomaa, että itsensä kanssa onkin ihan kivaa, ei siihen kaipaakaan ketään muuta ja huomaa ne hyvät puolet suhteessa muiden kanssa tekemiseen. Ainakin tulee tehtyä paljon enemmän, koska ei ole kenenkään muiden aikatauluista kiinni.

Olen vaan kotona ja käyn koiruleiden kanssa ulkoilemassa. Harvoin käyn yksin muualla kuin kaupassa. Olisihan se kiva jos löytyisi joku jonka kanssa käydä kahviloissa, konserteissa tms mutta on ihan hyvä näinkin.

Luen kirjoja ja kokkailen. Vihaan kotoa poistumista

Ihan kaikkea. Käyn kuntosalilla, liikuntaryhmissä, elokuvissa, keikoilla jne. En tajua miksi pitäisi jättää ihanat asiat väliin. Miksi rankaiset itseäsi ap? Nauti elämästä!

Mulla on muutamia kavereita, mutta käyn usein yksin keikoilla, kirjastossa, ulkoilemassa ja retkillä, marjassa, uimassa, salilla, ravintolassa ja kaupoilla... esim kaupungilla/shoppailemassa on kiva käydä yksin. Olen varmaan tehnyt kaikkea muuta yksin, paitsi matkustanut ulkomaille. Yksin on oikein kiva, voi mennä ja tehdä juuri niin kuin tahtoo!

Teen melkein mitä vaan sujuvasti yksinkin. Poislukien ravintolaillalliset ja baarit. En ole keikoillakaan yksin käynyt, mutta mikseipä sinnekin voisi joku kerta lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Anaalivibraattori suoleen surisemaan. Siinä kuluu aika rattoisasti kunnes akku tyhjenee (noin 3 tuntia).

Onko sulla siis ns. herkkuperse?😍😍

Minulla on periaatteessa kavereita mutta näen heitä pari kertaa vuodessa. Toisaalta olen introvertti enkä edes välitä kauheasti poistua kotoa. Tänä kesänä kävin yksin ilmaisfestareilla, oli ihan kivaa kuljeskella katselemassa, vaikken kovin kauaa viihtynyt. Eipä siellä olisi kaverilla mitään tehnyt kun meteli oli niin kova ettei olisi voinut jutella kuitenkaan.

Välillä käyn myös lähibaarissa yksin, nykyään tosin harvemmin. Joskus löytyy juttuseuraa, joskus juon itsekseni ne pari olutta ja lähden kotiin. Ihan ok sekin.

Tavallisina arkipäivinä käyn töissä, salilla, ryhmäliikunnassa tai joogassa, teen arkiaskareita, luen tai katson sarjoja. Eipä sitä muuta hirveästi edes kaipaa! Matkustaminen on ainoa mihin toivoisi kaverin, mutta toisaalta viime aikoina on alkanut kiehtoa myös ajatus matkustaa yksin ja tehdä vain niitä asioita mistä itse tykkää. Tosin vaarana olisi että jumitun hotellihuoneeseen yksin lukemaan, mitä voin tehdä kotonakin.

Teen kävely- ja pyöräilylenkkejä, luen, marjastan, sienestän, kalastan, uin, kuuntelen musiikkia, teen pihatöitä ja selaan nettiä tai TV: tä. Tosin en ole aivan yksin, mukana pyörii lauma lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Nukun, syön, selaan nettiä, katson tv-ohjelmia, luen, kuuntelen musiikkia. Nuo ovat olleet pääasialliset tapani jo murrosikäisestä.

Aika surullinen elämä neljän seinän sisällä. Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten tuota jaksaa kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen? 

Puutarha- ja pihatyöt, metsätyöt, kissojen helliminen/ niiden kans leikkiminen/ lenkkeilykin, lukeminen, ristikot, ruuanlaitto - salillakin käyn kausittain, uin luonnonvesissä kesäisin ja hiihdän talvisin. Ei mullekaan ole koko kesänä kukaan ystäväksi kutsuttava soittanut. Ihan ok elämä. Tyytyväinen olen. Matkustankin yksin, jopa kaukomaille. Nuorempana olin hyvinkin ekstrovertti, oli paljon ystäviä. Mutta elämä opettaa. Nyt sitä arvostaa jo itseään niin, ettei kenen tahansa ystäväksi ala. Ystävyys vaatii luottamusta, rehellisyyttä ja vastavuoroisuutta.