Takaisin lapsuuden kulmille muuttaneet, oletteko tyytyväisiä ratkaisuun?

Asun syntymäkaupungissani. En ole tietoisesti pyrkinyt tänne takaisin, mutta suunta on ollut aika luonteva, koska olen osan lapsuudestani asunut pienemmässä naapurikunnassa ja tässä syntymäkaupungissani on ollut sekä opiskelupaikkani että työpaikkani.

Joo, ostin lapsuuskotini ja olen asunut siinä nyt useamman vuoden erittäin tyytyväisenä. Lapsuuskotini tosi sijaitsi hyvällä paikalla Tampereen kehyskunnassa, ei siis missään periferiassa. Kotiovelta Tampereen keskustaan 30 min matka ja asuinalueen arvo on noussut samalla kun alue itse on pysynyt rauhallisena lapsiperhealueena.

Vanhemmat juoppoja duunareita, joten lähinnä on käynyt tuuri sen suhteen, että tekivät elämässään edes yhden järkevän ratkaisun.

Asun lapsuuden kodissani tai oikeammin samalla tontilla ja kyllä elämä helpottui paljon, tuttu putkimies, maalari, lumenluoja, nurmikonleikkaaja, auton ojastavetäjä, kampaaja jne.

Toki kotikylä on 20min matkan päässä yhdestä suurimmista kaupungeista eli tänne muuttaa muitakin "muolimoo" kiertäneitä. 

Mutta tosiaan arjen asiat on helppo hoitaa ja 20min päässä on lisää, lähinnä viihdykettä ja toki työpaikka myös.

Oon asunut nyt pari vuotta lapsuusmaisemissa, en tosin ihan samassa pikkukylässä vaan viereisessä. Oon tykännyt enkä ole kaivannut kaupunkiin. Tunnen itseni paljon rauhallisemmaksi, kun ympäristössä on vähemmän meneillään. Jollekin se voi tarkoittaa tylsyyttä, itse näen sen plussana. En kaipaa menoja tai harrastuksia, ylimääräisestä huoneesta oon tehnyt kuntoiluhuoneen. 1-2kk välein käyn 100km päässä kaupungissa.