Miten voi olla että kaikilla läheisillä ystävilläni samaan aikaan pitkäkestoinen rankka vaihe elämässä

On lasten menetyksiä ja syöpiä, vaikeata vauva-aikaa ym todella rankkoja juttuja, joista ei niin vain toivuta, eikä edes olla mitään keski-ikäisiä vaan päälle kolmekymppisiä. Minulla ei siis montaa ystävää ole (neljä) ja tänään tuli tietoon että niin vain sairaus iskenyt tähän neljänteen ystäväänkin. Ihan kamalaa. Ja vielä kamalampi tunne itselläni kun tuntuu etten vaan kykene olemaan kaikkien tukena ja siihen että kaikki näkemiset tietysti vaatii tämän ystävän voinnin läpikäyntiä, eivätkä nämä näkemiset ole mitään mukavia, joista saa voimaa arkeen, vaan itkua ja raskaita tunteita. Eikä heilläkään tietysti ole voimia olla yhteydessä kuten ennen ja tämän ymmärrän täysin. Sitten koen lisäksi huonoa omaatuntoa siitä kun tuntuu että olen jäänyt täysin yksin, en ole omia pienempiä murheita ja ajatuksia päässyt purkamaan kellekään aikoihin kun en tietystikään halua kertoa mitattömiä huoliani jotka ei ole mitään oikeisiin ongelmiin verrattuna... Puhumattakaan että olisi mitään  kivoja juttuja tai menoja yhdessä.

Ei ole helppoa, toivottavasti joku edes ymmärtää eikä tuomitse itsekkääksi omaan napaan tuijottajaksi.