Mistä tunnistat kodin jossa asuu onnellisia lapsia?

Lapset ovat hymyileviä ja avoimen tuntuisia. Puhuvat reippaasti kun jotain kysytään.

On ihana mennä kotiin kun kikatus kuuluu rappuun saakka!

Kuvailit juuri sosiaalisen lapsen. Sosiaalisuudella ei ole mitään tekemistä onnellisen perheen kanssa.



Onko siis mielestäsi arka lapsi kasvanut onnettomassa perheessä?

Minusta onnellisen kodin tunnistaa naurusta ja lämpimästä ilmapiiristä. Sotkua tai siistiä - ihan sama, kumpikaan niistä ei poissulje saati takaa onnellisuutta.

perheen vanhemmat eivät tiedä mikä on Vauva-lehti -palsta tai AV. He käyttävät aikansa perheen parissa :)

Lapset hakee turvaa ja lohtua yhtä paljon isästään kuin äidistään.

Jos meillä siivotaan, niin onko meillä silloin ilosia lapsia? Vai onnettomia? Siivous ei kerro kuin miten paljon looaan valmiita siivoamaan. Jos siivoaa usein ei se vie kauaa!



Varsinkin kotiäideillä on aikaa MYÖS siivoamiseen.. Joku patalaiska keksinyt että onnelliset ihmiset elää saastassa? Sulta vie kauan pestä hana? Se ei vie kun 30 sekkaa että kävelet ylähyllylle, nappaat pesuaineen ja hinkkaat tauteja aiheuttavia pöpöjä pois! Vaikeeta? No ei ole, jos pitää joka päivä huolen että siivoaa ja opettaa pennut kerään lelut niin siivoominen on nopeeta -ja jopa hauskaa kun asenne kohdallaan.

Eli tunnistan omat lapseni =)

..kun asiat ei suju. Mitenkä tilannetta silloin hoidetaan onnellisessa perheessä? Asiat käsitellään, kaikilla on lupa tuoda vaikeitakin tunteita esille. Jos hana kiiltää, jotakin se häiritsee ja on onnellinen kun saa sen kiillotettua. Lapsetkin voivat sitten nauttia onnellisemmasta vanhemmasta.



Onnellinen perhe on sellainen, jossa jokainen saa olla oma persoonansa. Siedetään erillisyyttä, mutta ei pelätä läheisyyttä. Jokaisella on oma juttunsa mitä saa toteuttaa. On aikaa olla yhdessä. Ei sitä laatuaikaa, vaan aikaa ihmetellä yhdessä elämää. Vastailla lasten kysymyksiin. Nojailla toisiinsa sohvalla. Vanhempien suhde on lapsen koti.

een. Tämä yleensä riittää ihan hyvään perheeseen.



Ero todella onnelliseen perheeseen onkin yleensä osallistuvassa isässä, joka panostaa lapsiinsa siinä missä äitikin.



Tämän eron yleensä huomaa lapsissa ja heidän hyvinvoinnissaan helposti.



Miten tämä siisteys tähän liittyy? Paitsi, että perheissä, joissa molemmat vanhemmat osallistuu, jää yleensä aikaa myös kohtuullisen siisteyden ylläpitoon.

on tasapainoinen ja uskaltaa näyttää kaikenlaiset tunteensa avoimesti. Onnellisuuteen kuuluu sekin,että on lupa näyttää pahakin mieli. Eihän kukaan aina voi olla iloinen, vaikka voittopuolisesti tyytyväinen olisikin.

Meillä eletään aika lailla ap:n kuvailemaan tyyliin, mutta silti olen sitä mieltä, että tuollaiset ulkoiset seikat ovat enemmänkin MAKU- ja TYYLIASIOITA. Joku pitää siisteyttä enemmän arvossa kuin joku toinen - ja lapset voivat silti olla täysin onnellisia.



Minusta lapsen onnellisuuden näkee lähinnä - jos näkee - hänen omasta käytöksestään. Siitä, miten reagoi asioihin (vapaasti/varautuneesti), miten uskaltaa yrittää uusia asioita, miten suhtautuu muihin. Mutta kas kun nuokin asiat riippuvat aika lailla lapsen synnynnäisestä perusluonteesta: ujo lapsi on varautuneempi jne.



Ehkä se onnellisuus sittenkin on vanhempien ja tuon lapsen vuorovaikutuksessa. Siinä, miten äiti ja isä osaavat tukea lastaan ja kannustaa häntä ja hyväksyä hänet omana itsenään.